Siinä on jollekulle uskontotieteilijälle mielenkiintoinen tutkimuskohde tutkia, että millaisia käsityksiä noilla käännynnäisillä on evankelis-luterilaisuudesta muutaman vuoden kuluttua. Sinänsä tietysti erittäin positiivista, että hylkäävät muhamettilaisuuden.
2 tykkäystä
Kaikkien kristityksi kääntyvien kohdalla, alkuperästä riippumatta, olisi hirmu tärkeää, että seurakuntayhteys olisi hyvä ja raamatullinen. Hyvin liberaalissa seurakunnassa pettymys luultavasti seuraa melko pian, erityisesti näillä, jotka tulevat kulttuurista, jossa usko saa näkyä ja olla osa elämää. Toivoa voisi, että kääntymistä tapahtuu enemmän siellä, missä liberaaleja on vähemmän, koska eiväthän liberaaleimmat näe kääntymiseen välttämättä edes mitään tarvetta.
4 tykkäystä
Sinänsä tietysti erittäin positiivista, että hylkäävät muhamettilaisuuden.
En näe mitään positiivista tuollaisissa valinnoissa, koska en pysty ymmärtämään uskon syntymistä valintana. Minulle se merkitsee pitkää vuosia tai vuosikymmeniä kestävää prosessia.
Taustaa minulla on sen verran, että olen itsekin valinnan tehnyt ja huomannut valitsemisen mädännäisyyden. Uskosta kiinnostuneita pitäisi kannustaa poispäin eikä sisäänpäin, jotta he eivät menettäisi mahdollisuuttaan todelliseen uskoon niin kuin minä menetin, koska seurakunta yritti tarjota minulle kodin.
Uskon on oltava sisäinen pakko, joka kestää, vaikka se yritetään tuhota. Jos usko perustuu mielihyvään psykologisesti tai sosiaalisesti, se ei ole todellista uskoa vaan valhetta.
Uskon kynnyksellä horjuvaa ei koskaan tulisi houkutella kohti uskoa, vaan ajaa siitä poispäin. Vain silloin, kun usko kestää torjunnan ja vihan, se on todellista uskoa.
Minä ihmettelen tätä negatiivinen suhtautuminen. Ruotsissa monet kääntyneet muodostovat sunnuntaimessun vaki-vieraston. Luonnollisesti tämä tarkoittaa, että sunnuntainmessun tärkeys painotetaan katekeesissa! Tätä tahtoisin enemmän saarnattavan myös meille natiiveille. Kannustaa se, että kristinusko saa ja pitää näkyä. Muistakaa, että islamissa ei ole kuvia tai yms. Usko on paljon enemmän puhetta ja monille se perusluterilaisuuskin on paljon konkreettinenmpi heidän elämässä. Ymmärrän, että paastosta, ruummiillisesta uskonnonharjoituksesta jne, tulisi puhua kaikissa kirkoissa enemmän.
5 tykkäystä
Jatkokysymys itselleni, som en tiedä. Onko Afganistanissa tai Irakissa osv. luterilaisia tai anglikaanisia kirkkoja? Mietin, että jos palaavat, niin mihin osoitteeseen heidät tulisi kirkollinensti ohjata?
1 tykkäys
Mutta epäuskoa saa ruokkia ulkopuolelta?
Arkkipiispa Herman Aavin (k. 1961) eräästä opetuspuheesta Taivaan kartano (1943) nimisessä kirjasessa on mielenkiintoinen kertomus. Se taitaa alunperin olla yhdysvaltalainen kertomus. Lyhyt kertomus korostaa kirkossa käymisen tärkeyttä. Eräs herra ihmetteli palvelijansa ahkeraa osallistumista jumalanpalveluksiin. Miksi käyt niin usein kirkossa herra kysyi toruvasti. Sanomatta mitään palvelija otti hehkuvasta hiilloksesta hiilen erilleen. Hiilen hehku hiipui ja se mustui. Hetken päästä palvelija nosti mustuneen hiilen takaisin hiillokseen, ja taas se hehkui. Tämän vuoksi käyn useasti kirkossa, palvelija vastasi.
Lähde: Sana papilta.
Uskoon liittyy kyllä yhteisöllinen ulottuvuus. Me yritämme omalla uskollamme tarttua siihen kirkon yhteiseen uskoon, jota yhteisissä palveluksissa eletään ja julistetaan.
3 tykkäystä
Minua vähän mietityttää se miten nämä islamilais-käännynnäiset sopeutuvat naispappeuteen…
1 tykkäys
Luterilaisia tai anglikaaneja tuskin juuri löytyy, enimmäkseen näyttävät olevan ortodokseja tai katolilaisia, vaikka ovathan protestantitkin, luterilaiset ja helluntailaiset mm. noilla alueilla tehneet lähetystyötä muslimeiden parissa ja tänne tulevia muslimeja jotka haluavat kääntyä kristityksi ohjautuvat kai lähinnä edellä mainittujen joukkoon.
https://www.ort.fi/artikkelit/laehi-idaen-kristityt
**Lähi-idässä asuva kristitty väestö on harvoin valokeilassa. Yli puolet Lähi-Idän kristityistä on ortodokseja (65%). Katolilaisia arvioidaan alueella olevan 27% ja protestantteja 7%. Näissä tilastoissa on huomioitu kristityt Egyptissä, Irakissa, Israelissa, Jordaniassa, Libanonissa, Syyriassa ja palestiinalaisalueilla. Egyptillä, Libanonilla ja Syyrialla on Lähi-idän suurimmat kristityt vähemmistöt.
__
Minusta tuollaisille alueille ei pitäisi mennä lainkaan tekemään protestanttista lähetystyötä, sillä pyrkimyksenähän tulee olla alueen kristittyjen ykseys. Jos reilusti yli puolet alueen kristityistä on jo ortodokseja, niin pitäisi keskittyä heidän toimintansa tukemiseen ja vahvistamiseen eikä hajottavaan toimintaan.
Toinen seikka on sitten se, että tarjotaanko tänne tuleville pakolaisille riittävästi tietoa muista kuin luterilaisista seurakunnista. Voi esim. olla niin, että muhamettilaispakolainen on kotimaassaan nähnyt lähinnä etäältä ortodoksisia kristittyjä ja saanut heidän kautta mielikuvansa rauhanomaisesta kristinuskosta ja haluaa ulkomaille turvaan päästyään kääntyä, mutta hänet “ohjataankin” sitten luterilaisten pariin. Toki ort. kirkko on itse vastuussa siitä, että se tavoittaa myös pakolaiset, mutta se nyt vaan on niin Suomessa, että luterilaisilla on suurimmat resurssit kaikenlaisessa toiminnassa. Minusta myös luterilaisilla on vastuunsa siinä, että varmistavat, että haluavatko tulijat kääntyä nimenomaisesti luterilaisten tunnustuskirjojen ja Martti Lutherin mukaiseen versioon kristinuskosta vai kenties ortodoksiseen tai roomalais-katolilaiseen kristillisyyteen.
[quote=“timo_k, post:9, topic:1381”]
aluavatko tulijat kääntyä nimenomaisesti luterilaisten tunnustuskirjojen ja Martti Lutherin mukaiseen versioon kristinuskosta vai kenties ortodoksiseen tai roomalais-katolilaiseen kristillisyyteen.[/quote]
Tuolla alueella listalle olisi hyvä lisätä ainakin kaldealais-katolinen, melkiittis-katolinen ja maroniittis-katolinen kristillisyys…
Niitä nyt ei vain ole Suomessa käytännössä tarjolla.
Lähetystyötä ainakin luterilaiset järjestöt tekevät alueilla, joissa kaikki kristillinen toiminta on joko kiellettyä tai sellaista ei juuri ole. Ja työtä tehdään hyvin matalalla profiililla lähinnä kehitysyhteistyön muodossa, koska muunlainen ei olisi mahdollistakaan.
1 tykkäys
Kyllä meillä noista ainakin kaldealaista qorbanaa vietetään silloin tällöin.
Luulisin, että kun kolminaisuus ja Jeesuksen jumaluus on selvitetty, ei pienemmistä kysymyksistä enää nouse kynnyskysymyksiä. Tuoreet käännynnäiset eivät välttämättä ole edes tietoisia naispappeuteen liittyvistä problematiikoista, vaan omaksuvat sen käytännön, mikä omassa seurakunnassa on.
1 tykkäys
Totean vain -en syyllistäen konservatiivisia luterilaisia veljiäni ja siskojani, jotka ovat usein liberaaleja uskonveljiään paremmin perillä ei-protestanttisten kristittyjen hädästä Lähi-Idässä, että jos Lähi-Idän kristittyjen enemmistö kuuluisi reformoituihin kirkkoihin. Tai uskonpuhdistus olisi alkanut vaikka Alepossa tai Mosulissa, joissa yhä olisi reformaation kannalta tärkeitä “pyhiä paikkoja” ja kirkkoja, olisi protestanttisten maiden liberaaleilla kristityillä ja jopa sekularisteilla toinen ääni kellossa kristittyjen hädän ja vainojen suhteen.
Tuen väitöstäni hieman tutkimuksen kautta. Olen tässä lukenut tiiliskivimäistä Andrew Prestonin Sword of The Spirit, Shield of Faith: Religion In American War and Diplomacy-kirjaa ja sen perusteella esittämäni oli totta Yhdysvaltojen kohdalla jo 1800-luvulla kun eräät amerikkalaiset lähetystyöntekijät -jotka lähestulkoon kaikki edustivat jotain amerikkalaisen protestanttisuuden ilmentymää- valittivat ottomaanien julmista toimista orientaaleja kristittyjä kohtaan (esim. armenialaisia ja kreikkalaisia) ja toivoivat oman hallituksena puuttuvan niihin.
Näin ei koskaan tapahtunut. Sen sijaan jos ottomaanit kohdistivat amerikkalaisiin lähetyssaarnaajiin jotain samanlaisia toimenpiteitä tai jos mormoonienkin toimintaa rajoitettiin Euroopassa, Yhdysvallat oli valmis laittamaan taloudelliset ja poliittiset intressinsä syrjään ja kovistelemaan sekä turkkilaisia että eurooppalaisia jopa sotalaivojen paikalle lähettämisen muodossa.
1 tykkäys
Minusta tämä ei tue väitettäsi, että suhtautuminen riippuisi kristillisestä suuntauksesta, vaan pikemminkin se osoittaa, että amerikkalaiset suojelivat amerikkalaisia, ei muita.
Niin…Lisätaustoitus paikallaan, Yhdysvaltojen itseymmärrys, sen ekseptionaalinen Manifest Destiny rakentui nimenomaan protestanttisen puritanismin ja kalvinismin varaan. Ja kuten Preston myös kirjassaan painottaa, amerikkalaiset lähestysaarnaajat kokivat olevansa toteuttamassa tätä messiaanista kutsumuskohtaloa omalla tavallaan. Heidän edesottamuksiaan ja saavutuksiaan seurattiin tarkasti kotimaassa.
Vasta 1900-luvun alkupuolella, puolalaisten ja saksalaisten maahanmuuttajien myötä amerikkalaiset protestantit ottivat myönteisemmän attituden katolisuuteen. Ennen tätä, niin Yhdysvalloissa kuin maailmalla juuri autoritäärinen ja hierarkinen ja antirepublikaaninen Rooman kirkko -jonka vainoa puritanistit pakenivat Amerikkaan- oli amerikkalaisten protestanttien silmissä suurin uhka kaikenlaiselle valistukselle ja kehitykselle, jota tietysti heidän edustamansa kristillisyytensä edusti.
Tätä taustaa vasten, olettaisin myös Lähi-idän ortodoksien tulleen nähdyksi; siis tavallaan kristittyjä, mutta eivät aivan vielä niin kuin tulisi. Ja jos käännytystyössä piti valita riskaabeli muslimien tai näiden puoli-kristittyjen evankeliointi, kallistui se luontaisesti näiden jälkimmäisten suuntaan -kuten pitkälti nykyäänkin.
1 tykkäys
Tällainen mielikuva minullakin on. Että esiinnytään muhamettilaisten tai pakanoiden parissa lähetystyötä tekevinä, mutta oikeasti sitten yritetäänkin käännyttää “vääränlaisia” ja “tietämättömiä” kristittyjä. Heihinhän on näet helpointa saada kontaktia lähetyskentillä, ja sitten yritetään tuputtaa heille toisenlaisia lauluja ja jumalanpalveluksen käytäntöjä, saarnoja ym.
Minä tunnen joitakin tietyssä muslimimaassa työskennelleitä suomalaisia lähettejä, ja heidän kohteenaan on aina olleet muslimit. Se on hidasta, vaikeaa ja vaarallista työtä, vaarallisuudesta kertoo kolmen suomalaisnaisen väkivaltainen kuolema tuossa työssä. Mutta myös kuulee siitä, että aina välillä joku muslimi kääntyy kristityksi. Siitä on hyvin vaarallista edes kertoa, siksi ihmisistä ei edes kirjeissä käytetä oikeita nimiä. Nämä ihmiset asettavat henkensä alttiiksi pelastaakseen edes joitakin. En uskaltaisi väheksyä heidän työtään.
7 tykkäystä
Aamen! Samoin minä tunnen.