Rukousten johtaminen ja niihin yhtyminen

En ole kyllä ikinä törmännyt luterilaiseen, joka rukoilisi mersua ja komeaa miestä.

Ja luterilainen käytäntö on melko säännönmukaisesti lopettaa rukous siihen, että pyydetään Jumalan tahdon tapahtumista.

1 tykkäys

Minulla on luterilainen tuttu, joka kuulemma yksityisissä rukouksissaan pyysi puolisoa/ seurustelukumppania, joka olisi tietyn näköinen (tietty hiusten väri jne), mutta vähitellen ne määreet sitten karisivat siitä rukouksesta tai vaihtuivat toisiin, jotka olivat ehkä enemmän hengellisiä. Hän toivoi kai puolisoa, jonka kanssa voisi lähteä lähetystyöhön. Ei hän koskaan julkisesti rukoillut tiettyä ulkonäköä tai pyytänyt sellaista esirukousta.

Täällä on kirjoitettu mersun pyytämisestä. Itse olen nähnyt esirukouslapun, jossa pyydettiin “komeaa ja rikasta miestä”, kun kirkossa oli suuri ryhmä ei-ortodokseja, joille oli sanottu, että voi pyytää esirukouksia, mutta matkanjohtaja ei ollut tiennyt sanoa, että ortodoksisessa kirkossa esirukouspyyntöön kirjoitetaan vain niiden henkilöiden etunimet, joiden puolesta pyydetään rukoilemaan, tosin voi kirjoittaa “sairastava X” tai “lapsukainen Y”, mutta Jumala kyllä tietää muutenkin kaiken. Ryhmän lapuissa oli siis kertomuksia siitä, mitä ongelmia kirjoittajalla tai hänen läheisillään oli, mutta ei heidän etunimiään, joten en tiedä, miten näitä esirukouspyyntöjä sitten käsiteltiin.

Luithan silti, millä tavalla mersu oli esillä? Ei ainakaan sellaisella tavalla, että se olisi jotenkin luterilainen tai protestanttinen rukouskohde. Siitä ei siis tarvitse sanoutua irti. Paljon kiinnostavampaa olisi tietää, ovatko muut ortodoksit samalla kannalla kuin timokoo “maallisten” asioiden pyytämisen vääryydestä. Hänhän antaa ymmärtää, että juuri se on ortsunäkemys ja muu on pahaa protskuilua.

2 tykkäystä

Minun mielestäni maallisia asioita voi pyytää, jos uskoo niiden olevan Jumalan mielen mukaisia, esim. työpaikan tai asunnon löytämistä, mutta ei pidä odottaa, että Jumala järjestäisi asian juuri niin kuin me toivomme. Hän tietää paremmin, mikä meille on hyväksi.

Ei tainnut missään vaiheessa käydä mielessäsi, että kyseessä voisi olla ns. läppä?

3 tykkäystä

Ihan ymmärrettävä tilanne, kun luterilaisessa kirkossa yleensä nimenomaisesti opastetaan, että esirukouslappuun ei saa kirjoittaa kenenkään nimeä. Jos joku kirjoittaa, esirukousten lukijan pitää sensuroida ne yhteisestä rukouksesta.

Ei käynyt, enkä usko sitä vieläkään.

Tässä on nyt liitteenä Timo Eskolan mielenkiintoinen alkukieliin liittyvä podiskelu “jokapäiväisestä leivästä”, joka voisikin siis tarkoittaa oikeasti edeskannettua, taivaallista leipää jne. Tämähän olisi suorastaan mullistavaa. Olisi mukava kuulla laajemmin kommentteja artikkelista.
s4 (1).pdf (92,1 Kt)

Tämä sama keskustelu maallisten rukoilemisesta ryöpsähti käyntiin myös vanhalla foorumilla jossain uhkapelikeskustelussa, johon törmäsin etsiessäni näkemyksiä siitä asiasta. Eskolan artikkeli toi sen mieleen ja sopii se tämänkin yhteyteen.

Jumala tietää ja toimii kyllä, myös ilman etunimiä. Ja jopa ilman rukoilemista.

1 tykkäys