Radio dei, viikon debatti

Juurikin nyt keskustelevat evlut kirkosta Jari Sarasvuo ja arkkipiispa Tapio Luoma. Mielenkiintoista keskustelua siitä mikä on kirkon sanoma, miten pitää ihmiset kirkon piirissä ja millaista johtajuutta tarvitaan.

Mikä teidän mielestänne on kirkon pääsanoma?

1 tykkäys

“Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”

7 tykkäystä

Hyvin kehuu Sarasvuo arkkipiispaa juuri nyt. Oli ollut debattiin tullessaan valmis eroamaan kirkosta, mutta Luoma sai hänen huomionsa.

Minua ei oikein vakuuta tuommoinen. On muka ensin valmis eroamaan kirkosta (ja minkähän takia?) ja sitten vakuuttuu toisesta, että enpäs eroakaan. Spela teater!

1 tykkäys

Filonillan vastaus on mielestäni kirkon sanoma, kirkon olemus voisi olla se että se rukoilee sitä samaa Kristuksen rukousta mitä Kristus rukoilee taivaassa.

MInusta on mukavaa että ihmiset osaavat olla kriittisiä ja epäuskoisia hyväntuulisesti ja antaa vilpitöntä hyväksyntää tahoille joita myös epäilevät. En ole Sarasvuon julkkispersoonaa koskaan oikein ymmärtänyt, mutta hänen hyväntuulisuudestaan pidän.
Tapio Luoma puhui syvällisesti inkarnaatiosta. Ja siitä Sarasvuokin antoi hänelle kiitosta.

Jeesus Kristus

“Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.”

Olen Sarasvuon ohjelmia kuunnellut, ja siksi tiesin vähän mitä odottaa. Aika villiä on hänen kristinuskon tulkintansa. Ne hänen omaperäiset tulkintansa, huolimatta siitä että niistäkin joku herätti ajatuksia, hukuttivat vähän hänen hyvääkin kritiikkiään. En nyt ihan Luomastakaan innostunut, mutta inkarnaation merkitystä hän kyllä minustakin sanoitti hienosti, tai ainakin osaa siitä, ei sen merkitys tietenkään tuohon tyhjentynyt.

Debatti löytyy myös Youtubesta:

Tuo keskustelu oli kyllä ajatuksia herättävä. Esimerkiksi käsitys Jeesuksesta tuntuu olevan hyvinkin laaja ja osittain myös hyvin erilainen eri ihmisten keskuudessa. Tai Jeesuksen merkitys tuntuu vaihtelevan. En ihan saanut kiinni mikä sitten lopulta esimerkiksi Sarasvuon ajatus Jeesuksesta oli. Piti häntä suurena opettajana ja veljeään ja tiesi ”jesse jutun” mutta muuten kierteli kuin kuumaapuuroa. Arkkipiispan puheesta tunnistin perinteisempää näkemystä Jeesuksesta Jumalan poikana.

Mietin myös sitä, että Sarasvuolle kirkon merkitys näkyi paljolti sen tekemän perhe- ja diakoniatyön tärkeytenä, heikkojen auttajana. Sillä on myös kirkkoonkuulumattomiin vaikutus yhteiskunnasa tätä kautta. Kyllähän kirkon sanoma lähimmäisen rakkaudesta tulee tässä loistavasti esille. Tuleeko siinä kuitenkin parhaiten esille käytännössä Jeesuksen opetukset vai jääkö se kuitenkin vajaaksi ilman puhetta Jeesuksesta.? Toisaalta hengellisyyden lisäämisestä kirkossa Sarasvuo puhui myös,ainakin saarnoihin oli puuttumassa. Arkkipiispa puolestaan korosti kirkon mystistä puolta ihmisten elämässä, sitä kirkon roolia.

1 tykkäys

Ymmärrän lauseen kyllä mutta jos avaat sisältöä vaikka kirkkoon kuulumattomalle niin miten sinä teet sen? Ts. miten tarkemmin selität asian?

Se että Sarasvuo sanoo ottavansa Jeesuksen veljenä kertoo sen olennaisen. Ylpeys taustalla. Hän sieltä samalta tasolta muita ihmisiä ylempää julistaa miten asiat muka ovat. Toki siitä pitää krediittiä antaa, että tottahan toki on lukenut tekstinsä aika tarkasti, kadottaen vain sen kaikkein olennaisimman.

1 tykkäys

Luulis siinä alkavan jo suuta kuivaa ja leukalihakset väsyä jos ihan koko viikon meinaavat debatoida…

1 tykkäys

Kultasuu sanoo sen kaunopuheisemmin:

Pyhän isämme Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna

Kristus nousi kuolleista!
Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen:

hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.

Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.

Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:

kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.

Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
“Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla”. (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.

Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. (1. Kor.15:20)

Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.

(Tämä saarna luetaan ortodoksisissa kirkoissa pääsiäisyönä.)

Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.