Rakkauden kaksoiskäskyn merkitys ja ala

Siinä on siis käsky: rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Jumalaa rakastetaan tekemällä hänen tahtonsa.

2 tykkäystä

Ja kuten aiemmin kerrottiin, Rakkauden kaksoiskäskyn tulkinta ei voi mennä näin: “Tässä käskysanassa toteutuu koko laki: Toteuta kaikki laki mitä Jumala on koskaan Raamatussa ilmoittanut.”

Tuo lause on järjetön. Olen niin monta kertaa osoittanut lauseen järjettömyyden - ja Silvanuskin sen järjettömyyden ymmärsi - että tämän jälkeen en viitsi sitä enää toistaa. :slight_smile:

Mitä sitten tarkoittaa mielestäsi Jumalan rakastaminen? Entä lähimmäisen rakastaminen?

Naputtelin tähän tovi sitten viestin siitä, miten vaikealta (ei vain mielessä “vaikea toteuttaa”…) “rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” -kehotus omiin korviini kuulostaa, mutten ehkä kehtaa lähettää vuodatustani nyt. Oleelliseksi mielestäni rakastamiskäskyjen ja muun moraalin suhteessa nousee kysymys siitä, mitä rakastamisella oikein tarkoitetaan. Se on vähän itsestään selvä määritelmäntarve molemmissa käskyissä (samoin kuin sana “lähimmäinen”, mutta siitä vallitsee yleensä suurempi yhteisymmärrys), ja tässä kohtaa mielestäni tuo Jeesuksen käsky rakastaa niin kuin hän on rakastanut on selvästi hyödyllisempi kuin (minun mielestäni, omalla kohdallani) paljon vaikeammin ymmärrettävä käsky rakastaa, niin kuin rakastan itseäni. Jumala uhraa ja nöyryyttää itsensä edestämme, antaa kaiken anteeksi mutta silti aina kaikessa ohjaa meitä kohti sitä, mikä on oikeasti hyvää ja pois siitä, mitä ehkä haluamme ja uskomme hyväksi, mutta mikä on meille pahaa. Minä taas annan itseni kiemurrella pois vaikeiden kysymysten ääreltä ja jatkaa pahoja tapojani, en kuitenkaan anna mitään niistä todella anteeksi, ja halveksin jokaista epäonnistunutta parantumisyritystä. Aika selvää, kumman esimerkin mukaan minun tulisi pyrkiä lähimmäisiäni kohtelemaan… Mutta nyt tämä uhkaa mennä vuodatukseksi taas. En rehellisesti sanottuna ymmärrä rakkauden kaksoiskäskyn toista osaa yhtään (muuten kuin ehdottomana miniminä), mutta Jeesuksen kehotus apostoleille Silvanuksen lainaamassa Johanneksen evankeliumin kohdassa on mainio. Vaikka ihmisen suhde itseensä olisikin monin kerroin terveempi ja tasapainoisempi kuin omani, pidän silti vaikeana uskoa, että se yltäisi lähellekään Kristuksen rakkautta meitä kohtaan. Siten käsky rakastaa Jeesuksen tavoin vaikuttaa selvästi olevan asteen “korkeammalla” kuin rakkauden kaksoiskäsky(n toinen puolisko).

1 tykkäys

Jumalan rakastaminen tarkoittaa sitä, että Jeesuksen sanoin rukoilemme: “Tapahtukoon sinun tahtosi.” Pidämme Jumalaa pyhänä. Emme pidä muita Jumalia. Että pyrimme parhaamme mukaan seuraamaan Kristusta. Kristusta seurataan ymmärtämällä oma syntisyys, ottamalla armo vastaan ja parhaamme mukaan elämällä rakkauden kaksoiskäskyn mukaan.

Rakkauden kaksoiskäskyn mukaan eletään joka päivä. Että asettaudun toisen ihmisen asemaan. Että en pidä muita jumalia, kuten raha. Että pyrin siirtymään itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä eroon. Että pyrin maailmaan jossa ihmiset voivat hyvin. Että pyrin korkeiden periaatteiden ja korkean henkisyyden ja sivistyksen maksimointiin yhteiskunnassa.

15 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Luonnollinen moraalilaki

Mahdollinen keskustelu homoseksuaalisuudesta ja sen moraalisuudesta ei kuulu tähän ketjuun. Jos aiheesta halutaan keskustella, voidaan sille perustaa oma ketjunsa. Huomioithan @atte , että foorumin nykyisillä keskustelualueilla keskustelut käydään sääntöjen mukaan klassisen kristinuskon hengessä, ja tietyt peruslähtökohdat nauttivat foorumilla suojelua. Foorumille saatetaan avata “rippikouluosio” peruslähtökohtia kriittisesti käsitteleville keskusteluille, mutta käythän sitä odottaessa keskustelua nykyisten sääntöjen puitteissa. :slight_smile:

2 tykkäystä

3 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Homoseksuaalisuus ja luonnollinen moraalilaki

Keskustelu homoseksuaalisuuden suhteesta luonnolliseen moraalilakiin kuuluu omaan ketjuunsa, eikä tähän ketjuun. Samoin keskustelu luonnollisesta moraalilaista omaan ketjuunsa. Tässä ketjussa keskustellaan rakkauden kaksoiskäskystä.

Rakkauden kaksoiskäskystä käy selvästi ilmi, että Jumalaa on rakastettava yli kaiken, siis enemmän kuin lähimmäistä, enemmän kuin mitään ajallista. Rakkaus Jumalaan on nähdäkseni ennen kaikkea kuuliaisuutta. Mutta jos kuuliaisuuden (ollakseen tosi kuuliaisuutta) on oltava kirjaimellisesti ehdotonta kuuliaisuutta, silloin ihmisen ei tule laittaa jumalasuhteessa keskeiseksi tekijäksi sitä, mitä hän järjellään ymmärtää tai käsittää kuuliaisuuden arvoiseksi (vaikka Jumalan rakastaminen on rakastamista myös täydestä “mielestä” käsin). Suhteessa lähimmäiseeni Jumala ei voi missään tapauksessa edellyttää, että järkeni ei saa olla ohjaava tekijä, vaan tottelevaisuus. (Muutoinhan minun tulisi antaa perään, jos joku läheinen tahtoisi tehdä jotain järkeni valossa selvästi pahaa, mutta hän selittäisi asian hyväksi ja järkeväksi.) Mutta suhteessa Jumalaan inhimillistä järkeä ei tule asettaa dominoivaan asemaan, sillä omasta puolestani voin sanoa, että inhimillinen järki on vahvasti liitossa epäuskon kanssa.

3 tykkäystä

Kun puhutaan rakkauden kaksoiskäskystä, on hyvä aloittaa miettimällä sitä, mitä on Jumalan rakastaminen yli kaiken. Lienee päivänselvää, että tässä ei ole kyse erityisen hellistä tunteista taivaallista Isäämme kohtaan, vaan ihan konkreettisista teoista ja asenteista, jotka ilmentävät Jumalan ensimmäistä sijaa elämässämme. Usko johtaa kuuliaisuuteen.

5 tykkäystä

Olen samaa mieltä tuosta. Minä olen löytänyt Raamatusta sellaisen ajatuksen, että Jumalalle kaikkein merkityksellisintä on, että kohtelemme toisiamme rakkaudessa ja hyvin hedelmin. Jumala vaatii meitä katsomaan toisiamme ja näkemään keskellämme Jumalan valtakunnan. Mielestäni joskus on kristityissä liikaa minäkeskeisyyttä ja toisaalta Ukko Pilvenpäällä -keskeisyyttä, vaikka meitä käsketään suuntaamaan huomiomme toisiin ihmisiin.

Oletteko samaa mieltä?

Jos me rakastamme Jumalaa, niin me noudatamme Hänen käskyjään, vaikka emme aina ymmärtäisikään niitä. Lähimmäisen rakastaminen on taas seurausta siitä, että me noudattamme Jumalan käskyjä. Klassisessa kristinuskossa Jumala on kaikki kaikessa.

4 tykkäystä

Minä olen löytänyt Raamatusta sellaisen ajatuksen, että Jumalalle kaikkein merkityksellisintä on, että kohtelemme toisiamme rakkaudessa ja hyvin hedelmin. Jumala vaatii meitä katsomaan toisiamme ja näkemään keskellämme Jumalan valtakunnan. Mielestäni joskus on kristityissä liikaa minäkeskeisyyttä ja toisaalta Ukko Pilvenpäällä -keskeisyyttä, vaikka meitä käsketään suuntaamaan huomiomme toisiin ihmisiin.

Jumala on kertonut myös sen, mitä on toisten kohteleminen rakkaudellisesti: Kunnioita isääsi ja äitiäsi, älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi, älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.

Mutta tuohon viestiisi haluaisin silti todeta, että Jumalaa on edelleenkin rakastettava yli kaiken, ja toiset ihmiset tulevat vasta hänen jälkeensä. Älä siis pidä muita jumalia, älä lausu hänen nimeään turhaan ja muista pyhittää Herran päivä. Mikään ei saa mennä hänen edelleen meidän elämässämme.

Minä olen tuosta kaikesta samaa mieltä. Minä tosin painotan sitä että aukikirjoitettu laki on sovellusta periaatteesta, joka on aukikirjoitusta suurempi asia ja kirjoitettu uskovan sydämeen.

Kyllä se aika vaarallista saattaa olla, jos sen, mitä sydän kulloinkin sanoo, annetaan mennä yli sen, mitä kirjoitukset sanovat. Silvanus osoittaa onneksi eron sen luonnollisen lain välillä, joka on annettu ihmisille luomisessa ja jota ei lankeemus ole turmellut, ja sen välillä, mitä ihmisen epäluotettava sydän lankeemuksen tilassa rakkaudeksi väittää. Tämähän tässä ydin on. Langenneessa ihmiskunnassa sydämeen ei ole luottamista, ei uskovan eikä ei-uskovan.

Minun sydämeni voi hyvinkin sanoa, että annapa sinä Alli nyt vähän hellyyttä tuolle naapurin Paavolle, kun sen vaimo on jo hoitokodissa eikä sieltä takaisin tule, Leivo vähän omenapiirakkaa ja kato sen kanssa yhdessä olympialaisia, niin sillä ei oo niin yksinäistä…

Ja ennen pitkää sitten ollaankin kierteessä, jossa annetaan niin äärettömän paljon rakkautta, että vaahteratkin punastuu. Mutta viis siitä, eihän se ole keneltäkään pois. Ja kun sydän niin sanoo, niin eihän me niistä aukikirjoittajista välitetä, vaan rakastetaan vain toisiamme ja toisissamme myös itseämme. Eikös se sanakin niin juuri sanonut? Ja pianhan se kuolee se Paavonkin puoliso siellä hoitokodissa ja päästään yhteen oikein asumaan. Nin hyvin on Jumala johdattanut.

Älkää hyvät ihmiset uskoko sydänääniä. Siellä voi olla elämänvirran suonet niin tukossa, että Henki ei kulje ja liha jyllää. Eikä siihen auta edes statiinit. Tarvitaan se Karitsan veri.

3 tykkäystä

http://uskojarukous.fi/t/homoseksuaalisuus-ja-luonnollinen-moraalilaki/195/142

Tuolta ja Silvanuksen vastauksesta löytyy perustelut sille, että ei rakkauden kaksoiskäskyn soveltaminen ole mitään sydänääniä. On erikoista, että minä joudun viisaille kristityille perustelemaan, että kyllä Jeesuksen ja Paavalin ajatuksissa on ihan järkeä, eivät ne ole pelkkää tunnehömppää! :slight_smile:

Mun pointtini oli se, että lähes aina kun minä puhun luonnollisesta, en tarkoita luonnollista sillä tavalla, millä luonnontieteellinen sitä esimerkiksi käyttää. Luonnollinen ei tarkoita tavallista, sitä miten asiat yleensä nähdään, vaan sellaisena, miten asiat ovat luomisen perusteella. Ongelma luomisen luonnollisuuden ja nyt havaitsemamme luonnon luonnollisuuden välillä on se, että niiden välissä on lankeemus, joka turmelee luonnollisen sellaiseksi, ettei se toteuta enää luonnollisuutta, siis omaa luotuisuuttaan. Jossain määrin voidaan sanoa, että Kristuksen inkarnaation tarkoitus on se, että ihmiset vapautettaisiin synnin vallasta luonnollisiksi – toinen puoli inkarnaatiosta on se, että meidät vapautetaan alkuperäistä luontoa korkeammalle!

Lankeemus turmelee paitsi tutkimuksen kohteen (luonto), myös tutkimisen metodit (järjen ja intuition). Ihminen ei kykene saavuttamaan tämän maailman tutkimisella tietoa siitä, mitä luomisen maailma on, ellei häntä Pyhä Henki ohjaa. Pyhän Hengen me puolestaan tunnemme siitä, miten hän suhteutuu Jeesukseen ja hänen ristiinsä (eli kirkastaa häntä).

Kysymys rakkauden sisällöstä on merkittävä kysymys. Olen itse puhunut rakkauden kaksoiskäskystä ja rakastamisesta luonnollisen lain muotoperiaatteena. Ensinnäkin, rakastaminen on se akti, johon jokainen olio kutsutaan. Se, miten rakastetaan, vaihtelee. Luonnollinen laki sanoo, että meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Mitä tarkoittaa itsen rakastaminen, kun kerran luonto “kohde ja metodi”, siis rakastettava ja rakastava, ovat langenneita? “Niin kuin itseä” ei tuota luonnollista vertailutulosta, sillä itse on langennut. Samoin kohde, rakastettava, on langennut. Hänen omasta pyynnöstään ei voi päätellä sitä, mikä hyvää ja oikein, koska samoin kuin minä, samoin myös hän (ja sinä) on langennut.

Tähän meille annetaan välineeksi luonnollisen lain sisältöperiaate, eli kultainen sääntö. Näiden kahden periaatteet eriävyys näkyy siinä, miten Jeesus suhtautuu niihin. Jeesus puhuu niiden suhteesta Vanhaan testamenttiin ja vanhaan liittoon sanoen, että rakkauden kaksoiskäskyn “varassa” ovat laki ja profeetat, kun taas kultainen sääntö “on” laki ja profeetat. Siis koko laki tiivistyy kultaiseen sääntöön, kun taas rakkauden kaksoiskäsky on lain korkein käsky. Näillä kahdella on tarkka ero, siis mitä tarkoittaa riippuvaisuus ja vastaavuus.

On vähän siinä ja siinä, pitäisikö kultaista sääntöä itse asiassa pitää vanhan liiton lain sisältönä, vai luonnollisen lain sisältönä. Uuden liiton lain sisältönä sitä ei voi pitää. Tästä olen puhunut jo useita kertoja enemmän: uuden liiton laki ylittää luonnollisen lain, koska se asettaa referenssipisteen Kristukseen ja hänen esimerkkiinsä.

Pidän jossain määrin ongelmallisena sitä, että rakkauden kaksoiskäskystä tehdään uuden liiton laki. Uuden liiton laki perustuu Kristukseen, ei transsendentaaliseen (langenneeseen) reflektioon. Minun käsitykseni sanoista “niin kuin itseäsi” on, että se todellakin johtaa transsendentaaliseen itsereflektioon. Jotkut muut teologit ovat viime aikoina lähestyneet asiaa tarpeen käsitteen kautta – se on yksi tapa lähestyä asiaa, mutta mielestäni tällöin tarpeen täytyy määrittyä objektiivisesti ja luomisen, ei transsendentaalisen itsereflektion perusteella.

Olen sitä mieltä, että kristillisen etiikan lähtökohta on WWJD. Siis, että me “rakastamme toisiamme niin kuin Kristus on rakastanut meitä”. Otamme Kristuksen rakkaudesta esimerkin. Emme vain täytä toistemme tarpeita, vaan antaudumme alttiiksi ylitsevuotavalle rakkaudelle senkin jälkeen.

Lyhyesti: olen sitä mieltä, että rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön lukeminen langenneesta minästä lukien johtaa transsendentaaliseen itsereflektioon, joka langenneessa ihmisessä ei johda rakkauteen, vaan syntiin.

Transsendentaalisella tarkoitetaan tässä Kantin transsendentaalista, siis tietoisuuden rakenteeseen liittyvää. Ihmisen tietoisuuden rakenne on murtunut synnin vuoksi.

Tähän täytyy todeta, että ei Jeesus eikä Paavali sano, että turha teidän on yrittää ymmärtää, mitä tarkoitamme kun sanomme “rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken”, sillä ette te kuitenkaan voi sitä langenneen luontonne vuoksi tavoittaa. Päinvastoin, viimeisellä tuomiollakin Jeesus sanoo jakavansa ihmiset lampaisiin ja vuohiin sen perusteella, miten he ovat toteuttaneet rakkauden kaksoiskäskyä. Olisi aivan älytöntä väittää, että viimeisellä tuomiolla sanottaisiin, rirkyhulien sun muiden jälkeen, että “sorry, turha teidän oli langenneen luonnon vuoksi edes yrittää”.

Ei pidä paikkaansa. Siinä puhutaan vain teoista. Herra ei liitä siihen rakkauden kaksoiskäskyä. Sinä voit toki tulkinnassasi liittää, mutta se on tekstistä irtoavaa tulkintaa. Tekstin pinta on se, josta lähdetään liikkeelle.

Anyway, pointtini ei ole, että langenneen luonnon vuoksi on turha edes yrittää. Pointtini on, että langenneen luonnon vuoksi transsendentaalinen itsereflektio ei riitä, vaan tarvitsemme ilmoitettu lakia eli siis Jumalan itsensä autoritatiivisesti aukikirjoittamaa rakkauden lakia.

5 tykkäystä