Sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi

Lienee sinulle vastattukin, että kirkolliskokousten päätöksissä on sekä kaanoneita, jotka ovat varsinaisesti järjestystä koskevia asioita, että opillisia päätöksiä. Kirkolliskokoukset itsekin tekevät tällaisen erottelun (vaikka se ei ole aina ihan selväpiirteistä, koska kaanoneissa on myös opillista ainesta). Järjestystä koskevista asioista voidaan poiketa, eikä tämä ole luterilaisten keksimää, vaan lännessä laajemmin ilmilausuttu asia. Idässäkin näin on, vaikka asia kiistetään.

1 tykkäys

Luterilaiseen kirkkoon liitytään, jos liitytään, nimenomaan siksi, että kuuluttaisiin paikalliseen valtauskontoon. Luterilaisilla on Suomessa kaikkein kattavin seurakuntaverkosto, ja luterilaiset pyrkivät esiintymään jonkinlaisena yleiskristillisyytenä. Lisäksi luterilaiseksi voi kääntyä verrattain nopesti eikä henkilökohtaiseen uskoon tuloa kysellä niin kuin helluntaiherätyksessä tai Vapaakirkossa. Jotenkaan en jaksa uskoa turvapaikan hakijoiden kääntymyksen aitouteen.

Ortodoksiksi ei voi kääntyä nopeasti, koska kysymyksessä on myös tietyn kulttuurin omaksuminen. Suomen ortodoksinen kirkko tekee kyllä maahanmuuttajatyötä, mutta ei se vastanottokeskuksiin tunge. Monet maahanmuuttajat kuuluvat jo ennestään ortodokseen kirkkoon tai muihin itämaisiin kirkkoihin. Meillä Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa on esim suuri assyyrialaisyhteisö. Assyyrialaiset ovat eräs Irakin etninen/uskonnollinen vähemmistö.

Täältä ilmoitttautuu yksi uskovainen, jonka mielestä kaikkien mukakäännyttäminen on epäkristillistä ja väärin.

Mielestäni ainoa kääntymisen muoto millä on mitään väliä aikuisiällä on se, että ihminen täydestä sydämestään kääntyy kohti Jeesusta.

Tuosta on niin kaukana kuin olla voi se, että joku tulee hakemaan turvapaikkaa ja kuulee, kuinka sillä voi saada turvapaikan, että vaihtaa uskontoa. Ja taas kristityksi voi aivan hyvin kääntyä siellä Irakissakin. On luultavasti useimmissa tapauksissa paljon parempikin, koska se opettaa paremmin kristittyä vaellusta, joka on vaellusta muukalaisena kaiken pilkan keskellä.

Suomessa sitä kristittyjen vainoa vasta suurelta osin odotellaan, vaikka toki sitä kohti mennään kovaa kyytiä.

Tuo ei pidä paikkaansa, ainakaan Suomessa. Moneen otteeseen viranomaiset ovat sanoneet, ettei mahdollisella kääntymyksellä ole vaikutusta tp-päätökseen.

1 tykkäys

Ei vaan Migri, eli viranomainen on sanonut, että kristityksi kääntyminen ei tuo automaattisesti turvapaikkaa.

"Turvapaikanhakijan kääntyminen kristityksi ei ole automaattisesti peruste saada turvapaikka, kertoo Maahanmuuttovirasto (Migri). Virasto sanoo selvittävänsä jokaisen hakijan tilanteen tapauskohtaisesti.

Ilmiö on Migrin mukaan viime aikoina yleistynyt ja sadat turvapaikanhakijat ovat kertoneet kääntyneensä Suomessa kristinuskoon.

Jos hakija ilmoittaa turvapaikan hakemisen syyksi sen, että hän on kääntynyt kristityksi ja häntä vainotaan kotimaassaan, hakijalta kysytään lisää näistä asioista. Turvapaikan saamisen edellytys on, että juuri kyseinen henkilö olisi kotimaassaan vainon vaarassa."

Itsehän kristittynä kadehdin lähi-idän kristittyjä, jotka saavat kunnian olla vainojen keskellä. Mikään ei jalosta niinkuin kunnon vainot, ja kuolemakin viattomana oman uskon puolesta on niin kunniakas kuolema, kuin olla voi.

Odottelen suorastaan, että tilanne Suomessakin pahenee. Ja niin tullee varmasti myös jo lähiaikoina käymään. Väistämätöntä koska tässäkin maassa ihmiset pinnan alta raaputtaen vihaavat Jumalaa.

Vielä selvennykseksi olen identiteetiltäni ensiksi kristitty ja toiseksi suomalainen. Enkä sinne lähi-itään ole todellakaan menemässä, vaikka joku ehdottaisikin, ilman että Jumala minut varta vasten sinne käskisi. Olen suomalainen ja minun paikkani on täällä.

Maallinen viranomainen ei kuitenkaan voi perustella päätöksiään sillä, että on kunnia saada tulla vainotuksi. Eikä se kyllä oikeastaan kuulosta myöskään kovin kristilliseltä perustelulta sille, miksi vainottuja kristittyjä ei tarvitsisi auttaa turvaan. Joskus korulauseiden takaa voi paljastua varsin epäkristillisiä asenteita.

2 tykkäystä

En usko, että olet jäänyt kokonaan ilman vastauksia. Mutta en myöskään usko, että jokin vastaus voisi sinua tyydyttää, sillä lähtökohtasi on luterilaisuuden ja protestanttisuuden vääryys ja ortodoksisuuden oikeellisuus, eikä tästä ole minkään sortin tinkimistä. Vai mitä?

Mutta minun ilkuntani ei ollut pelkkä vitsi. Se oli oikeaa kritiikkiä. Sinun arvostelusi yllä on ollut lähinnä “väärin sammutettu” -juttua. Ja se lähtee tuosta edellä mainitsemastani oletuksestasi. Käytännössä vaadit suunnilleen sitä, että lutskut tunnustaisivat ortsujen paremmuuden ja tukisivat näitä.

2 tykkäystä

Ei kristillisyys ole mitään humaanisuutta. Voidaan ehkä perustella, kuinka juutalaisuus on humaanisuutta, jossa rahallisesti köyhiä pitää auttaa.

Kristinuskossa taas pitää kristittynä loistaa valoa saatanan vallassa olevaan maailmaan. Ja tällöin ne jotka pimeydessä vaeltaa vihaavat ja vainoavat. Eivätkä itselleen muuta voi, koska valo on heille kauhistus. Se on polku, joka on valittu kristittyjen kuljettavaksi. Aivan erityisesti miespuoleisten perheettömien kristittyjen, jotka ottavat uskonsa oikeasti vakavasti, eivätkä elä vain jossain korupuhemaailmassa.

Kristittyjen suusta nykyään kuultava kuinka kristityt ovat kaikkein vainotuimpia uskonnonharjoittia on naurettava, koska niin pitää ollakkin. Jos ei olisi, olisivat kristityt epäonnistuneet täysin. Noin maailmalla Suomessa kirkko on niin pidetty, koska se rakastaa maailmaa niin paljon. Ei maailma sitä vihaa, joka sitä rakastaa.

Joidenkin ilmiöiden äärellä tuo voi näyttää ihan todelta. Kirkon “tykkääjissä”, varsinkin lut. ja ort. kansankirkoista myönteistä kuvaa ylläpitävissä on tietysti niitä jotka näyttävät tekevän sen siksi että kirkot tekevät hyviä asioita ja puolustavat heille sopivia (pehmeitä?) humaaneja arvoja - mutta eivät ole häiritsevän päällekäyviä uskon asioissa. Eivät “tuputa” tai katuevankelioi yms.
Se on sitten eri asia, paljonko kirkkojen piirissä pyritään “rakastamaan maailmaa” ja paljonko kyse on vain siitä kristillisyyden käsityksestä mikä on omaksuttu. Mikä on ylipäätään “maailma” - eikö se riipu vähän asiayhteydestä?
Ehkä isoin ongelma ajatuksessasi on kuitenkin mielestäni se, että leimaat “kirkon” jollain omalla tavallasi. Mehän, me kirkkoon kuuluvat, olemme aika kirjava joukko, mutta moni meistä on ihan tavallisia kristityitä, ja uskovaisiksikin monet itsensä lukevat.Ja meistä moni kokee, että jos maailma ei niin hirveästi ja dramaattisesti vihaa, niin ei se välttämättä rakastakaan.
Meidän aikanamme ja tässä maassa ei ole tapana vainota väkivaltaisesti kristittyjä. Mutta muuten vastustusta ja vähättelyä, psyykkistä vainoa ja kiusaamistakin voi aivan hyvin kohdata. Eikä ole ollenkaan sanottu, etteikö nyt ns. vaino voisi muuttua jossain vaiheessa oikeaksi vainoksikin. Millä puolella “kirkko” sitten seisoo, ken tietää?

En pidä oikeana ja Raamatun mukaisena sellaista asennetta(si), että vainoa ja vihaa pitää jotenkin tavoitella osakseen. Jeesus ja co. pikemminkin toteavat asioiden tilan. Se tulee kaupanpäällisinä. Mutta oleellista on tunnustautua kristityksi, Jeesuksen seuraajaksi. Se puolestaan on aika kokonaisvaltainen asia, niinkuin uskokin. Humaanisuus, inhimillisyys - tai millä nimellä heikommasta ja yleensäkin lähimmäisestä välittämistä kutsutaankin - on ilman muuta osa Jeesuksen seuraamista. Humanismi, jos sillä tarkoitetaan Jumalan sivuuttavaa ihmistä ihannoivaa ideologiaa, on ihan eri asia.

Kristityt ovat tässä maailmassa suolana ja valona siinä määrin kuin Kristus sellaisen armon antaa. Omasta voimastaan ja sotimisen halustaan ei tule etsiä niitä. Suolana ja valona ollaan paitsi siinä mielessä, että käsitys hyvästä ja pahasta ei voi olla vähäinen, kun kristityitä ollaan - ja se loukkaa monia - mutta myös silloin, kun maailma on armoton ja Kristus armollinen.

5 tykkäystä

Olen pitkälti samaa mieltä suurimmasta osasta mitä kirjoitit.

Jos lähdetään mielestäni todesta väitelauseesta, että mitä syvemmin seuraat Jeesusta sitä syvemmin maailma vihaa sinua. Näinollen jos sinulla ei ole vihamiehiä, koska seuraat Jeesusta et mielestäni vielä ole ottanut kovinkaan tosissasi seuraamistasi. Vihamiehistä (toki viha tulee vain heidän suunnaltaan ei toiseen suuntaan ainakaan toivottavasti) on kuitenkin valtava apu, koska he auttavat kasvamaan tavoilla joihin et pelkästään itse pystyisi.

Pitääkö sitten vainoa ja vihaa suorastaan hakea? Tietenkin kylläkin kristillisessä hengessä, ehkä tällöin parasta olisi puhua haastamisesta. Miksi Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät, jos ei pidä?

:couplekiss_man_man:

Minusta taas todella törkeää vihjailua. Kukaan kristitty ei ole tuollaista tehnyt, eikä halua tehdä, ja se on täysin vastoin kristillistä uskoa.

Minusta käyttäytymisesi kristittyjä kohtaan on tällä palstalla asiatonta.

Luultavasti pitäisit mieleltään järkkyneenä sellaista ihmistä, joka vastaavaa törkyä lähtisi ateisteista vaikkapa vapaa-ajattelijoiden foorumeilla suoltamaan.

3 tykkäystä

Ei pelon lietsomista tarvita, kun jo on voittajan puolella totuuden asialla.

Priden ajaksi voisi olla hyvin organisoitu vastamielenosoitus paikallaan, jonka aikana rummutettaisiin aktiivisesti ja hallitusti sen sanoman ristiriitoja ja vääriä mielikuvia. Kuten esimerkiksi sitä, että homot muka olisivat yhdessä ajamassa sen agendaa. Eivät ole on paljon homoja, joiden mielestä homoille ei pitäisi sallia adoptio-oikeutta ja avioliitto on kutakuinkin hulluin asia josta ovat kuulleet.

Tällä hetkellä Pridessa on järjestäjien puolelta hyvin osaava markkinointitiimi takana. Vastapuolella ei ole vaan se mitä on tehty on ollut amatöörimäistä räpellystä.

Ei meidän pidä leikkiä Jeesusta kaikessa ja sillä tavalla haastaa maailmaa. Apostoli sanoo että “meillä pitäisi olla se mieli joka Kristuksella oli” ja tarkoittaa että olisimme palvelijoita emmekä herroja, niinkuin hän itse tuli orjaksi meidän tähtemme vaikka kaikki oli hänen kuninkaallisessa vallassaan. Aina ei ole helppoa tietää miten tuota palvelemisen ajatusta tulisi soveltaa.

On hyvä toki omalta kohdaltaan miettiä onko kenties maailman kunniaan rakastunut. Mutta toiselle uskovalle en menisi sanomaan että et ole tarpeeksi tosi uskis kun sua ei vihata. Ei ole niin suoraviivaista tämä. Niitä valintoja joissa seuraajalta kysytään uskoa tulee kyllä kaikille. Mutta tuskin saman kaavan mukaan. Eikä kaikkien tarvitse toimia samoin Koska Ruumiin jäsenillä on omat tehtävänsä …

1 tykkäys

Mutta eikö jokaisen uskovan tarkoituksena ole pitää Jeesusta esikuvanaan ja tulla hänen kaltaisekseen? Omien hyvin rajallisten kykenevyyksiensä mukaisesti tottahan toki poislukien toki sen, että uskovan ei ole tarkoitus ottaa kunniaa itselleen vaan antaa se oikeutetusti Jeesukselle ja ylistää häntä.

Ehkä hieman huono selitys sitä kautta, kun nyt väsynyt olen, että toki missään tapauksessa ei ole tarkoitus yrittää olla Jeesus 2.0, vaan uskoa että ne ihmeteot ovat mahdollisia hänen kauttaan myös omassa elämässä.

Niin, mutta mitä se “hänen kaltaisuutensa” on? Mikä on ikäänkuin se itsekullekin sopiva tapa pyrkiä tuohon? Mainitsit temppeliraivarin. Sitä kohtaa kannattaa vähän mietiskellä, kuten tietysti muutakin mitä Raamatussa Jeesuksesta kerrotaan. Mitä, miksi, milloin, kenelle?
Ei Jeesusta voi kopioida. Hänen seuraamisensa on enemmänkin hänen seurassaan olemista ja sillä tavalla vaikuttumista ja muuttumista. Ja kuten tuosta “Kristuksen mieli” -kehotuksesta näemme, tarkoitus voi hyvinkin olla se, että emme ota temppelikohtauksesta toimintamallia, vaan jostain muusta… Lopultahan, kun aika oli, Jeesus ei enää raivonnut, vaan antoi itseänsä pilkata, kiusata ja viedä surmattavaksi. Vaikka hänellä olisi ollut kaikki valta.

2 tykkäystä

Jos uskova tekee elämästään vapaasuuntalaisen fanaatikon toimintaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa, niin varmasti hän tulee vastustusta kohtaamaan, mutta se ei mielestäni ole Jeesuksen seuraamisesta vaan sellaisen kaverin omasta tyhmyydestä johtuvaa.

4 tykkäystä

Joo, mutta kyllä me kirkonkin piirissä kasvaneet ja olevat voimme eksyä pitämään omaa käyttäytymistä sellaisena, johon kritiikki ei pure koska “näinhän Herran omia vastustetaan”…

Kolikon toinen puoli on se, että evankeliumi kohtaa kyllä aina vastustusta. Ja erityisesti Jeesuksesta julistaminen. Tästä esim. muusikoiden kanssa on joskus ollut juttua. Gospel on kiva harrastus, mutta annas olla jos haluaa saada laajempaa kuulijakuntaa kuin ne sisäpiirin nuoret ja ikinuoret… Jeesuksesta kannattaa silloin vaieta, kun haluaa poppilistoille nimensä.

1 tykkäys

Mutta siihen lopulliseen antautumiseen ja täyttymykseen pitää kulkea sen raivon kautta. Kristinusko selkeästi on Jeesuksen seuraamista ja saatanan vastustamista. Asiaa mitä ei voimakkaasti myös tunneperäisesti vastusta ei vastusta vielä tosissaan.

Toki totta on nyt kun tässä rupattelee, että pitänee mietiskellä evankeliumia noilta osin, että miten se temppelikohtaus nyt sitten rakentuukaan.

Uskon että ainakin osan kristityistä tulee olla hyvin fanaattisia. Tämä koska muutoin ne ateistifanaatikot, muslimifanaatikot ja rahankiilto silmissä olevat fanaatikot valloittavat koko kulttuurimme. Ja monelta osin noin onkin jo käynyt. Miksi fanaattinen uskovainen on paha, mutta fanaattinen rahantekijä on hyvä? Kuten kulttuurimme tällä hetkellä haluaa opettaa.