Onko siunaus jotain, joka annetaan synnittömälle vai onko se jotain, jota annetaan myös jumalattomalle?
Jos ajatellaan, että siunaus on Jumalan läsnäolon pyytämistä, niin silloin se ei vaadi, että siunattava olisi synnitön.
Noin äkkiseltään ajateltuna, kun synnittömiä ei kaiketi ole olemassakaan, niin kenelle silloin siunaus ?
1 tykkäys
Synnittömällä tarkoitin siis sellaista henkilöä, joka ei tee mitään vakavaa syntiä ja “elää siivosti” ja katuu pienempiä syntejään jne jne.
Niin siis niistä kahdesta synnittömästä ensimmäistä siunattiin ristinkuolemalla ja toista siunattiin lapsella, joka tapettiin ristillä…
Eikö Jeesus koventanut ns. siivosyntejäkin toiselle tasolle vuorisaarnassa. Matt.5: 22, 28, 30.
1 tykkäys
Minusta se on ennemminkin instrumentaalista kuin pyytämistä: kun joku tai jotain siunataan, se varustetaan siunauksella. Kun pappi siunaa jotain, niin ei hän pelkästään toivo, että Jumala siunaisi jotain, vaan hän konkreettisesti ohjaa ja vuodattaa taivaallisia aarteita ja jumalallisia voimia.
En miellä siunaamista ollenkaan anomiseksi, vaan antamiseksi ja Jumalan hyvyyden ojentamiseksi ulospäin. Mutta “tarttuuko” siunaus kovasydämiseen ja katumattomaan syntiseen? En usko. Joskus mainitsin p. Paisios Athosvuorelaisen opetuksen, jonka mukaan vesi voi ottaa vastaan pyhityksen (en tiedä, käyttääkö hän alkutekstissä sanaa “siunauksen”), mutta esim. virtsa ei voi.
On selvää, että asioita, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia, ei voi siunata. Niinpä esim. samaa sukupuolta olevia pareja ei voi siunata avioliittoon eikä naisia papiksi. Vain sellaista voi siunata, jonka siunaaminen on Jumalan tahto. Jeesus esimerkiksi kehotti toivottamaan siunausta kodeille, joissa haluttiin ottaa evankeliumi vastaan. Niinpä koteja voi siunata jne. Herra vuodattaa armoaan kirkolleen ja sen palvelijoille. Kirkon tehtävä on taas ja taaskin kantaa siunausta kaikkialle maailmaan ja pyhittää koko luomakunta. Katuva syntinen suorastaan imee siunauksen itseensä, kun taas katumattomasta siunaus kimpoaa pois, takaisin Jumalalle, kuin sadepisara hanhen selästä.
2 tykkäystä
Käsittääkseni keitä tahansa voi ihmisinä siunata, ei heidän kaikkia tekojaan, mutta heitä itseään Jumalan sanan mukaisesti, ei koskaan Jumalan sanan vastaisesti.
Siunauksen tarkoituksen tulisi johdattaa siunattu Jumalan yhteyteen, Hänen suojelukseensa. Synnintekijöitä, syntisiä siunauksen on tarkoitus johdattaa parannukseen.
Myös eläimiä voi siunata, luontoakin, kaikkia Jumalan luomia. Myös maita siunataan, kuten virressä Suomalainen rukous.
Siunaajalla on vastuunsa, sillä hän käyttää eräänlaista avaintenvaltaa. Ovia voi avata, mutta niitä täytyy myös pitää lukossa. Näin on kaiken avaintenvallan kanssa, myös siunauksen.
1 tykkäys
Minä taisin ottaa puheeksi tuon siunaamisen.
Sitten asia ikään kuin tuomittiin sanoilla, että muut eivät ole kanssani samaa mieltä.
Vastaperusteluissa en nähnyt yhtään ns. jumalaista sanaa, kenties niitä viisauksia, joita tiedekunnassa tänään opetetaan.
Kuinka monta virttä meillä onkaan tyyliin: “Tule, Jeesus, ja siunaa lastas…”
Sitten joku kysyy, pitääkö olla synnitön, jotta Jumala siunaa?
Synnittömyyden käsite on aika absurdi sikäli, ettei kukaan voi olla.
David oli syntinen, teki raskaita virheitä, mutta eli katumuksessa ja tahtoi
"pitää käskyt edessään". Hänestä sana todistaa, että hän oli Jumalalle mieluinen mies. Hän oli siis sellainen, mistä Luther puhui ensimmäisessä teesissään:
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.
Jumala on toki ollut armollinen koko maailmalle, antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoillekin, mutta tämä armo jää kyllä vajaaksi. Armo on nimittäin suurinta silloin kun Jumala vetää ihmisen parannukseen ja Kristuksen luo.
Jos tätä ihmislapsen kohdalla ei tapahdu, tulee ilmi myös toinen puoli, iankaikkinen kadotus eli ero armollisesta Jumalasta.
Minä en voi uskoa, että jumalaton elämä ja Jumalan pilkka voisi tuoda
kansalle siunauksen.
1 tykkäys
Minulla on tapanani joskus siunata eläimiä, rukoilla niiden puolesta, että Jumala varjelisi maailman, ihmisen taholta tulevalta pahalta. Esim. Pietarissa siunasin yhtä kulkukissaa. Joskus vaan tulee sellainen fiilis. Tämä kissimissi hyrräsi kylkeäni vasten, nuuhki kasvojani.
Ymmärrän että saamme toivottaa toisillemme siunausta.
Mielestäni ei ole “asetettuja vaatimuksia” siunauksen toivottajalle
eikä vastaanottajalle.
Itse käytän tätä toivotusta uskon ystävien kesken lähinnä.
Raamattu puhuu vain yhdestä synnittömästä.
Sen pitäisi riittää.
3 tykkäystä