@Anskutin ehdotti uuden ketjun perustamista kun olin viitannut Sleyn tilanteeseen Lhpk-ketjussa.
Tehdään työtä käskettyä. Alkuun on taas sanottava, että aiheen kanssa on “skitsot” tunnelmat itselläni. Koska haluan jälleen sekä puolustaa että moittia omaa perinneliikettäni. Tämmöistä se on kuitenkin aina ollut, vaikka tietysti oma positio ja omat valintakysymykset ovat muuttuneet, ehkä usempaankin kertaan.
Mitä tarkoitin, kysyi Anskutin. Ja viittasi nettisivuihin itse. Kyllä, en pidä niiden tyylistä. Suuria kuvia, vähän asiaa ja tiedon löytäminen ei ole yksinkertaista. Tosin ei ennenkään kaikki toiminut… Mutta mainostoimiston jälki näkyy liian hyvin. Iskulauseita ja naamoja. Sädekehät vaan puuttuu noilta onnellisilta ja hurskailta uskovaisilta.
Yhteisövalmennuksesta jo väännettin aiemmin. Sekin on sitä mitä tarkoitan kysymyksellä markkinahenkisyydestä. Eipä ole koutsia täällä päin näkynyt. Liekö sitten oikeasti vain Hesan, Turun ja semmoisten piäkaupunkien touhua. Tai sitten puhetta vailla konkretiaa. Pitää olla hieno nimi kouluttajalle ja koulutukselle, jotta näyttää siltä että olemme moderni palvelujärjestö. Käytännössä toiminta jatkuu ihan sellaisena kuin Jumala suo ja kussakin paikassa vaikuttavat ihmiset sen haluavat jatkuvan.
No, nämä ovat vaikutelmia. Voisin pitää niitä myös oman kyynisyyteen taipuvan ikääntymiseni tuotteina. Mutta en taida olla yksin tässä fiiliksessä sittenkään?
Kaiken kaikkiaan tunne on, että Sley on menossa entistä eteläsuomalaisempaan ja tarkoituksella nopeatempoisempaan, hätäisesti touhuavaan suuntaan. Meille maalaisille ja erityisesti noille pohjoisemmille ja itäisemmille evankelisille se on varmasti ikävä tunne. Tästä oli jo puhetta silloin kuin Luther-kirkkoon satsaaminen nousi esille. Hanke on hyvä, mutta jos se vie paljon huomiota - ja myös varoja, resurssien painotusta - muualta, on syytä kysyä järjen perään. En nimittäin usko että Sleyn talous kestää laajan maaseudun tuen menettämistä. Siitä nyt tuskin vielä on kyse, mutta suunta on havaittavissa.
Ristiriita tämän kritiikin suhteen tulee tässä: Kirkon epäselvä ja aina vain pahempaan hajaannukseen menevä tilanne saa arvostamaan Sleyn sinnikkyyttä (siis tähän asti ainakin). Se on tarjonnut luterilaista vaihtoehtoa ja myös mahdollisuutta olla jäsenenä ja myös aktiivina kirkossa kaikkea kotkotusta nielemättä. Virkakysymyksestä ei ole enää vaahdottu, ja muutenkin toiminta on ollut rakentavaa, luotettavaa. Voi olla, että kauankin vielä tarvitaan hedbergiläisten palvelua kirkossamme. Yksinkertaisessa ja hiukan yksipuolisessakin evankeliumin julistuksen tyylissä on ollut voimaa. Toivottavasti maltti pysyy mediamyllerryksessä ja pinnallisen sosiaalisuuden kiusauksissa. Ihmisten kohtaaminen oikeassa elämässä on paljon tärkeämpää (mutta haastavampaa) kuin omien tekemisten ja omien kasvojen innokas kehu ja näyttäminen.
No nyt näin sivut ensimmäisen kerran ja olo on suunnilleen sama kuin Seurakuntalainen.fi-portaalin uudistumisenkin yhteydessä, hankala, sekava, epämieluisa. Vähän samoja tuntemuksia oli Usko&Rukous-fooruminkin uudella alustalla, kunnes totuin. Ikä tekee sen, että kaikki muutokset tuntuvat vaikeilta. Ja välillä ne häiritsevät nuorempiakin.Ja monesti muutos oikeasti menee huonompaan suuntaan.
Olen niin monet kerrat havainnut, että asioita halutaan muuttaa pelkästään muutoksen halusta, virtaviivaistaa, uudistaa jne ja lopputulos ei välttämättä ole sen parempi, päinvastoin. Toisaalta kovin jäykäksi jämähtänyt virallisentuntuinen sivustokin voi haiskahtaa pitemmänpäälle etenkin ulkopuolelta katsottuna. Eihän kukaan sitä omaansa huomaa, missä joka päivä elää. Sanoisin kuitenkin, että sivuston ilme ei miellytä ja tuntuu sisällöltään ja ulkoasultaan keinotekoisen tuntuiselta.
Nettisivun toteutuksessa kritisoin ankarasti mediakirjaston piilottamista valikkojen taakse jemmaan niin, että sitä ei enää suoraan löydä millään, vaan täytyy osata arvailla, minkä takana se voisi olla.
Lopulta oikeaan alasivuun löydettyään, täytyy vielä tajuta rullailla sivustoa alaspäin niin paljon, että mediakirjasto putkahtaa esiin.
En tiedä onko Sleyn uutta ilmettä vai mitä, mutta täällä Itä-Suomessa ihmeteltiin Kymenlaakson palkatun nuorisotyöntekijän työn lopettamista alkuunsa. Viime kesän vuosikokouksessa asiasta käytiin todella kovaäänistä keskustelua ja syyskokouksessa asiaan tuli ilmeisesti jonkinlainen korjaus. Prosessi oli kuitenkin täydellinen fiasko, enkä tässä halua retostella nimillä ja syillä, mutta ikävän maun se jätti tänne päin.
Voisiko tässä ketjussa keskustella Sleystä yleensä? Koko Sleyn johtotroikka on Kymäläistä lukuunottamatta vaihtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana, joten varmasti muutoksia tulee.
Varmaan sekä uutta “ilmettä” että toiminnan puolta. SLEY on ollut muutosten kourissa jo pitkään ja taloudelliset realiteetit ovat samat kuin muissa kirkollisissa järjestöissä. Mitä pidetään vanhoista rakenteista ja toimintamalleista - ja mitä uutta rakennetaan jos rakennetaan? Ei helppoja kysymyksiä.
En halua keskustella henkilöistä tässä. Tottakai johtavassa asemassa olevien vaikutus (myös yhtiön hallitus mukaan lukien) on iso. Mutta monista yhtaikaa tapahtuvista ja keskenään erilaisistakin asioista tämmöiset tuntemukset uusista tuulista tulevat.
Piti oikein katsoa Sley.fin ilme, kun tuli puheeksi. Oli kyllä samaa laatikkoasettelua kuin ihan kaikkialla muualla. Internet näyttää nykyään kaikkialla samalta. Gmail, Facebook, tämä forkka, mitä näitä nyt oli. Riippumatta palvelun tuottajasta asettelu ja värisävyt ovat kaikkialla samat. Välillä on jopa vaikea tietää, mitä appsia käyttää, kun näyttää samalta, toimii samalla tavalla ja nimi on piilossa.
Paljon olen samaa mieltä @tortoise kanssa. Hirveän kaupunkikeskeiseen suuntaan ollaan menossa, vaikka maaseudullakin on vankkaa kannattajakuntaa ja toisaalta tarvetta sananjulistukselle, kun paikallisen evlutseurakunnan hengellinen taso määrittelee koko alueen tilannetta eri tavalla kuin isoissa keskuksissa. Toisaalta juuri kaupungeissa kirkkoon kuuluminen vähenee, joten esim pääkaupunkiseutua voi hyvin perustein pitää melkein lähetyskenttänäkin. Tavallaan on ihan oikein, että sinne satsataan, mutta sitten kuitenkin vähän mietityttää.
Nettisivut on selvästi suunnattu nyt ulkopuolisille ja pyrkivät tarjoamaan miellyttävän kuvan. Jos sivuilla käy tilaisuuksien vakikävijä etsimässä esim tilaisuuksien tietoja ja tuoreita uutisia, on paljon vaikeampi löytää etsimänsä. On sinänsä hyvä miettiä, miltä viestintä näyttää sisäpiirin ulkopuolella, mutta olikohan tässä nyt ihan mietitty sitä, ketkä käytännössä sivuja eniten käyttävät? Selkeät linkit toimintakalenteriin, mediakirjastoon, uutisiin ja eri paikkakuntien omille sivuille olisivat minimivaatimus. Ja kovin kaupunkikeskeistä ja nuorekasta kuvaa annetaan kävijöistäkin.
Ehkä uuden johtoportaan myötä on nyt vihdoinkin tajuttu tavoittavuus. Sen kanssa on moni nuorempi kävijä pitkään hakannut päätään seinään, kun monessa toiminnassa ei ole yhtään ajateltu tavoittavuuden näkökulmaa. (Ainakin @Stieleiche osaisi kertoa asiasta paljonkin.) Nyt sitten tavoittavuus ja moderni meininki on vedetty jotenkin toiseen äärilaitaan - ainakin pinnallisesti. Käytännössä kuitenkin esim. Tampereen Luther-talon toiminnassa on ollut ihan älyttömän vaikea tutustua kävijöihin ja löytää oma paikkansa seurakunnassa. Se on meiltä ylipäätään onnistunut ainoastaan sen takia, että tilaisuuksissa on sitkeästi käyty, kun ei parempaakaan yhteisöä olla löydetty. Monenlaista kaunista kyllä puhutaan uusien kohtaamisesta ja yhteisöstä kotina, mutta se puhe ei yhtään tavoita vaikkapa kirkkokahvien todellisuutta!
Niinno, en ole itse vielä riittämiin tutustunut uusiin nettisivuihin uskaltaakseni niihin vahvaa kantaa ottaa, ja yhteisövalmentajan koulutettavana oltuani jäi ihan hyvä mielikuva hänestäkin (hän muuten on lukenut itseään koskevan keskustelun ), mutta kyllä itsekin valppaana tilannetta seurailen. Osin toki siksi, että itse asun nykyään maalla, toisaalta siksi, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa on toki vilkas, noin 200 hengen messut Turussa, mutta samalla ovat lukuisat heikkenevät ja kuolevat maaseutuosastot ympäri maakuntaa. Ja kun kyse ei aina ole mistään pikkukunnista, kyllä Varsinais-Suomessa on muitakin kaupunkejakin kuin Turku! Toivoisin, että Sley miettisi keinoja toimia aidosti sisälähetysjärjestönä koko maakunnan alueella.
Nettisivuilta on välillä toki vaikea löytää asioita, mutta eivätpä edellisetkään mitkään kaikkein selkeimmät olleet.
Tavoittavuuden kanssa pään seinään lyömisestä sanonen nyt ainoastaan sen, että itse muistan opiskelijatyöstä sen, että yhdessä vaiheessa eräässä paikallisopiskelijatoiminnassa kävi suurin määrin opiskelijoita. Tällöin taisin ehdottaa, että nyt olisi resursseja panostaa tavoittavaan työhön. Siihen kuitenkin minulle vastasi (kyse ei ollut työntekijästä) eräs vastuunkantaja, että eihän tänne edes mahdu enempää. Ei myöskään ollut halua siirtyä uusiin tiloihin, sillä vanhat olivat niin viihtyisät, joskin pienet. Tällaisissa tilanteissa koen, että on vähän hakusessa se, miksi kristillinen järjestö yrittää tavoittaa toimintaansa ihmisiä. Jos kyse olisi vain ollut tukijoiden saamisesta toiminnalle, niin silloin tilanne olisikin ollut jo optimi, mutta jos ja kun on tarkoitus yhdistyksen sääntöjen toisen pykälän mukaisesti “_Yhdistyksen tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.”, niin silloin ei pidä olla tyytyväinen mihinkään ihmismäärään, vaikka kiitollinen siitä toki voi olla. Toivottavasti tässä asiassa on kehitytty ja yhä kehitytään.
Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että kehitetään uutta toimintatapaa, otetaan huomioon muuttuneet ympäristöt, mietitään mitä voisi karsia taloudellistakin syistä, ollaan tavoittavia ja ennakkoluulottomia jne. jne.
Tämä huomautus siksi, etten tulisi käsitetyksi periaatteesta räksyttäväksi vastarannan kiiskeksi. (Juu, kyllä kalat haukkuvat, uskokaa pois…)
Kaikkien järjestöjen ja hengellisten liikkeiden elämä on aaltoliikettä. Uskon, että evankeliumiyhdistys on paljolti säilynyt reilusti toista sataa vuotta hengissä yksinkertaisin eväin. Sitä on kannatellut tuo evankeliumin levittämisen tavoite jota @Stieleiche lainaa edellä. Konstit työn toteutuksessa ovat eri aikoina erilaisia. Suhteet toisiin liikkeisiin ja kirkkoon ovat vaihdelleet.
Joku eläkkeelle jääneistä Sley-papeista taisi sanoa jotenkin niin, että ei yhdistys ole itsetarkoitus. Jos sen tehtävä on tehty, se saa mennä. Jos evankeliumia julistavat Jumalan mielestä riittävästi muut Suomen Siionissa, niin sitten se on niin. No, ei varmaan ollut tuo kehotus hanskojen naulaan ripustamiseen. Luulen että pointti oli siinä että yksinkertaisessa perustehtävässä nöyrästi pysyminen on tärkeämpää kuin väkisin yrittävä uudistuminen ja ajan trendeissä uiminen. Tjsp. Tää on se kysymys itselläni, että ovatko nämä edellä kerrotut ilmiöt ennusmerkkejä väkinäisestä pyrkimyksestä kelvata ja osoittaa omaa oikeutusta. Jos sisältö eli lähetystehtävä ja itse sanoma kapeutuu tai pinnallistuu näiden vuoksi, niin se voi olla tuhoisaa. Jos tämä on nyt vain meikkaamista, ja itse toiminta on hyvällä pohjalla, ei tarvitse olla niin huolissaan.
), mutta kyllä itsekin valppaana tilannetta seurailen. Osin toki siksi, että itse asun nykyään maalla, toisaalta siksi, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa on toki vilkas, noin 200 hengen messut Turussa, mutta samalla ovat lukuisat heikkenevät ja kuolevat maaseutuosastot ympäri maakuntaa. Ja kun kyse ei aina ole mistään pikkukunnista, kyllä Varsinais-Suomessa on muitakin kaupunkejakin kuin Turku! Toivoisin, että Sley miettisi keinoja toimia aidosti sisälähetysjärjestönä koko maakunnan alueella.
(Juu, kyllä kalat haukkuvat, uskokaa pois…)