Sukupuoliroolit ja -stereotypiat kirkossa ja yleensä

Hyvä kuulla, että Valolla on käyttäjiä. Olen sitä eräälle tuttavalleni suositellut, kun olen siitä kuullut. Joskin hän taitaa olla eri ikäryhmää.

Itse löysin paremman puoliskoni varsin varttuneella iällä. Onneksi ehdimme sentään perheen perustaa, ja parempi aina myöhään kuin ei milloinkaan. Häntä kannatti odottaa.

Missä onkaan naisen paikka? Miehensä sylissä, sydämessä, aina mielessä…

Järjestetyillä avioliitoilla vältyttäisiin monelta murheelta. Paluu niihin olisi minusta toivottavaa.

Länsimaisen liberaali-individualismin vallitessa ymmärrän toiveeni turhaksi. Romanttinen rakkauskäsitys on uutuus mutta voimakas lännessä.

Pakkoavioliittoja en toki kristittynä kannata ja helppoahan se on avioliiton turvasatamasta näin huudella.

“Kuule Pekka! Myö naitetaan sinut naapurin Jukalle.” Saadaan isot pellot ja metsät perheelle. Kyllä työ opitte rakastamaan toisianne, tai jotain. Eikä sillä väliä."

D

2 tykkäystä

Noh, noh ei nyt laiteta lekkeriksi. Itse olin vakavissani.

" Esimerkkisi"haiskahtaa pakko-avioliitolta. Oppi-isäsi Luther oli muistini mukaan järjestettyjen avioliittojen suosia myös.

Erehtyi kuitenkin juuri ratkaisevassa kohtaa: piti avioliittoa vain ajallisena järjestelynä jossa olisi taivuttava siihen mitä hallitsija määrää. Virhe!

Ei pitänyt. Lue Ison katekismuksen selitys 6. käskyyn.

Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten

Avioliitto on luterilaisuudessa miestä ja naista edeltävä instituutio. Se selittyy Efesolaiskirjeen analogialla (5:31-32).

D

3 tykkäystä

Kiitos korjauksesta.

Olen itse ollut siinä luulossa, että luterilaisessa vihkikaavassa ( josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta) vannotaan yrittämään jotain " kunnes kuolema meidät erottaa" tjsp. Hyvä, jos tämä uskomus on kumottu.

Kuoleman jälkeen ei väännetä enää rakkaudesta. Ei vihkikaavan yksi vaihtoehto tarkoita sitä että kuoleman jälkeen saa elostella rauhassa.

D

En ymmärrä vastaustasi. Voitko avata?

Vihkikaavan yksi kysymysvaihtoehto ei tarkoita sitä että kyseessä on vain ajallinen järjestely.

D

1 tykkäys

Luterilaisessa vihkikaavassa vihkikysymykset asetetaan muodoissa:

Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?

Tämä muoto (suurin piirtein) on käytössä myös siviilivihkimisissä.

TAI

Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti

Tämä muoto periytyy anglikaanisen kirkon Book of Common Prayerista.

Molempien ydinkohta on tahtominen (ei siis yrittäminen tai muuten ort kaava menee samaan yrittämisen koriin). Se on myös ortodoksisessa vihkikaavassa oikeastaan ainoa pointti

Onko sinulla (nimi) hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviovaimoksesi

Kuoleman jälkeen ei tarvita enää tahtoa rakastaa, koska rakkautemme on silloin täydellistä, eikä tahtomme varassa.

Useimmat hääparit eivät oman kokemukseni mukaan halua tuota “Kunnes kuolema meidät…:” vaihtoehtoa. Ehkä se kuulostaa liian lopulliselta.

Tahto rakastaa tarkoittaa tahtoa yhteisen tulevaisuuden jakamisesta ilman suurempia yksipuoliseesti sovittuja yhdessä olemattomuuden jaksoja.

Mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen. Luterilainen avioliitto ei ole ainoastaan ajallinen instituutio. Efesolaiskirjeen kohta johon viittasin, löytyy myös ortodoksisesta vihkikaavasta (avioliiton mysteeri)

“Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa, Ef 5:31-32.

Jumalan on luonut ihmisen yhteyteensä; Kristuksen olemiseen yhtä seurakuntansa kanssa. Avioliitto kuvastaa tätä miehen ja naisen erilaisuudessa. Samoin kuin Kristus ja seurakunta ovat yhtä ja erilaisia, niin mies ja nainen ovat erilaisia ja yhtä avioliitossa.

D

2 tykkäystä

Me haluttiin. Liian lopullista olisi avioliitto ilman päättymisaikaa…

1 tykkäys

Avioliiton päättyminen kuolemaan oli tietenkin yleisesti tunnettu fakta Jeesuksenkin aikaan. Leski sai mennä uudestaan naimisiin.

Kunhan puhuin omasta yleisestä kokemuksestani vihkiparien kanssa keskusteltuani. Valitettavasti monesti kuolema on ollut ainoa tapa päästä eroon puolisosta jonka kanssa ei enää halua olla. Sekin on synnyttänyt melkoisia tragedioita aikana jolloin ero ei ollut mahdollista. Daavid olisi varmasti samaa mieltä kanssani.

D

Miten suhtautua Miska Wilhemssonin tai Joonas Laajasen naissaarnoihin? Niitä on Youtubessa paljon. Ne korostavat kotinaiseutta (“naisten iloista alistuvuutta miehille”) ei omaa uraa/opiskelua, mies päättää kaikesta, miehen apukeinona olemista, taustalla pysymistä antaen miehen loistaa, päänpeittoa jne. Miska jopa kieltää ettei nainen saa kysyä häneltä saarnasta vaan kysyy kotona mieheltään, jollei tämä osaa vastata, mies kysyy Miskalta ja kertoo vaimiolle. Kirkkokahveilla vaimo saa tosin puhua vapaasti muusta. Resepti voi tottakai toimia hyvin monilapsisessa perheessä, on hyvä jos miehen palkka riittää ja äitii keskittyy kotiiin tässä vaiheeessa.

Mutta jokainen mieskin pääsee/joutuu naispalvelujen kohteeksi (syntyy, elää ja kuolee). Arvostan naisten työpanosta. Ja mites sodissa? Naiset joutuu hoitamaan siviiliasiat kun miehet puolustaa maata.

Ortodoksisen vihkikaavan “vapaa tahto” kohdan historiallinen tausta on pakkoavioliittojen vastustamisessa.

Lutherin avioliittokäsityksistä on kirjoitettu paljon. Luin niitä aikoinani ja kyllä minulle syntyi se ymmärrys, että avioliitto on ( vain) ajallinen järjestely. Joskin Jumalan luoma. Kirkolla on Lutherin mukaan sen järjestelyihin hyvin vähän sanottavaa: esivalta ja ruhtinaat päättäkööt.

Mutta täähän ei ollut mun orig. pointti. Pikemminkin järjestettyjen avioliittojen tunnetut hyvät näytöt ja liberaalin tinder-kulttuurin tunnetut seuraukset.

Hyvä, kun huomioit asian taloudellisen puolen. Välillä kotiäiti-ihannetta kannattavien ajatuksia lukiessa tulee sellainen tunne, että suhteellisen turvattua taloudellista tilannetta pidetään itsestäänselvyytenä. Pienemmällä paikkakunnalla tai ihan maaseudulla isonkin perheen asuminen on halpaa, ja jos mies tekee suhteellisen hyvätuloista työtä, niin mikäs siinä on kotiäiteillessä. Ja jos pienin lapsi on vielä pieni, saa kotihoidon tukeakin. Kaikilla ihmisillä tilanne ei ole tällainen. Vaikka pitäisikin parempana vaihtoehtona hoitaa lapset itse kotona kuin päiväkodissa, ei siihen välttämättä kertakaikkiaan ole taloudellisia mahdollisuuksia - eikä kyse ole vain siitä, että tavoitellaan kovin leveää elämää.

Jättäisin nämä äärimmäisimmät opetukset kyllä omaan arvoonsa. Netistä löytyy yhtä sun toista, eikä niillä kannata päätään vaivata. Raamattu ei tällaisia yksityiskohtaisia ohjeita anna, eikä millään tavalla tulkittuna kiellä esim. naisten töissäkäyntiä. Ja mitä tulee kotona kysymiseen, niin olen ymmärtänyt tuon raamatunkohdan taustan siten, että tuohon aikaan kysymysten esittäminen oli opetusmetodi, eli kysymyksiä esittävä asettui tavallaan johtajan ja opettajan paikalle. Ei mätsää tämän päivän saarnatyylin kanssa tämä siis mitenkään.

Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.

Lutherin mukaan mies ja nainen on luotu erilaisiksi juuri avioliittoa varten. Avioliitto kuuluu luonnonoikeuden piiriin ja sitä myöten myös yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin jumalallisella asetuksella. Nuo yhteiskunnalliset kontribuutiot avioliittoon ovat luokkaa, esim. kuulutusten määrä ja ajankohdat, kirkkoon viemiset jne. Yhteiskunta ei siis määrittele avioliiton olemusta vaikka se juridisesti ja luomisen perusteella kuuluu yhteiskunnalle. Näin on myös ortodoksisissa maissa. Jos yhteiskunta lopettaisi vihkimisen ja sanoisi että riittää pelkkä ilmoitus valtiolle, niin asia olisi niin myös ortodoksiselle kirkolle. Avioliitto on myös ort kirkolle (ja kat) vain ajallinen järjestely, sakramenttiudesta huolimatta (kuten pappisvihkimys tai sairaiden voitelu). Taivaassa eivät ortodoksitkaan mene naimisiin, eikä luterilaisille myönnetä avioeroa taivaassakaan eikä rakkaus lopu kuolemaan.

Kirkon omin anti on ollut aina siunaaminen, ei vihkiminen per se.

Tinderistä ei ole kokemusta eikä pakkoavioliitosta. Molempia kuulemma on ja joskus ne toimivat ja joskus eivät toimi.

Monesti se vapaa tahto on ollut vapautta sanoa ääneen se mitä muut haluavat sanottavan. Myös ortodoksisessa kaavassa.

D

En kuuntele enkä suosittele. Jos joku kuuntelee ja suosittelee, niin ottanee itse vastuun kuuntelemisestaan ja suosittelemisestaan.

D

Avioliitto on ikuinen. Siitä symbolina on luterilaisillakin sormus.

Järjestetty avioliitto on eri asia kuin pakkoavioliitto.

Teologisesti kyllä, siksi polygamiakin on teoreettisesti ihan ok. Tämän jotkut kommentaarit olettavat Jeesuksenkin hyväksyneen, taivaassahan ei enää naimisiin mennä. Yhteiskunnallisesti avioliitto on tilapäinen sopimus.

Joo nämä ovat historialliseskin aina kategorisesti erotettu toisistaan. “Sovittiin Reiskan kaa, että menette pojat keskenään naimisiin ilman pakkoa!”

D

En nyt lähde näihin poikaparifantasioihin mukaan. Pahoittelen.