Asian voi tietenkin nähdä tällä tavoin kuin olet kuvaillut.
Yleensä kun joku tekee itsemurhan, niin kaikki jeesustelevat, että taas on mennyt mittaamattoman arvokas ihmiselämä hukkaan. Mutta annas olla, niin kokonaisuuden kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, jos vaikka kymmenkertainen määrä ihmisiä olisi tehnyt itsemurhan ja esim tuhannen vuoden kuluttua kukaan ei edes tiedä, että mokomat ihmiset olivat joskus olemassa.
Ihmiselämä on merkityksellinen vain ja ainoastaan hänelle itselleen ja hänen läheisilleen. Ja merkitys on olemassa oli Jumala sitten olemassa tai ei. Se merkitys on kyllä tietenkin tullut olevaksi pakon kautta, eli kukaan ei ole etukäteen kysynyt yksilöltä, haluaisiko hän todella olla olemassa.
Kuitenkin on niin, että kuoleminen ei välttämättä ole ikuisesti elävän olennon kohtalo. Toistaiseksi ei ole mitenkään varmaa, että kuolema voitaisiin välttää tieteen tuomien keinojen avulla. Sitä ennen on varmasti saavutettavissa sellaisia asioita, jotka parantavat huomattavasti elämänlaatua. Mutta periaatteessa ei ole täysin mahdotonta, etteikö tietoisuus olisi säilöttävissä ikuisesti tieteen keinoin. Tällöin olemassaolosta tulisi sellaista, joka ei olisi altis katoavaisuudelle. Siihen en ota kantaa onko tämä pelkästään hyvä asia.
Sitten taasen, jos Jumala on olemassa, asiat menevät toiseen suuntaan. Olemassaolo on siinä tapauksessa siunaus ainoastaan niille ihmisille, jotka maanpäällisen elämänsä aikana syystä tai toisesta uskovat Jeesukseen. Kaikille muille olevaksi tuleminen on sitten mitä hirvein kirous viime kädessä.