Saako loukata?

Tämäkin aihe on noussut esiin muissa keskusteluissa, joten teenpä tästä omansa. Ihmisillä tuntuu olevan hirveän erilaisia käsityksiä siitä, saako toista loukata ja aiheuttaa pahaa mieltä, ja missä tilanteissa. Osalle kristityistä totuuden sanominen tuntuu olevan itseisarvo, eikä siinä paljon mietitä miltä toisista tuntuu, vaikka Raamattu kehottaakin ystävällisyyteen ja sävyisyyteen. Toisaalta on ymmärrettävää, että aina ja kaikissa tilanteissa ei voi pitää ylimpänä ohjeenaan sitä, ettei ketään vaan loukattaisi mitenkään. Se voi estää tärkeiden asioiden esiin nostamista. Joten miten tässä kentässä tulisi kristittynä luovia?

2 tykkäystä

Saahan sitä loukata jos välttämättä pitää sitä tarpeellisena.

Mutta turha sitten uhriutua jos kaikki ei nöyränä niele niitä loukkauksia vaan antaa takaisin samalla mitalla…

Ei ihmisiä tule ehdoin tahdoin loukata. Ihmisiin on hyvä suhtautua hienotunteisesti. Toisaalta esimerkiksi kristinuskon totuuksista puhumista ei voi lopettaa sen pelossa, että joku loukkaantuu. Kristinusko on aina loukkaukseksi, tämän voi lukea Raamatustakin.

Toisaalta loukkaantumista käytetään vallankäytön välineenä. Loukkaannutaan tai “loukkaannutaan” tietentahtoen ja sillä tavalla painostetaan toisia. Tämä on minusta nykyään erittäin paljon yleistynyt ilmiö. Ihmisten ei pitäisi olla herkästi loukkaantuvia, vaan pitää myös kestää ja sietää. Suvaita. Nykyaina puhutaan kaikenlaisista “turvallisista tiloista” jne. joissa ei saisi olla mitään loukkaavaa. Valitettavasti kaikesta voi loukkaantua. Emme me saa yrittää elää pumpulissa.

Loukkaaminen on huono motiivi. Sitä vastoin olen kokenut että ns. hymistely on joskus rikottava. Joskus lähimmäiset siinä missä myös minä itse ovat ansainneet ns. henkisen litsarin poskelle: “Herää pahvi!” Se tehdään viime kädessä kuitenkin rakkaudella ja aina asia edellä.

No kyllä esimerkiksi koulun pitää olla lapsille turvallinen paikka ilman pelkoa henkisestäkään väkivallasta.

1 tykkäys

Valitettavasti termillä tarkoitetaan jotain aivan muuta. Mutta koulussa ei tosiaan saa olla minkäänlaista väkivaltaa.

2 tykkäystä

Totuudellisuus on yleensä hyvästä, mutta toki totuutta voi sanoittaa monella tavalla - Raamattua voi ystävällisesti ojentaa, tai sillä voi paukuttaa päähän. Jälkimmäistä harjoittavat ampuvat yleensä omaan jalkaan, sillä vaikka heidän sanomansa olisi kuinka totta, ei sen vastaanottaminen yleensä onnistu jos tuntuu, että on hyökkäyksen kohteena. Loukkaamista pitääkin mielestäni aina parhaan osaamisen mukaan välttää (ensisijaisesti siksi, ettei tahallinen loukkaaminen ole oikein, mutta jos utilitaristista syytä kaipaillaan, niin mainittakoon myös tuo viestin huono välittyminen vastakkainasettelevisissa keskusteluissa), mutta valehdella ei pidä.

Mutta tähän liittyvä kysymys siitä, milloin kannattaa ylipäätään puhua ja ilmaista oma näkemys totuudesta, ja milloin kannattaa vaieta, on mielestäni vähän vaikeampi. Ihminen on yleensä ottaen velvollinen puhumaan totta, mutta katsoisin, että hän saa (ja joskus hänen tulee) valita puhumisensa ajoitus viisaasti. Mutta se vaatisi sitä viisautta. Ja sitä ei ainakaan minulla ole aina liiaksi, joten usein tulee vaiettua pelosta hetkinä, jolloin olisi pitänyt sanoa jotakin, ja sanottua hirveä kasa asioita hetkenä, jolloin kuulija ei todellakaan ollut oikeassa mielentilassa niitä kuuntelemaan - silloin voi tulla loukanneeksi, vaikka esittäisikin sanottavansa muuten ystävällisesti. On toki myös ihmisiä, jotka loukkaantuvat ystävällisestikin esitetystä heidän mielipiteenstään eroavasta näkökannasta, vaikka sitä kuinka yrittäisi ilmaista ja ajoittaa oikein - sille ei oikein voi mitään.

3 tykkäystä

Se on totta - mutta muistaakseni “turvalliset tilat” liittyivät (ainakin osittain) Yhdysvaltojen yliopistokeskusteluihin? Ajatuksena oli kai, ettei opiskelijoiden tarvitsisi tulla kosketuksiin loukkaavien mielipiteiden kanssa. Mikä on kyllä vähän erikoinen ajatus - henkilökohtaisia loukkauksia tai kiusaamista ei aikuistenkaan tarvitse opiskelu- tai työpaikoissaan sietää, mutta eriäviä mielipiteitä pitää kyllä ihmisen kestää kuulla, ja viimeistään yliopiston toivoisi siihen opettavan.

Kun kohtaa mieleltään sairaan uskovan (esim. skitsofreniasta kärsivän), joka haluaa intohimoisesti varjeltua pelkäämiltään asioilta ja ilmaisee kyseisen halunsa ääneen rukouksessaankin, tulee kysyneeksi itseltään, uskallanko tai saanko sanoa hänelle suoraan, että hänen rukouksensa on eräänlaista epäjumalanpalvelusta, sillä hän haluaa saada Jumalan palvelemaan itseään, sen sijaan, että antaisi Jumalalle luvan antaa pelkäämänsä asian tulla elämäänsä tai olla tulematta. Jos ihminen on intohimoisesti tai kaikin sielunvoimin kiinni jossain ajallisessa toiveessa, hän juuri siitä syystä on rakastamatta Jumalaa yli kaiken; ja jos hän haluaa, että Jumala antaisi ajallisen toiveensa toteutua, hän pitää Jumalaa ajallisten päämääriensä mahdollistajana. Ihminen on lapsen tasolla hengellisessä elämässään, jos Jumala on hänelle lähinnä hyvän ajallisen elämän turvaaja. Mutta sanoa suoraan mieleltään sairaalle tämä tosiasia on seikka, johon en ole uskaltautunut, koska olen ajatellut, että parempi, että sairas elää harhassaan kuin mahdollisesti kääntyy kokonaan uskostaan pois. Parempi, että Jumala on sairaan mielessä inhimillisempi kuin tosi Jumala, joka ei ole ihmisen juoksupoika. Tosi Jumala on luonnolliselle ihmiselle aina loukkaus.

No miten turvallinen tila on rajoittanut sinua?

Ei minusta uskovia saa päästää kouluihin homoseksuaaleja haukkumaan. Siitähän usan uskovat on nillittäneet turvallisia tiloja vastaan…

Ns. “safe space” -kuviot ovat kyllä herättäneet kritiikkiä paljon laajemmin kuin vain “homoseksuaalien haukkujien” joukoissa. Monien toimittajien lisäksi mm. Stephen Fry (joka on paitsi poliittinen liberaali, myös itse homoseksuaali) on tuominnut moiset ja katsonut niiden rajoittavan sananvapautta ja osoittavan kypsymättömyyttä.

1 tykkäys

Onko uskova huono uskova jos Jumala ei ole loukkaus ja hänen vaatimuksensa eivät tunnu kohtuuttomilta?

Ymmärrän asian niin, että uskoni on aina uskoa armahtavaan Jumalaan; siksi uskolle Jumala ei ole loukkaus, vaan ilosanoma. Mutta lihalle ja verelle tai turmeltuneelle luonnolleni (kr. sarks) Jumala on aina loukkaantumisen aihe tai vihollinen.

Varmaan ylilyöntejäkin on ollut. Mutta periaate, että rasistista yms. julistusta ei sallita on mielestäni hyvä. Eikö sinusta?

Peruskäytöstavat pitää olla, ja kuten sanoin, kiusaamista ei pidä sallia. Yksipuolinen julistaminenkaan ei mielestäni istu yliopistokontekstiin (tai yleensä järkevään keskusteluun muutenkaan), oli aihe mikä tahansa. Mutta keskustelua vaikeistakin asioista pitää osata sietää. Jos joku heittää historian luennolla huomion, etteivät Afrikan ja Lähi-Idän maat tunnu saavan mitään aikaiseksi, joten mitäpä jos syyksi selittyy alempi älykkyystaso, sen sijaan, että muiden opiskelijoiden mielenrauhan nimissä kyseinen oppilas poistettaisiin luennolta, tulee tämän kysymykseen vastata - totuutta ei lähtökohtaisesti pidä edistää vaientamalla, vaan keskustelemalla. Ei ensisijaisesti itse mielipide, vaan sen esittämistapa ratkaisee, kuuluuko se yliopistoluennon tai julkisen keskustelun foorumille: jos tyyli on julistava, muita vaientava ja hyökkäävä, on se sopimatonta, edisti puhuja sitten feminististä tai seksististä näkökulmaa. Esimerkiksi Fry taas esittää asiansa edellisessä viestissä linkkaamassani videossa rauhalliseen sävyyn, ja uskon, että hän kykenisi aiheesta käymään kunnioittavaa keskustelua - siispä vaikka hänen mielipiteensä onkin loukannut ihmisiä, on hänellä mielestäni täysi oikeus sen ilmaisemiseen.

2 tykkäystä

Homopropagandan levittäminen kouluissa sen sijaan on varmasti ihan ok?

Olet muuten jotenkin fiksoitunut tähän aiheeseen, kun siitä pitää käydä jauhamaan jokaiseen keskusteluun. Etkö voisi perustaa homokiukuttelu-ketjua, johon keskittäisit purkauksesi?

4 tykkäystä

No samaa mieltä olen.

Muuten tuota sensuuria ovat myös jotkut uskovat vaatimassa. Ei saisi heidän lastensa paikalla ollessa sanoa, että homot on ihan kunnon ihmisiä. Heillä taasen pitäisi olla oikeus saarnata homouden kauhistuttavuutta kaikille. Kaksinaismoralismia…

Tekopyhyys ei liene synti, josta kukaan ihminen on täysin vapaa, vielä vähemmän me kristityt, joilta moraalinen koodistomme vaatii melko paljon. :smiley: Mutta huom.: vaikka seison aiempien kirjoitusteni takana kaikkien näkökantojen (myös omieni vastaisten) kohdalla, kirjoitin nimenomaisesti aikuisten välisistä keskusteluista. Lasten tapauksessa tilanne on mielestäni hieman eri - en ole sitä mieltä, että lapsilta tulee sensuroida kaikki homoseksuaaleista myönteisesti puhuva materiaali tai saarnata heille “homouden kauhistuttavuutta”, mutta pienten lasten vanhemmilla on yleensä ottaen oikeus vaikuttaa siihen, millaisia vaikutteita heidän lapsilleen annetaan. Nuorten ja aikuisten tapauksessa kannatan mahdollisimman avointa keskustelua, mutta lasten kohdalla on aiheita, joiden käsittely kannattaa ehkä jättää vähän vanhempaan ikään. “Safe space” -keskustelu liittyy kuitenkin käsittääkseni ensisijaisesti aikuisiin, lastenkasvatus on oma aiheensa.

1 tykkäys

Lienemme @Nienna tässä asiassa pitkälti samaa mieltä. Propagandististen valheiden levitys ihmisistä ei mielestäni pidä olla kuitenkaan sallittua. Muuten pitää olla mielipiteen ja sen ilmaisun vapaus. Oletko samaa mieltä?

1 tykkäys

Juup, tuosta olen aivan samaa mieltä :slight_smile: