Luterilainen kirkko voi muuttua, koska sen perusteisiin kuuluu jatkuva reformi. Ortodoksinen kirkko ei voi muuttua. Siihen kuuluvat ihmiset voivat muuttua. He voivat kannattaa erilaisia ajanhengen mukaisia aatteita tai olla kannattamatta, mutta itse kirkko ei muutu.
Joo, tätä minäkin tarkoitin kun eilen puutuin tuohon mielestäni hiukan korskean oloiseen huomautukseen:[quote=“Mauriina, post:7, topic:1906”]
Muissa Suomessa toimivissa kirkoissa ei edes keskustella homojen vihkimisestä tai heidän suhteittensa siunaamisesta.
[/quote]
Itse muistan hyvin 80-luvun alun kun asiasta puhuttiin ja esim. Martti Lindqvistin kirjoituksista itsekin luin näitä tasa-arvoajatuksia koskien seurakuntien elämää. Ei noita juttuja silloin mitenkään erityisesti kauhisteltu koska tuntui täysin epätodelliselta “vaaralta” että nykyisiä vaatimuksia koskaan meille tuotaisiin. Pikkuhiljaa joku esitti porttiteorioita (naispappeus>>>homohäät , väliaskeleineen…) ja sellainen väite tuomittiin törkeänä panetteluna ja sopimattomana vertailuna. Kummasti vain kävi…
Mauriinan kertomus ortodoksisen kirkon osalta lienee sinänsä tosi, mutta enpä tiedä onko mahdollista etteivätkö vaatimukset kovenisi vähitellen.
Myös yleistys “muissa kirkoissa” lienee liian rohkea, sillä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on kaikissa kirkoissa, joten vaatii vain aikaa että tilanne muuttuu niissäkin.
Kotien siunaamisesta keskusteltiin tässä mielessä jo aiemmin. Ilmeisesti tuo on yksi väylä jolla erilaiset perhesuhteet yritetään vähitellen saada “samalle viivalle” myös vanhoissa kirkoissa.
Selvyyden vuoksi: En mitenkään kannata ja aja tällaista kehitystä. Lienee kuitenkin parempi olla realisti sikäli että mikään länsimaisen yhteiskunnan sisällä elävä kirkkokunta ei ole suojassa siltä mitä yhteiskunnan normistossa tapahtuu. Koska ihmiset elävät sekä yhteiskunnassa että kirkossaan - niin yksinkertaista se on.
Toisaalta on sanottava, että voivathan ajat ja käsitykset myös muuttua toisella tavalla kuin nyt näyttää. Mutta silloin on myönnettävä että myös luterilaisten piirien sisällä on erilaisia virtauksia, ja ei ole mahdotonta että esimerkiksi evl.kirkko menettää huomattavasti jäsenmääräänsä ja “valtaansa” Suomessa, jolloin muut luterilaiset ja konservatiivisemmat kristilliset ryhmät nousevat marginaalista ainakin hiukan varteenotettavammiksi vaihtoehdoiksi. Voi olla että muutamien vuosikymmenien päästä ei ole niin muodikasta olla moderni näissä asioissa kuin nyt on asia.
Käsittääkseni mitään jatkuvan reformin ajatusta ei tunnettu saati kannatettu varhaisimmassa luterilaisuudessa. Se keksittiin joskus paljon myöhemmin. En pitäisi mahdottomana, että jotain tällaista joskus saataisiin ajettua ortodoksikirkkoonkin.
1 tykkäys
No, juu, mutta paljon vaatimattomammassa mittakaavassa. Meillä esim käännetään samat jumalanpalvelustekstit aina uudestaan. Sitten kukaan ei ole tyytväinen uusiin käännöksiin, jonka jälkeen palataan takaisin vanhoihin.
Evlut kirkko lähti lavealle tielle, kun se hyväksyi naispappeuden, joka on sekä Raamattua että traditiota vastaan, ja jolle ei voi löytyä mitään päteviä teologisia perusteita. Tämän jälkeen tie on siinä auki muihinkin hömppäuudistuksiin, kun vaaditaan lisää “tasa-arvoa.”
2 tykkäystä
Kirkkohistorioitsija O. Chadwick huomauttaa sanasta ‘reformaatio’ tällaista: sana oli käytössä 1300-1500-luvuilla tarkoittamassa palaamista apostoliseen ihannetilaan (The Reformation. The Pelican History of the Church. 1972.) Luterilaisuuteen ei siis lähtökohtaisesti kuuluu mitään ajatusta minkäänlaisesta uudistumisesta, vaan sinnikkäästä pitäytymisestä siihen, minkä Kristus ja hänen apostolinsa ovat ilmoittaneet sitovaksi. Erimielisyys koski 1500-luvulla sitä, mikä on aidosti apostolista. Uudemmalla ajalla luterilaisten(kin) keskuuteen on tullut muita ajatuksia, kuten se, että kirkkoa pitäisi “reformoida” tekemällä siitä jotenkin parempi kuin apostolit tekivät.
4 tykkäystä
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.