Suhtautuminen muiden kadotukseen


#183

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että ‘ylpeys’ tai ‘nöyryys’ mitä tässä haetaan eivät ole mitään yksikäsitteisiä asioita, eikä ihminen oikein mistään voi päätellä, onko hän ‘ylpeä’ tai ‘nöyrä’ sillä tavalla kuin tässä tarkoitetaan.

On helppo lukea lakia ja todeta jokin konkreettinen asia synniksi. Sen sijaan tällaiset hyvin abstraktit termit eivät oikein aukea ainakaan suomen kielelle käännettynä.

Herran lailta korvansa sulkeminen on paljon konkreettisempi asia, mutta ‘laki’ on kuitenkin melko laaja käsite tässäkin yhteydessä. Viitataankohan tässä Mooseksen lakiin, vai johonkin laajempaan lakikokoelmaan?

Esitän tässä triviaalin kysymyksen: jos vanhemmat ovat ylpeitä lastensa saavutuksista, onko Jumala heitä vastaan? Ja mitä edes tarkoittaa ‘ylpeä lasten saavutuksista’? Eikö ‘iloinen’ ilmaisisi paremmin sitä mistä on kysymys?


#184

Nykyihminen kääntää kaiken tunne-asiaksi. Nöyryys ja ylpeys eivät ole mitään tietynlaisia tuntemuksia, vaan siinä on kyse toiminnasta: joko teet Jumalan tahdon mukaisesti ja olet nöyrä, tai sitten olet ylpeä ja toimit hänen tahtoaan vastaan. Ei missään sanota, että meidät tuomittaisiin meidän tunteidemme perusteella. Sen sijaan monessakin kohtaa sanotaan, että meidät tuomitaan tekojemme perusteella.


#185

Hienosti sanottu, mutta Jumalan tahtoa vastaan voi rikkoa, vaikkei olisi ‘ylpeä’. Tuskin käsite ylpeä kuvaa tilannetta, jossa joku lankeaa syntiin, vaikka yrittää vastustaa kiusausta.

Ja on turha käyttää tuollaisia monikäsitteisiä ilmaisuja tekstissä, jos asia on noin yksinkertainen.


#186

Ehkä. Ylpeä-sanaa käytetään nykyisin myös varsin erilaisessa merkityksessä kuin perinteisessä kristillistaustaisessa kielenkäytössä. Toisaalta ylpeys lastensa saavutuksista viittaa ehkä jossain määrin sellaiseen ajatukseen, että lapset ja heidän tekemisensä olisivat jotenkin oma saavutus. Se taas ei ehkä ole ihan paras tapa suhtautua lapsiin. (Lapsettomana tiedän tietysti tällaiset asiat parhaiten…)


#187
  1. Helvetti on jakamattoman Kirkon opetuksen mukaan ikuinen eikä sieltä pääse koskaan pois.
  2. Tämä loogisesti johtaa jokaisen kristityn velvoitteeseen evankelioida, sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä siihen niin kuin Katolinen Kirkko opettaa.

1 Origenes ei edusta Kirkkoisien konsensusta (eikä ole edes julistettu pyhäksi selkeiden opillisten harhojen vuoksi). Sen sijaan Apokatastaasi on selkeä erhe. Tätä Kirkon konsensuaalista näkökulmaa edustaa esim. Pyhä Augustinus seuraavassa sitaatissa:

"I am aware that I now have to engage in a debate, devoid of rancor, those compassionate Christians who refuse to believe that the punishment of hell will be everlasting either in the case of all those men whom the completely just Judge accounts deserving of that chastisement, or at least in the case of some of them; they hold that they are to be set free after fixed limits of time have been passed, the periods being longer or shorter in proportion to the magnitude offences. On this subject the most compassionate of all was Origen who believed that the Devil himself and his angels will be rescued from their torments and brought into the company of the holy angels, after the more severe and more lasting chastisements appropriate to their deserts. But the CHURCH HAS REJECTED ORIGEN’S TEACHING, and not without good reason, on account of this opinion and a number of others.

Helvetin ikuisuus on universaalin ja tavallisen magisteriumin opetus, ja on näin ollen erehtymätön opetus ja kaikkia velvoittava.

Raamatun kohdatkin helvetistä puhuvat selvää kieltä. Turha on alkaa väittämään mustaa valkoiseksi tahallaan vain siksi, ettei sattuisi pitämään siitä.

2 Jos Jeesus saarnasi helvettiä, helvetin pitäisi olla totta myös meille. Sen kieltäminen on itsensä pettämistä, ja vääristää meidän kuvitelmat siitä, mitä meidän lähimmäisemmekin tarvitsee. Jos todella rakastamme toisia ihmisiä, me kerromme heille sekä rangaistuksesta että taivaasta. Jos ystäväsi on palavassa talossa, et rupea väittämään hänelle, että oikeasti kaikki on hyvin, ja että hänelläkin on mahdollisuus, ettei hänelle kävisi kuinkaan vaikka jäisi taloon sisään, jonka
jälkeen vain rukoilet että jos nyt ne liekit eivät kuitenkaan häntä satuttaisi, vaikka todellisuudessa hän on niiden ympäröimänä.

Toinen vakava erhe, mitä tällä palstalla on näkynyt on se, että kristityt eivät voisi tehdä mitään toisten pelastumiseksi. On totta, että pelastuksen ennen kaikkea toteuttaa Jumala, mutta niin kuin Paavali mainitsee, kristityt voivat toimia Jumalan työkumppaneina. Jeesus lähetti apostolit saarnaamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan, eikä tämä jäänyt vain apostolien ja täten piispojen ja pappien harteille, vaan jokainen kastettu kristitty on apostolaatista osallinen. Katolisen Kirkon Katekismuksessa sanotaan seuraavaa: KKK 863: "Kirkon kaikilla jäsenillä on osallisuus tähän lähetystehtävään, joskin eri tavoin. “Kristityn kutsumus on luonteeltaan kutsumusta apostolaattiin.” “Apostolaatilla tarkoitetaan “sitä mystisen ruumiin toimintaa”, joka pyrkii “levittämään Kristuksen valtakunnan koko maailmaan”. Lähetystyö on Kirkon Katolisuuden välttämätön seuraus. KKK 900: “MAALLIKOT ovat saaneet, niin kuin kaikki uskovat”, kasteen ja vahvistuksen perusteella Jumalalta tehtäväkseen apostolaatin; siksi HEILLÄ ON oikeus ja VELVOLLISUUS YKSITTÄIN TAI YHTEEN LIITTYNEINÄ TEHDÄ TYÖTÄ, JOTTA KAIKKI IHMISET MAAN PÄÄLLÄ OPPISIVAT TUNTEMAAN JA OTTAISIVAT VASTAAN JUMALAN PELASTUSSANOMAN. Tämä velvollisuus on vielä pakottavampi silloin, kun ihmiset vain heidän kauttaan voivat kuulla evankeliumia ja oppia tuntemaan Kristuksen. Heidän toimintansa on Kirkon piirissä niin välttämätön, ettei paimenten apostolaatti useinkaan voi ilman sitä saavuttaa täysin tavoitteitaan”.

On myös totta, että Jumala voi vaikuttaa ihmeellisesti rukouksen kautta, mutta tätä ei tule irroittaa evankelioimisesta. Helluntailaisuus on harhaoppi (mutta se kyllä levittää Jumalan Valtakuntaa vaikka ei olekaan Katolisessa täyteydessä), mutta se ja siitä johtuneet ryhmittymät ovat kyllä ihan empiirinen todistus siitä, että Kristinuskon pelastussanoma leviää tänä päivänä tehokkaimmin juuri innokkaan evankelioinnin kautta. Kyseinen liike sitä seuraavineen liikkeineen ovat olleet olemassa vasta vähän yli sata vuotta, ja heitä on jo nyt olemassa suurinpiirtein kaksi kertaa sen verran kuin on esim. ortodokseja (ortodokseja on noin 290 miljoonaa, kun helluntailaisia ja siitä peräisin olevien liikkeiden jäsenten yhteenlaskettu summa noin 600 miljoonaa).

KKK 851: “Lähetystyön motiivi on Jumalan rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Siitä Kirkko on alusta asti ammentanut velvoitteen ja voiman lähetystyöhönsä, sillä “Kristuksen rakkaus pakottaa meitä…” (2. Kor. 5:14)”. Jos et kerro ystävällesi, kuinka hän voi pelastua, sinä et yksinkertaisesti välitä ystävästäsi niin paljon kuin voisit (en sano tätä ollakseni epämielilyttävä vaan ollakseni rehellinen ja välittääkseni muista siitä huolimatta, että se voi loukata), vaan koet itsellesi helpommaksi ja käytännöllisemmäksi toteuttaa elämääsi kulttuurikristittynä, joka ei tohdi sohaista ampiaisenpesää kertomalla iankaikkisesta kohtalosta. Jos olemme rehellisiä itsellemme ja uskomme ikuisen taivaan ja helvetin, tämä nykyinen aikamme maan päällä ei ole kuin pieni murunen, eikä sitäkään, kun vertaamme sitä miljardiin vuoteen kerrottuna miljardilla kerrottuna miljardilla kerrottuna miljardilla, joka ei sittenkään saavu päätöksensä, vaan jatkuu vain jatkumistaan ilman toivoa päättymisestä.

Tämä kertoo jotain kahdelle eri ryhmittymälle täällä:
Louis Cypherille ja muille ei-uskoville:
Niin kuin kolminaisuusoppi, helvetti on monelta osalta vielä mysteeri, emmekä pysty sitä täysin rationaalisesti vielä selvittämään. Mutta täytyy katsoa helvettiä sen valossa, että Jumala rakastaa ihmisiä (Joh. 3:16), ja on rakkaus itse (1. Joh.), ja että Hän tahtoo kaikkien pelastusta (1. Tim. 2:4). Hän on oikeudenmukainen, ja antaa kullekin kadotukseen menevälle oikeudenmukaisen oikein kullekin yksilölle räätälöidyn rangaistuksen. Raamattu ja mm. Firenzen kirkolliskokous todistavat siitä, että kadotuksen rangaistuksessa on eri asteita. Sen sijaan se, että joku ei usko johonkin objektiiviseen vaaraan ja täten “rauhoittelee” itseänsä vain poistamalla ajatukset mielestään, ei poista vaaran todellisuutta.

Uskoville kristityille (ennen kaikkea katolilaisille):
Evankelioikaa. Tehkää kaikkenne omanne ja toisten pelastuksen tähden. Tulkaa kaikeksi toisten tähden niin kuin Pyhä Paavali sanoi tulleensa. Jos rakkauden kaksoiskäskyn toinen osa on rakastaa lähimmäistä kuin itseään, ja lähimmäisen korkein päämäärä on päästä yhteyteen Jumalan kanssa, niin loogisesti silloin evankelioinnin tulisi olla osa teidän omaa pyhitystänne. “Voi minua, jos en julista evankeliumia!” -Pyhä Paavali
Nähtyään millaista on helvetissä, Teresa Avilalainen sanoi, että hän olisi valmis kuolemaan monta kuolemaa edes yhden ihmisen pelastukseksi.

Epäilemättä kaikki eivät pidä tästä sanomasta, mutta jos oikeasti uskomme apostolisen uskon talletuksen tätä asiaa koskien, Louis Cypherin ihmettely kristittyjen lunkiudesta on vähintääkin oikeutettu.


#189

Miten suhtaudut tähän videoon?: https://www.youtube.com/watch?v=HIh5hRlbttU&t=190s
Kyseessä on eukaristinen ihme, joka tutkittiin tieteellisin metodein. Siinä sydämenpalassa oli valkosoluja läsnä. Tämä kertoo siitä että kysymys oli elävästä sydämestä näytteen ottamisen aikana, koska valkosolut kuolevat elävän elimen ulkopuolella. Näin ollen ei voi väittää, että kysymys olisi ollut vain kaivetusta (ja näin ollen kuolleesta) lihanpalasta.


#190

Katsoin tuon videon tänään ja hieman katselin sanakirjasta joitakin ennestään itselleni tuntemattomia ilmaisuja.

Hyvin mielenkiintoinen aihe on kyseessä. Tietenkin ennen kuin mitään johtopäätöksiä alkaa tekemään olisi hyvä nähdä myös kritiikki, mikä tähän kyseiseen tapaukseen eittämättä on kohdistunut.

Mitähän esimerkiksi nimim Anskutin, joka tuntee paremmin näitä solutason juttuja sanoisi kommentiksi?

Selväksi todellakin tuli se, mistä tässä sanotaan olevan kysymys ja jos koko homma on täysin mennyt niin kuin tässä kuvataan, niin kyllä siinä yliluonnolliset voimat ovat silloin mukana.

Tietenkin tulee mieleen, että tämä tutkija, joka havainnot teki, on ollut varsinaisena ‘kohteena’. Eli Jumala tuskin on pyrkinyt vaikuttamaan moniin ihmisiin tässä, vaan yksi ihminen tai pieni ryhmä on saanut asiantuntemuksensa höysteeksi ilmiön, joka tietenkin on sitten pystynyt vakuuttamaan omakohtaisesti asian todenneet ihmiset.

Laajemman ryhmän kannalta ongelmaksi tietenkin muodostuu se, että kukaan ei tunne asianomaisia, vaan he ovat ainoastaan nimiä ja kuvia netissä, jossa voi periaatteessa olla ihan mitä tahansa, jolloin tarinaan tutustuvan ihmisen kannalta itse asia jää etäiseksi ja epäselväksi.

Koska itselläni ei ole alan asiantuntemusta, en voi sanoa mitään siitä, menisikö oikean asiantuntijan päättelyketju todellakin tuolla tavalla. Eniten epäilen, sitä, että kukaan voisi todeta pienehkön solunäytteen perusteella sitä, että niiden alkuperäinen omistaja olisi joutunut kidutetuksi, vaikka näyte olisi ollut sydämestä.

Joten en niele tarinaa sellaisenaan. Jotta voisin uskoa tarinan, minulla pitäisi olla joku todellinen asiantuntija varmistamassa, että ko tapahtuma- ja päättelyketju voisi olla suoraan elävästä elämästä.

Ylipäänsä kaikille kertomuksille ihmeistä tekee huomattavaa hallaa se, että myös perusteettomia ja täysin valheellisia tarinoita on liikkeellä.


#191

Arvelinkin, että jonkun täytyy lähestyä asioita tällaisesta näkökulmasta.

-90 luvulla olin ystävieni kanssa Helsingin keskustassa. Tulimme paikkaan, jossa oli muutama selvästi kristitty ihminen puhumassa ohikulkijoille.

He varoittelivat ihmisiä ja sanoivat, että ‘älkää jättäkö Jeesusta ulkopuolelle’ (en muista sanatarkasti, mutta sisältö oli aika lähellä tuota). Esiintyminen oli intensiivistä ja miltei teatterinäytöksen omaista, mutta takana saattoi olla aito ja hyvin voimakas huoli ohikulkevista ihmisistä. Vaikka katselin tilannetta vain puolisen minuuttia ohikulkiessani, se jäi kuitenkin lähtemättömästi mieleeni.

Muun muassa tämän episodin takia tämän ketjun avasin. Ehkäpä kyseisillä ihmisillä oli syystä tai toisesta erittäin perusteltu syy esittää sanomansa täysin eri tyylillä kuin miten sen tekevät papit kirkoissa. He olivat kuten tosi olisi kyseessä juuri tässä ja nyt. En ole Helsingin ulkopuolella nähnyt mitään kristillistä esiintymistä, jota voisi millään tasolla edes verrata tähän mainitsemaani.

Tosin Helsingistä minulle jäi sellainen kuva, että siellä todellakin sattuu ja tapahtuu. Niin hyvässä kuin pahassakin.


#192

Väittäisin vielä, että vaikka Raamatussa sanotaankin, että ihmiset tuomitaan tekojensa vuoksi, niin se ei vielä tee tyhjäksi sitä, että ‘ylpeys’ ja ‘nöyryys’ eivät voisi olla tunnetason asioita (ja väärin) Jumalan näkökulmasta. Raamattuhan ei ole sellainen kirja, jossa yhdessä kohdassa oleva teksti voidaan katsoa soveltuvan selittämään kaikkea muutakin. Eli jos jossain kohdassa puhutaan teoista ja toisessa tunteista, niin täytyy olla hyvin varovainen ennen kuin menee julistamaan asian olevan juuri tietyllä tavalla.


#193

Olen tänään saanut taas muistutuksen siitä, että jo yhden maan sisällä ihmisten ajatusmaailmat ja tavat voivat poiketa toisistaan hyvin radikaalisti.

Eli se, jos sanon olevani lapsestani ylpeä voi tarkoittaa jonkun muun kohdalla juuri tuota kuin sanoit.

Lapsena surkuttelin kaveriani, jota isä sätti kohtuuttomasti, kun alle 10- vuotias poika ei pärjännyt hiihtokisoissa niin hyvin kuin isä olisi halunnut. Eli isä syystä tai toisesta olisi halunnut, että juuri hänen poikansa olisi ollut erityisen hyvä. Ja poika olikin hyvä, muttei mestari.

Kenties ihmiset voisivat oppia tunnistamaan kohtuuttomia vaatimuksiaan ja odotuksiaan, jos asiasta olisi vain olemassa riittävän hyvä ja perusteellinen ohjeistus, joka olisi vieläpä helposti saatavilla. Siksi ei kannata tuomita ketään, joka ei ole havainnut metsää puilta. Toisaalta isän asemassa ollaan samalla myös sellaisessa valta-asemassa, jossa murskaava kritiikki voi olla hyvin raskas taakka lapselle.

On toki selvää, että hyvää hiihtäjää ei kasvateta millään ‘tee vain parhaasi, ei sinun tarvitse olla kaikkein paras’- asenteella.

Lieneekin selvää, että ihminen on liian rajallinen olento hallitsemaan ja prosessoimaan sellaisen informaatiomäärän, mikä tarvittaisiin, jotta voitaisiin havaita, voiko juuri minun lapseni olla huippu-urheilija jossain tietyssä lajissa ja vieläpä päättelemään, millainen motivointi ja valmennus tuottaisi vuosien kuluessa parhaan tuloksen.

Silti tuollainen datamäärä olisi analysoitavissa ja hallittavissa, jos siis vain käytössä olisi riittävän älykäs analysoija.

Synnissä voi siis olla perimmältään kyse ihmisen rajallisuudesta informaation tulkitsijana. Ei niinkään se, että olisi täysin mahdotonta toimia sekä johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti yhtä aikaa ja ottaa tekojen ja tekemättä jättämisten seuraukset ennalta huomioon.


#194

Tri. Frederick Zugibe on nyt edesmennyt.

Mutta Tri. Ricardo Castanon Gomez on ihan elävä henkilö, joka vaikuttaa puhuvan omalla kielellään samasta eukaristisesta ihmeestä: https://www.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=V1Fd6W06Mos&app=desktop

Tieteellisesti neutraalimmasta aiheesta hän antaa tässä opetuksen: https://www.youtube.com/watch?v=Ioe4-4__fpc

Hän on aivan avoimena esillä, ja kuka tahansa voi kysyä häneltä ihmeestä varmistaakseen asian.
Hän antaa varmasti informaatiota muistakin tutkijoista, jos häneltä sitä kysytään.


#195

Uskonnollinen lyömäase, jos se toimisi, tarkoittaisi sitä, että asiaa ei voisi vedättää loputtomiin. Vaan on olemassa joku määrä asioita, jonka jälkeen henkilö selvästi valitsee puolensa tai ei luultavasti kykene siihen koskaan.

Koko tämä usko vastaan ateismi tai todistakaa mulle usko tai todistakaa mulle Jumala tai todistakaa mulle yliluonnollinen tai todistakaa mulle David Copperfield on taas sellainen keskustelu, jolle pitäisi olla joku oma mappi Ö, johon se sullottaisi välittömästi kun sitä esiintyy, ja josta se ei tulisi pois.

Huomaa, @JiiVee, että et keskustele tässä yhdenkään foorumilla toimivan nimimerkin kanssa, vaan jonkin mystisen laajemman ryhmän tai kaikkien asianomaisia tuntemattomien tai abstraktin tarinaan tutustuvan ihmisen kanssa. Se on vähän kuin savupilvelle juttelisi. Siinä tietekin muodostuu kaikenlaisia kiehkuroita eli ongelmia, jotka voivat periaatteessa olla ihan mitä tahansa, jolloin asia aina saadaan jäämään etäiseksi ja epäselväksi.

“Mitä jos on tällainen keksitty ihminen, jolla on tällainen keksitty ymmärrys asiasta ja tällainen keksitty mielipide, niin miten tälle vastaisit, jos tää ei halua uskoa sitä, tätä ja tuota juttua asiasta?”

Uskonnollisella lyömäaseella ei ole tässä tilanteessa mitään tehoa, mutta silti siitä kävelee vastaan mainintoja vähän väliä. Se on vähän kuin että hävisit, mutta pelataan silti lisää.

Menen tietyn summan kanssa McDonald’siin ja kysyn, että montako kananugettia sillä saa. Vastaus on ihan selvä ja lukee jossain hinnastossa. Mutta haluaisin vähän enemmän nugetteja. Summani ei tosin ole siitä mihinkään kasvamassa. Kutsun tätä haluttomuutta antaa lisää nugetteja pikaruoalliseksi lyömäaseeksi.

Oikeastaan voisin alkaa kutsua kaikissa tilanteissa, joissa a) en saa tahtoani läpi, b) en saa loputonta määrää uusia yrityksiä tai c) asiat eivät tapahdu minulle mieluisalla tavalla, minua vastaan olevia sääntöjä lyömäaseiksi. Ja hei, mitä muuta foorumin säännötkään ovat kuin lyömäaseita? Ja olympialaisiin osallistumisen tulosrajat, ne vasta lyömäaseita ovatkin. Mutta ennen kaikkea se, että minun pitäisi kunnioittaa muiden ihmisten aikaa, vaivaa tai näkemyksiä, on ihan selvä lyömäase silloin, kun en haluaisi niin toimia.

Lisäys 1:

Olinpas minä hölmö. Jos keskustelu, joka on koko ajan kuitenkin off topic, koostuu siitä, että täällä olevia todellisia ihmisiä peluutetaan jotain kuviteltuja ja keksittyjä ihmisiä ja heidän kuviteltuja ja keksittyjä luulojaan, erehdyksiään ja epäilyksiään vastaan, joita mystisesti nousee ja muodostuu jossain jostain ajatusten kaaoksesta, niin onhan yksi tapa tasoittaa kenttä: Laitetaan nämä kuvitellut, loputtomiin epävarmat ja loputtomiin epäilevät henkilöt vastakkain kuviteltujen, loputtoman varmojen, loputtoman tietävien ja loputtoman perehtyneiden ihmisten kanssa.

“Minä edustan kristinuskoa. Se on niin laaja ja niin syvä ja niin pitkälle ajateltu kokoelma vastauksia, että sieltä löytyy varmasti perustelu jokaisen epäilyksen kumoamiseksi.”

Siinä sitten abstraktit ryhmät ja potentiaaliset ajatukset ottavat mittaa toisistaan.


#196

Mainitsit, että Teresa Avilalainen kertoi helvetin olevan hyvin kauhea paikka, joten hän sitten lienee jotenkin päässyt näkemään, mistä on kysymys.

Katsoin hänestä suomenkielisestä Wikistä:

“20-vuotiaana 1535 tai 1536 hän astui karmeliittaluostariin Avilassa, jossa hän myös otti käyttöön nimensä Jeesuksen Teresa, josta kolmea vuotta myöhemmin hän sairastui vakavasti ja oli koomassa neljä päivää.”

Tuo saattanee liittyä asiaan, mutta siinä ei sen enempää tarkenneta yksityiskohtia. Täytyy vielä katsoa englanninkielisestä. Kuolemanrajakokemus lienee selitys tuolle helvettinäylle.

Taannoin HS:n uutisvirrassa oli otsikko, jonka mukaan tutkijoille on muodostumassa käsitys, mitä kuolemanrajakokemus on, mutta ko juttu oli tietenkin maksullinen, joten minulla ei ole hajuakaan, mitä juttu sisälsi.

Katson nuo linkittämäsi videot heti kun ehdin.

Mainitsemasi eukaristinen ihme antaa varmasti todisteen jumalallisesta väliintulosta niille tutkijoille, jotka olivat näytepalaa tutkimassa. Tietenkin sellainen hieman kismittää, koska sehän tarkoittaa, että sellaiset ihmiset, joilla ei ole hajuakaan solutason tapahtumista ja lainalaisuuksista, eivät tietenkään ymmärtäisi yhtään mitään, vaikka omin silmin näytteitä tutkisivat.

Oman alani parissa ei tule mitään sellaista mieleen, joka voisi todistaa millään tavalla Jumalasta. Vähän tuntuu siltä, ettei itse Jumalakaan voisi itsestään todistaa ko väylän kautta, vaikka haluaisikin.

Se minkä tuosta ymmärsin, oli, että ehtoollisleipää oli säilytetty vedessä ja siitä oli otettu pieni näyte ja lähetetty näyte analysoitavaksi. Analyysissä paljastui, että näyte ei ollutkaan leipää, vaan ihmisen sydänlihassoluja. Jos tämä pitää paikkansa, niin soluista olisi voinut ottaa myös DNA- näytteen. Taisi vaan vielä -90 luvun lopulla olla hieman alkutekijöissään tuo DNA analyysi.

Eli ehtoollisleipä oli muuttunut Kristuksen lihaksi. Sitä en kuitenkaan nyt saanut irti, että kuinka näytteen lähettäjälle tuli ajatus näytteen lähettämisestä?


#197

:grinning: Voi hitsi. Juuri kun olit saamaisillasi selville, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu!


#198

No en mä mitään tietenkään olisi saanut selville:face_with_raised_eyebrow:. Kumminkin siellä olisi taas löpisty jotain aivojen loppufanfaarista, joten en usko, että nuo lukijoiden leperrykset olisi tehnyt ketään hullua hurskaammaksi. Loppufanfaariselitykset kuulostavat latteilta niihin kertomuksiin nähden, joita ihmisillä on tästä aiheesta. Fanfaarin liittyminen juuri kuolleiden sukulaisten tms näkemiseen on varsin epäilyttävää. Pikemminkin fanfaarin pitäisi olla sellainen, joka ei välttämättä liittyisi kuolemisen teemaan lainkaan, jos ko selitys olisi oikea. Ja liioitellun yksityiskohtaiset kuolemanrajakokemukset taasen epäilyttävät tämän fanfaariselityksen kanssa, koska ne alkavat olla aivojen luomiskyvyn ulkopuolella (ainakin näin normaalijärjen mukaan).

Jos otsikko olisi ollut, että ‘kuoleman ja sielun kaikki salaisuudet on nyt selvitetty [valitse tähän mieleisesi kansallisuus/kansallisuudet] tutkijaryhmän toimesta’, niin sitten maksunystyröitä olisi alkanut jo oikeasti kutkuttamaan. Tietenkin vielä olisi pitänyt tarkistaa päivämäärä ennen verkkomaksun suorittamista.


#199

Harvinaisen rehellinen teksti sinulta. Olen samanlainen siinä mielessä, että tiedän elämäni ilman Jumalaa olevan pohjimmiltaan epätoivoista tai tarkoituksetonta. Mutta koska en ainakaan toistaiseksi voi kuitenkaan uskoa Jumalan olemassaoloon, pyrin keskittymään riittävässä määrin ulkoiseen todellisuuteen (unohtaakseni itseni), varsinkin silloin, kun tietoisuus elämän epätoivoisuudesta, järjettömyydestä ja hulluudesta alkaa nostaa päätään häiritsevällä tavalla. Ainoa toivo ja ilon aihe pohjimmiltaan ja aikuisen oikeasti jumalattomassa maailmankaikkeudessa on siinä, että viattomien ylenpalttinen kärsimys on kerran loppuva - ellei sitten samankaltainen elämä toistu loputtomasti, mikä on tietenkin melkein yhtä kauhistuttava ajatus kuin ajatus siitä, että viattomia kidutettaisiin helvetin tulessa iankaikkisesta iankaikkiseen.


#200

Miten suhtaudut uskonnottomana siihen ajatukseen, että tulet häviämään melko pian tästä maailmasta ja myös muiden ihmisten mielistä? Miten elää mielekästä tai tasapainoista elämää, jos todella tiedostaa elävänsä vain askeleen päässä kuolemasta, täydellisestä häviämisestä?


#201

No tuo asia ei minua periaatteessa haittaa. Se että unohtuu muiden ihmisten mielistä ei merkitse yhtään mitään.

Häviäminen ei oikeastaan ole se, mikä tuntuu millään lailla pahalta. Ainoa asia mikä mietityttää, on itse kuoleminen. Tuleeko paljon kipuja? Kestääkö se kuoleman odottelu kauankin? Kuinka heiveröiseksi ja hauraaksi sitä tuleekaan ennen kuolemaa…?

Olisi paljon pahempi asia, jos kuoleman jälkeen huomaisikin olevansa vielä olemassa ja jos olemassaolon muoto olisi jotain hyvin paljon pahempaa kuin mikään itse elämässä olisi voinut olla.

Uskonnot tietysti tarjoavat toivoa, mutta toivo joka ei ole todellista, ei ole toivomisen väärti. Ainoastaan todelliset asiat kiinnostavat.


#202

Teresa ei ollut kuolemaisillaan. Hän oli vain rukouksessa. Lainaan kyseistä tekstiä:

Some considerable time after our Lord had bestowed upon me the graces I have been describing, and others also of a higher nature, I was one day in prayer when I found myself in a moment, without knowing how, plunged apparently into hell. I understood that it was our Lord’s will I should see the place which the devils kept in readiness for me, and which I had deserved by my sins (1). It was but a moment, but it seems to me impossible I should ever forget it, even if I were to live many years…

ja sitten loput tekstistä on luettavissa sivulla:
http://catholicharboroffaithandmorals.com/St.%20Teresa%20of%20Avila%20combat%20with%20Satan.html

Scrollaa alas siihen alempaan osioon, niin se on siinä luettavissa.


#203

Itseänikin pelottaa kyllä enemmän kuolemaan johtava kärsimys kuin itse kuolema, sillä kun olen kuollut, minua ei ole, mutta kun olen, kuolemaa ei vielä ole, eli kuolemaa ei voi kohdata silmästä silmään.

Jumalaa sisältämättömässä maailmankaikkeudessa ja todellisuudessa ei ole minulle olemassa oikeastaan muuta kuin hyvin paljon viattomia uhreja, joita monessa suhteessa irrationaalinen ja yksilöiden suhteen välinpitämätön luonto on tuottanut kysymättä uhreiltaan lupaa tulla tähän todellisuuteen kärsimään. Koska näen jumalattoman todellisuuden ennen kaikkea tai voittopuolisesti viaton uhri -näkökulmasta, en näe sen keskellä elämisessä pohjimmiltaan muuta mielekkyyttä kuin sitä vastaan sisäisesti kapinoimisen, luonnon tuottaman kärsimyksen lievittämisen tai estämisen ja tämän todellisuutemme hulluuden unohtamisen keskittymällä asioihin, jotka tuovat mukanaan hetkellisen unohduksen. Vain koko luonnon tuhoutuminen totaalisuudessaan tulevaisuudessa on todellisen ilon aihe. Olisi paljon parempi, jos koko julmaa elämää ei olisi koskaan ollut olemassa. Muutamat harvojen ja valittujen tyytyväisyyden hetket eivät ole viattomien kärsimysten arvoisia siinä mielessä, että ne ikään kuin tekisivät koko julman ja välinpitämättömän luonnon olemassaolosta todella oikeutetun.