Sateenkaarihenkinen pappi jätti pappisvirkansa

Helsinkiläinen pappi jättää pappisvirkansa, joska Teemu Laajasalosta tulee piispa ja koska hiippakunnan piispa ei piispainkokouksen päätöksen mukaisesti hyväksy sateenkaari vihkimisiä kirkossa ilman kirkolliskokouksen päätöstä.

2 tykkäystä

’ Seurakuntien luottamushenkilöt valitaan seurakuntavaaleissa ja kun äänestysprosentti on pieni, uurnille lähtevät ne, joita kirkko kiinnostaa eniten’

Tämä on ilmeisesti suurin ongelma kirkolliskokouksessa kyseisen papin mukaan.

5 tykkäystä

Voiko pappiskirjasta luopumisen jälkeen hakea pappiskirjaa takaisin? Ja jos voi niin millä ehdoin?

Eikös Terho Pursiainen ainakin tehnyt näin? En ole perehtynyt hänen eri vaiheissa esittämiinsä perusteluihin.

Voi hakea. Saa takaisin.

Kaiketi sillä ehdolla, että kirkko alkaa suhtautua ihmisiin tasa-arvoisesti.

2 tykkäystä

Oikein hyvä! Toivottavasti kaikki muutkin samanmieliset evlut papit palauttavat pappeuskirjansa. Muissa Suomessa toimivissa kirkoissa ei edes keskustella homojen vihkimisestä tai heidän suhteittensa siunaamisesta.

2 tykkäystä

Ei vielä, eikä ehkä pitkään aikaan siinä määrin kuin evl:ssä mutta onhan teilläkin Yhteys-liike - ja varmaan muitakin jotka muutosta toivovat.

2 tykkäystä

Ortodoksinen kirkko ei ole noin vain muutettavissa, koska kysymyksessä on maailmanlaajuinen kirkko. Jos yksi paikalliskirkko (eikä edes itsenäinen, ainoastaan autonominen kirkko) rupeaisi sooloilemaan, muut erottaisivat sen yhteydestään. Kirkossamme ei toimi mitään Yhteys-liikettä, mutta jotkut ortodoksit olivat aikoinaan yksityishenkilöinä mukana luterilaisten Yhteys-liikkeessä. En tiedä ovatko edelleen. Meillä ei puhuta koko asiasta enää mitään.

On ihan hyvä asia, että jos kirkon oppi ei miellytä, ei toimi sen pappina. Minusta aivan kunnioitettava päätös. Paljon parempi kuin “kapinapappien” toiminta.

3 tykkäystä

Olli Seppälän kirjoittama Kotimaa24 blogi samasta aiheesta.

http://www.yhteys.org/ortodoksit_n.html

Ilmeisesti ovat edelleen mukana ja onhan tuossa pappejakin.

So what? Hehän ovat antaneet lausunnon, etteivät aio muuttaa kirkkoa, vaan toimivat kanonien asettamissa rajoissa. Avioliitto on ortodoksisessa kirkossa sakramentti, josta säädetään kanonisessa laissa tarkasti. Se on aina miehen ja naisen välinen.

Luterilaisessa kirkossa avioliitto on maallinen asia, sillä luterilainen kirkko myöntää maalliselle regimentille oikeuden säätää myös kirkon noudatettavaksi lakeja. Siitähän tämä soppa on alkanut, kun ollaan erimielisiä siitä, kuinka paljon valtiovalta voi määrätä kirkkoja. Itse näkisin, että selvintä olisi tehdä lopullinen pesäero vation ja ns kansankirkkojen välillä. Näin ei-uskovat karsiintuisivat pois kirkkojen jäsenluetteloista.

1 tykkäys

Täsmennettävä: Osalle luterilaisista avioliitto on maallinen asia. Toinen osa taas pitää avioliittoa Jumalan säätämyksenä.

Ja jos Lutherin opetusta tarkastellaan niin avioliitto on mitä jumalallisin juttu. Onneksi ei tartte määritellä luterilaisuutta sen mukaan, mitä esim. suomalaisten enemmistö aiheesta ajattelee.

Luterilaisuudessa avioliitto on ehkä jossain mielessä maallisempi asia kuin niissä kirkoissa, joissa se on sakramentti. Ei se silti täysin maallinen asia ole.

Kyse on toisaalta termin sakramentti määritelmästä.
Latinan termi sacramentum on tarkoittanut alun perin valaa, uhria tai panttia. Idän kirkon käyttämä termi mysterion tarkoittaa salaisuutta.

Luterilaisen määritelmän mukaisia sakramentteja on kaksi. Katolilaisen tradition mukaan niitä on seitsemän. Jollain muulla tavoin määritellen niitä voisi olla myös esimerkiksi kahdeksan, yhdeksän tai kymmenen. (Vaikkapa pyhiinvaellus, köyhyyslupaus tai uhrilahja, toisaalta miksei myös esirukous)

Ei ole väärin sanoa että myös luterilainen aviopari uhraavat itsensä toisilleen tai että heidän liittoonsa kätkeytyy suuri salaisuus.

1 tykkäys

Ortodoksinen kirkko ei ole koskaan määritellyt, montako sakramenttia eli mysteeriota sillä on, mutta tavallisesti puhutaan seitsemästä sakramentista, samoista kuin katolisessa kirkossa. Joskus on mainittu, että vaikkapa hautaustoimitusta tai munkin vihkimystä voitaisiin myös pitää sakramentteina.

Ortodoksien keskuudessa ei ole koskaan keskusteltu siitä, voidaanko homoseksuaaliset parisuhteet siunata, koska on itsestään selvä, että niin ei voi tapahtua. Sen sijaan kirkossamme on keskusteltu esim siitä voidaanko tällaisissa suhteissa eläville (tai esim avoliitossa oleville) antaa ehtoollinen. Samoin on keskusteltu siitä voidaanko kirkon toimiin ja tai luottamustehtäviin valita henkilö, joka elää homoseksuaalisessa suhteessa. Ne ortodoksiset papit, jotka jakavat ehtoollista homosuhteissa eläville, ovat näitä yhteys-pappeja, mutta eivät hekään kannata mitään “avioliiton” siunauksia homopareille.

1 tykkäys

Ajat muuttuvat. Tämä vastannee tilannetta Suomen evlut kirkossa parikymmentä vuotta sitten.

2 tykkäystä