Sanan/ tekstin merkityksestä painomusteella painottuna vs nykyinen someaika

Nopeasti mieleen tuli tietynlaisia vaiheita " kirjoittamisen reformiteknologiassa ". Yritän myös tuoda joitain ajatuksia ilmi. Mielestäni kolme mullistavaa ajanjaksoa ovat pääpiirteitän:

1.) Sanoja ja Kirjoja kopioitiin käsin 2.) 1500-luvulla keksittiin kirjapainamisen taito 3.) Tämä teknologian ja “somen” kausi. Vaikka sieltä 1980- luvulta kun internet yleistyi pikkuhiljaa arkitalouksillekkin. wiki.fi/ internet

Millä termeillä tms haluaakaan kuvailla. Mielestäni aikamme on nyt polarisoitunut jopa häiritsevän paljon vapaan somekirjoittamisen aikakaudella. Painetun sanan arvostuksen ajan uhkakuva koskee myös varmasti Kristinuskoa ja lähetystyötä jne, joka valopää julkaisee seuraavaksi emoiji- bibliansa.

Miten käy painetulle sanalle ylipäänsä? Ennen kirjojen ääressä käyttäydyttiin kunnioittavasti. Ei ruokaa ja juomaa lukiessa, eikä paineta sivuja kirjan yläkulmasta.

Sivuilmiönä voi päätellä kuinka Suomen kieli on köyhtynyt huomattavasti ottaessaan lainasanoja sieltä täältä viimeisten vuosikymmenien aikana, atk ja englantikieli ovat yleistyneet arkikäytössä paljon.

Ehkäpä “painettu sana” ei ole niin hedelmällinen kategoria pohdittavaksi, kun otetaan huomioon, että tismalleen samat sisällöt voidaan julkaista ilman painokoneitakin. Teksti ja lukeminen eivät vaadi juuri painettua materiaalia, ja ne tietenkin ovat paljon tärkeämpi asia kuin painaminen sinänsä.

Pidän kyllä selviönä, että sosiaalinen media ja pikaviestintäsysteemit voivat olla ongelmallisia lukemisen ja kirjoittamisen kannalta, koska ne voivat heikentää kiinnostusta pitempien tekstien lukemiseen ja kirjoittamiseen sekä myös siistiin, huolelliseen kirjoittamiseen, ja nämä mitä todennäköisimmin vaikuttavat myös ajatteluun. Ja itsekin tykkään kirjoista ihan konkreettisina esineinä. (Vaikka syön mielelläni lukiessani ja luen syödessäni, ilman vähäisintäkään häpeäntunnetta.)

En tiedä luitko aloitusviestiä. Painokoneiden keksiminen on ollut aikansa maailmaamullistava teknologia kuten kuvasin 2.sessa.

No ehkä joskus Samelin nuoruudessa, mutta ei kyllä enää ainakaan 50 vuoteen.

2 tykkäystä

Kyllä minä kohtelen kirjoja edelleen kunnioittavasti. Jo kotona opittu - yli 60 v sitten.:grinning: Kirjastosta nykyisin lukemani ovat peräisin. Yhteistä omaisuutta sopii jo sinällään kunnioittaa…

Gutenbergin parenteesi on termi, jolla on viitattu Gutenbergistä meidän aikaamme kestänyttä poikkeuksenomaista painetun sanan valtakautta. Nyt en kyllä muista, kuka tästä asiasta on kirjoitellut, mutta joskus tuli tämä vastaan opinnoissa. (Asiasta kirjoittanut oli jaotellut ihmiskunnan menneisyyttä erilaisiin kausiin sen mukaan, miten informaatiota on siirretty tai jotain sellaista.)

1 tykkäys

Luin. Luitko sinä minun kommenttini? Tiedät kai, että painokone oli mullistava juuri siksi, että sen avulla saatiin tekstit leviämään ennennäkemättömässä määrin? Ja siksi yhä useammat ihmiset myös oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Ja luettavaa tuli helpommin lisää. Mutta kuten minä kirjoitin, teksti ja lukeminen eivät sinänsä vaadi painettua sanaa.

Jos taas haluat keskustella vain ja ainoastana kirjoista esineinä, sitten ymmärrän, että et perusta minun kritiikistäni. Kirja tiettyyn muotoon “painettuna sanana” ovat nimenomaan esineitä, mutta kirja tekstinä ja sisältönä voi yhtä hyvin olla sähköinenkin.

Kirja ei sitten kuitenkaan syntynyt painokoneen myötä. Myös käsin kirjoitettu kirja on kirja. Vaatiiko kirja edes kirjoitusta? Meillä on äänikirjoja. Kyse ei ole ainoastaan fyysisestä esineestä vaan siitä, miten on mahdollista tallentaa sisältö. Ja sen helppoudesta.
Oikeastaan on aivan valtavasti kaikenlaista tapaa, joilla on eroja. Ajatellaan vaikkapa kansansatua Prinsessa Ruususesta, siitä on erilaisia suullisia versioita, joita on merkitty ylös, on kirjallisia versioita, näytelmiä, elokuvia, oopperoita, baletteja, sävellyksiä, pelejä jne.

2 tykkäystä

Juuri niin. Kirjanpainotaito ei luonut sanaa, vaikka oli ja on valtavan merkittävässä roolissa sen levittämisessä. Samoin vaikka “painetun sanan” (tarkoittaen juuri fyysisiä, paperisia kirjoja ja lehtiä) arvostus vähenisi, se ei vielä sinänsä merkitsisi uhkaa kristinuskolle ja lähetystyölle, koska se ei tarkoita sanan katoamista.

Kirjapainon mullistava merkitys oli paljolti siinä, että laajemmat kansanryhmät pystyivät hankkimaan kirjoja luettavikseen, kuin silloin jolloin käsin kopioituja kirjoja saattoi vain valtaeliitti hankkia.

Nykyinen murros taas on siinä, että (media-)valtaeliitti ei ole enää ainoa, joka pystyy kirjoittamaan ja julkaisemaan tekstejä vaikka maailmanverkon kaikkien käyttäjien luettaviksi, siihen pääsee nyt lähes kuka tahansa. Totta on että tämä tuottaa paljon puppuakin, mutta myös laajentaa oleellisesti keskustelua eri näkökulmista ja vaihtoehtoisista todellisuuksista, missä ihmiset elävät.

On rahatonta rikkautta se, että pääsee netin kautta esimerkiksi lukemaan hyvin monia sanomalehtiä ja uutissaitteja. Aiemmin “totuuden” maailmasta määritteli Suomessa vain YLE ja HS. Olihan se jonkinlainen kuva - tosin kovin rajattu, ja välillä olosuhteiden pakosta toisti todellisuudesta kaukana olevia reaalipoliittisen “liturgian” fraaseja “eräästä ystävällisesti meihin suhtautuvasta valtiosta”, jonka pilkka oli lie jumalanpilkkaakin pahempi synti.

Niin, 1960- ja 1970-luku, ja se, että pääsi itsekin matkustamaan ja tapaamaan oikeita eläviä ihmisiä, niin itä- kuin lansiblokissa, opetti suhtautumaan valtamediaan terveellisellä epäluulolla.

Kaukomaiden konflikteista ja elämästä muutenkin luen siis mieluummin, mitä kyseiset maat ja niiden naapurit kertovat mediassaan ja somessaan. Ennemmin kuin mitä YLE:n tai HS:n politrukit katsovat hyväksi katajaiselle kansalle kertoa. Valtamedialta kun ei neutraalia ja objektiivista faktaperusteista uutisointia saa, vaan enemmän jonkinlaista pyrkimysta ohjata kansaa ajattelemaan asioista ja toimimaan kuten mediavaltaeliitti haluaa.

Siksi tarvitaan vaihtoehtoja, kaikkine kärjistyksineen ja provosointeineenkin ne harvemmin ovat sen enempää valemediaa kuin valtamedia. Demokratiassa jokainen saa kuunnella eri mielipiteitä, ja muodostaa itse käsityksen siitä, mikä lie se todellinen totuus noitten vaihtelevien tulkintojen joukossa. Vai elämmekö enää tasa-arvossa ja demokratiassa.

1 tykkäys