Ruotsin kirkosta vähemmistöuskonto?


#1

Viiden vuoden päästä enemmistö ruotsalaisista ei enää kuulu Ruotsin kirkkoon ennusteen mukaan.

Ruotsissa ollaan samalla tiellä kuin Englannissa, Hollannissa ja muissa perinteisissä protestanttisissa maissa. Vanha valtakirkko muuttuu vähemmistökirkoksi.

Olisiko meillä Suomessa nyt aika herätä, Nykyinen linja ei ole toiminut muualla, eikä se toimi meilläkään. Lipilaaristunut ja suolansa menettänyt kirkko ei enää toimi.


#2

Tuskinpa toimisi mikään muukaan linja. Tämä kehitys (kantaväestön maallistuminen ja samalla laajamittainen maahanmuutto muslimimaista) heijastelee sitä mitä valtaosa Euroopan ihmisistä näyttää itse haluavan. Sadan vuoden kuluttua kristityt ovat pieni vähemmistö Euroopassa. Globaalisti kristittyjen suhteellinen osuus ihmisistä kuitenkin pysynee edelleen siinä kolmanneksen paikkeilla.


#3

Jaa, minä ajattelen, että oikea linja ehkäisisi maallistumista. Kristinusko on väkevä ja sydämiin ja munaskuihin käyvä asia. Rohkea maallistumista vastaan käyvä linja on toimiva


#4

Oisko tuosta vertailukelpoista käytännön esimerkkiä kansakunnan tasolla?


#5

Puola?..


#6

Ei ole vertailukelpoinen. Yleinen ajatusmaailma yhteiskunnassa ei siellä liene koskaan ollut sellainen kuin nyt esim Ruotsissa (mitä Suomessa pienellä viiveellä seurataan).


#7

Ei se ole vielä Suomessakaan. Kansakunnan perusta on terve ja Kirkko voi siihen vielä nojata, jos sillä on rohkeutta. Kaikkien tutkimusten mukaan yleinen ajatusmaailma on Suomessa vielä toisenlainen kuin muissa Pohjoismaissa. Valitettavasti pelkään, että kirkolla enää on rohkeutta mihinkään. Kaikkien kirkossa työskentelijöiden pitäisi nyt vain miettiä, missä on tulevaisuuden leipä, jos muu ei ole motiivina.


#8

Minä en usko että mitään laajamittaista kääntymistä konservatiivisempaan ajatustapaan olisi tulossa. Mutta tuo voi hyvinkin olla niin, että nykyiset nuoret papit joutuvat etsimään toista toimeentuloa ennen eläkeikäänsä.


#9

Noin tapahtuisi, mikäli sitä Jumalaa ei olisi. On ja Hän tulee luonnollisesti puuttumaan asiaan, kuten on tehnyt historiassa ties miten usein.

Kirkko toki periaatteessa voi hävitä, mutta Jeesuksen seuraaminen ei lopu.


#10

Historiassa on aika moniakin tapauksia, joissa vahvasti kristillinen alue on muuttunut selkeän ei-kristilliseksi.


#11

Emme kai voi ajatella, että Suomi olisi tällaisia maita. Ei Herra ole vetänyt kättään meidän päältämme, kun olemme kuitenkin olleet hänen valittujaan olemaan vuorilinnan kansa. Ainakin on niin, että ei ole syytä luovuttamisen mielialalle.


#12

Laita esimerkki alueesta ja aikakaudesta, joka vastaa mielestäsi nykytilannetta tukemaan negatiivista ennustettasi.

Vaatii ainakin, että maan kulttuuri on täysin kristinuskon kyllästämä, kuten Euroopalla on.


#13

Kai sellainen on Välimeren etelä- ja itärannikko ennen muslimivalloitusta.


#14

Niin. Esim nykyisen Turkin ja Syyrian alueille kristinusko tuli suoraan apostolien välityksellä mutta katosi sittemmin marginaaliin. Ei ole mitään perusteita sellaiselle opille, että jos jokin alue on joskus kristillinen, niin se tulisi olemaan sitä maailman loppuun asti.


#15

Siinä on ollut aina jotain sokeatakin Suomen kirkon seuraamisessa niin uskollisesti Ruotsin Ev lut päätöksiin. ( Täälläkin sitten jollain viiveellä, meni vaikka muutamat vuosikymmenet välissä seuraten ).

Suomenkohdalla varmaan 20 vuotta sitten olisi pitänyt olla jo jotain Tunnusteksellista ja periaatteellisempaa oman Kirkon ylpeydestä, ja sen historiasta toimintaa, liikehdintää tms, varmasti sitä on ollutkin, mutta marginaaliin on Ruotsin Ev luttia seuratessa jäänyt.
Ei täällä nyt vain pitäisi seurata noin sokeasti Ruotsia kaikessa.

Sanotaan nyt mutulla, että vielä 10-15 vuotta sitten olisi voitu käyty järkevää keskustelua, ja vetää rajoja ainakin siihen nähden miten olemme nähneet Ruotsin esimerkkiä ja vaikuttaa, paljonkin.

Ei vain ole hälytyskellot soineet, ei sitten mitenkään.

Itse pidän tiettynä dogmihistorillisena pointtina “lundin kahden korin rakkauden teologiaa”, sen aukotonta seuraamista. Se oli yksittäinen suuri syy myös 1987 virkapäätöksessä, “kahden rakkauden kori” mahdollistaa ihmeellisiä dogmaattisia edestysaskelia. Tuo kahden korin rakkaus taisi tulla 60-luvulla Ruotsissa, ja tietysti siitä tuli hieno “uusi teologinen periaate” myös Suomeen ennenpitkään.

Toisaalta en näe tilaa vieläkään toivottomana.
Mielestäni tiettyyn kansanluoteeseen kuuluu vahva Koti, Uskonto ja Isänmaa edelleen.

Uskonto niistä myös Isänmaan itsenäisyyden varjelussa historiassa. En lopulta usko, että suomalaiset tämmöisiä unohtavat, jos joku niitä teroittaa.


#16

Egypti on hyvä esimerkki. Se kristillistyi nopeasti 200-luvulta alkaen niin, että 400-luvulla maa oli käytännössä täysin kristillinen. Nykytilanne on mikä on. Yksi suurimpia kirkkoa kohdanneita katastrofeja on, että läpeensä kristillinen Pohjois-Afrikka menetettiin muhamettilaisuudelle. Ajatelkaa, kuinka hienoa olisi, jos Välimeren etelärannikko olisi kauttaaltaan kristillistä seutua.

Edit. Cymbus ehti näköjään ensin. Tämä tuli vaan heti mieleen, kun olin tänään kuuntelemassa luentoa Gerontikonin egyptiläisistä isistä.


#17

Isä Gunnar linjasi jo 30-luvulla kirkollisen uudistuksen ohjelman Ruotsissa, ja sen seuraaminen voisi olla aivan paikallaan. Kun nykylinja ei toimi fennokatolinen linja toimii.


#18

Eikö Afrikan ja hetkellinen Espanjan muslimeiksi kääntyminen johtunutkaan siitä, että ne alunalkaen kielsivät kolminaisuusopin? Jolloin siis Jeesus oli heille vain profeetta, kuten Muhammed Islamissa. Ja näin oli loogista kääntyä siihen, mitä he käytännössä olivat aina edustaneet.

Tämä nopealla lukemisella asiasta, ja toki aina voi sanoa että vastaavalla tavalla Suomen nykykirkon oppi on vahvasti harhainen.


#19

Ei. Kyllä Pohjois-Afrikassa alunalkaen uskottiin ihan oikeaan kolminaisuusoppiin. Areiolaisuutta esiintyi ajoittain vähän joka puolella, myös niillä Euroopan alueilla, jotka ovat edelleen jossain määrin kristillisiä.


#20

On ilmeistä että Suomen evlut kirkko pienenee edelleen, tehtiinpä mitä hyvänsä. Silti ei pidä tehdä mitä hyvänsä, vaan saarnata evankeliumia kaikille kansoille Jeesuksen käskyn mukaisesti!

Tuossa tutkimuksessa Ruotsista kiinnitti huomiota 90-luvulla syntyneiden käsitykset. 40% pitää itseään ateisteina. Kuitenkin varsin moni pitää kirkkoa yhteiskunnallisesti merkittävänä. Tämä ei siis viittaa islamin vyöryyn vaan kertoo postkristillisestä ajasta.

Vähän niin kuin piispa Mäkinen ennen arkkipiispaksi tuloaan totesi piispantarkastuksessa että ”niin kauan hyvä kuin kirkossa on valot”. On siis teologejakin joille postkristillinen Suomi on ihan ok. Ajatus mennee niin että kristinuskon vaikutus on se pihvi, ei niinkään uskon omakohtaisuus tai aktiivinen osallistuminen messuun yms. Vaikutus siis lakeihin ja eettiseen ilmapiiriin. Traditiota pitää yllä pienenevä joukko, mutta yhtä tärkeä tai tärkeämpi Mäkisen yms mielestä on iso kuva. Jos kirkkoa arvostetaan diakonian tai sen eettisten ja politiikkaa koskevien lausumien vuoksi, se riittää. Kristinuskon tehtävä on tämänpuoleinen ja välillinen.

Lähetyskäskyä tottelevat uskovat eivät tietenkään ole Mäkisen yms linjoilla. Mutta ei heidänkään sanomansa käännä massoja Jumalan puoleen täällä Pohjolassa.

Eräs emeritustutkija piti taannoin kiinnostavimpana tulevaisuuden kirkossa sen kansainvälistä ilmettä. Jo nyt maahanmuuttajat ovat muuttaneet sitä. Jatkossa trendi vahvistuu. Tosin emme tiedä virtaako tuo väki jatkossa helluntailaisiin tai katoliseen kirkkoon niin ettei luterilainen kirkko kiinnosta enää. Nyt kuitenkin ollaan aktiivisia koska tulijoita on. Kaste ja rippikoulu ovat sitten niitä kriittisiä kohtia missä maahanmuuttajien vaikutus kirkkoon pidemmällä ajalla tulee punnituksi.

Vielä vähän työntekijöistä. Usein tuntuu että pää on pensaassa mitä tulee ennusteisiin.Niin epäolennaisiin jäädään kiinni. Mutta toki moni tekee työtä sydämellä vaikka samalla realistina näkee että palkka ei juokse monia vuosia tai vuosikymmeniä. Itse ajattelen myös että palkkani on ansaittu, mutta kristittynä voin toimia muissakin hommissa. Toki kirkossa on mahtava mahdollisuus edelleen palvella ihmisiä ja Jumalaa. Jatkossa sen tekevät suurelta osin vapaaehtoiset tai osapalkkaiset. Kirkko tulee tietenkin myymään omaisuuttaan huomattavasti ennen kuin lopettaa perustoimintaansa esim jumalanpalveluksia. Toki niitäkin on paikoin liikaa, resurssien tuhlausta siis.