Eli sinusta tuo on siis rinnasteinen asia naispappeudella ja sukupuolineutraalille avioliitiolle klassisen kristinuskon kontekstissa?
En edes odota vastausta, joten hyvää jatkoa vain. Ehkä on parempi, että palstan moderaatio jatkaa keskustelua näistä asioista keskenään miiteissään niin kenellekään ei jää paha mieli.
Näinhän se on, monen mielestä naispappeuskysymys on puhtaasti tykkäämiskysymys. Mitä se tietysti ei ole.
Nyt oli kyllä kaikkien Internetin sääntöjen mukainen tuohtuminen.
En minä tuohtunut. Olen kyllä tottunut ja paatunutkin provoihin. Katson kuitenkin, että nekin tulee ottaa tosissaan esitettyinä.
Palstalla on kielletty monia laajojakin aihepiirejä sen vuoksi, että ne eivät sovi tiukasti klassiseen kristinuskoon keskittyvälle foorumille. Se on minusta ihan hyvä. Jos naispappeus ja avioliitto kuitenkin ovat “pidätkö koirista?” - tyyliseen keskuteluun verrattavia aiheita täällä, niin miksei sitten kaikki muukin? Ihmiset voivat pitää esimerkiksi EU:sta tai Kotkan kaupunkistrategiasta, joten politiikka olisi mitä mainioin keskustelunaihe. Miksi asioista pitäminen tai pitämättä jättäminen politiikassa ei olisi sopiva keskustelunaihe?
Keskusteluhan lähti tästä: “Ihan normaali kristillisten arvojen kannattaminen tulkitaan nykyään m**kkuudeksi. Jos esim. sanoo, ettei kannata naispappeutta ja homoliittoja, pidetään mulkerona jo lähtökohtaisesti.” Ja tuo on täysin totta nykyisin. Siihen sitten todettiin, että monet vastustavat noita asioita törkeästi. Mihin itse totesin, että ei niitä oikein voi kuin selkeästi vastustaa.
Klassisen kristinuskon piirissä varsinkin avioliitosta on olemassa täysin selkeä yhteinen käsitys. Naispappeudestakin on muiden paitsi reformoitujen kirkkojen piirissä. Olisi outoa siis lähteä keskustelemaan “naispappeudesta ja homoliitoista” toteamatta selkeästi sitä, että niitä ei hyväksytä. Ja tuon toteaminen tosiaan riittä siihen, että “pidetään mulkerona jo lähtökohtaisesti.” On kuitenkin niin, että vaikka me suhtausimme asioihin kuinka suopeasti ja hyväksyvästi tahansa, niin kirkon kanta ei siitä muutu. Ja ne jotka noista asioista tulevat keskustelmaan haluavat taas nimenomaan sitä, että kirkon kanta muuttuisi.
Odotan yhä selvää kyllä-tai-ei vastausta ketjun otsikon kysymykseen. Tällä mahdollisella rajoitteella on nimittäin suora vaikutus käyttäytymispäätöksiini maksimoidessani hyötyfunktiotani.
En minä verrannut naispappeutta ja koiraharrastusta. Vertasin keskustelutyylejä. Naispappeuden vastustuksen ja koiraharrastuksen vertaaminen on pöljää, mutta mielestäni on myös pöljää vastata kysymyksiin linkillä pitkiin dokumentteihin, vaikka dokumentti selittäisikin asian paremmin. En yhtään ihmettele, jos leimaantuu mulkuksi, jos keskustelee tähän tyyliin.
Kristitty ei saa olla m-u, eikä kukaan mukaan.
Kyllä saa ainakin Trenton katekismuksen mukaan. Sen mukaan jopa pahoja ihmisiä väistämättä kuuluu kirkkoon ja he ovat siten kristittyjä.
Avioliitossa ja naispappeudessa kyse on kirkon perusteluista. Ne ova oleellinen osa klassista kristinuskoa. Minun perusteluni eivät sellaista asemaa vielä ole saaneet, enkä odota niiden saavankaan, eikä minulla edes ole mitään kirkon käsityksiä vastaan.
Perustelujen kokonaisuus kaikkineen tietenkin on hyvin laaja, kirjoitettua tekstiä lähes 2000 - vuoden ajalta, mutta kyllä ne on hyvin kiteytettykin monessa paikassa. Ja kuten sanottu kirkon käsitystä naispappeudesta tai sukupuolineutraalista aviliitosta suoraan lainaamalla leimautuu nykyisin mulkuksi hyvinkin helposti.
Tästä saisi hyvän Fingerporin. “En ole ■■■■■■ uskonnollisista syistä.”
Kristitty ei saa olla m–u, mutta m–u saa olla kristitty?
Vastaus on tietenkin positiivinen. M*lkkuus ei ole mitään negatiivista, vaan se on hedelmöittävää.