@SanGennaro ei ehkä puhunut omistusoikeudesta. Katolisessa kirkossa tilan vihkimiseen sakraalitilaksi liittyy tiettyjä velvoitteita, esimerkiksi sakraalitilaa ei sovi käyttää tilan luonteeseen sopimattomalla tavalla ja piispa voi antaa määräyksiä siitä, millaisia toimituksia tilassa voidaan järjestää. Sakraalitila siirtyy sen kirkon jurisdiktioon, joka tilan on vihkinyt, ja tilan omistaja suostuu tähän silloin, kun pyydetään tilan siunaamista. Tässä mielessä sakraalitilat kuuluvat kirkolle eivätkä tilan omistajalle.
1 tykkäys
No, käyttö on tullut tarpeettomaksi, kun venäläistä varuskuntaa ei enää ole. Venäjän valtion omaisuus siirtyi Suomessa Suomen valtiolle. Olettaisin myös, että sitä entiteettiä, joka kirkon oli vihkinyt ei enää ollut. Suomen valtio teki aivna oikein muuttaessaan tuon kirkon palvelemaan suomalaista varuskuntaa ja saaren suomalaista asujamistoa.
Suomenlinnan kirkko on kyllä mielenkiintoinen. Ymmärrän molempia kantoja. Mielummin näkisin kirkon ortodokseilla, mutta jos kirkolle ei oikeasti ollut käyttöä, en sen luterilaistamista aivan hirvittävän vääränä pidä. Kun se siis valtion kirkko oli joka tapauksessa. Mutta oli kirkko sitten luterilainen tai ortodoksinen, mielummin näkisin liekkikupolit siinä edelleen.
Minusta nykyinen muoto kuvaa paljon paremmin sen tarkooitusta, majakkakirkko on hieno asia. Eikä se muistuta sortovallasta. Nähtävästi jotkut sitä vielä kaipaavat.
Muistuttavatko kaikki kirkot sinua sortovallasta, vai ainoastaan Suomenlinnan kirkko sen ortodoksisessa asussa?
Muistuttaako Pyhän Henrikin katedraali sinua sortovallasta, kun se on rakennettu ennen kaikkea venäläisiä sotilaita varten?
Pyhän Henrikin katedraali on Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva katolinen piispankirkko, joka on rakennettu vuosina 1858-1860 Suomen ollessa keisarillisen Venäjän suuriruhtinaskunta.
Helsingissä kirkkoa tarvittiin aluksi varsinkin Venäjän armeijassa palvelevia sotilaita sekä Suomeen tulleita kauppiaita ja taiteilijoita varten. Rakennushankkeen pani alulle kenttäpappi, isä Ignatius Gorbacki, ja sitä tuki kenraalikuvernööri Friedrich von Bergin italialaissyntyinen puoliso, kreivitär Leopoldina Cicogna (1790-1874).
1 tykkäys
Venäjä pystytti ohjelmallisesti venäläistä valtaa kuvastavia rakennuksia venäläisen vallan alaisille alueille. Siinä se toimi aivan samalla tavalla, kuin niin monet muutkin valtiot, jotka ovat omaa valtaansa pyrkineet osoittamaan.
P. Henrikin katedraali ei edusta tuollaista ohjelmaa, eihän se ole ulkoasultaan mietenkään venäläinen, vaan noudattelee pikemminkin rakennusajankohtaansa nähden tyypillistä uusgoottilaista kirkkotyyliä.
Helsingissä Uspenskin katetdraali, joka on varsin markantilla paikalla ja P. Kolminaisuuden kirkko saivat jatkaa ortodoksisina kirkkoina palvellen kaupungin ortodoksista väestöä. Kyllähän jotkut halusivat aikoinaan Uspenskinkin sortaa maan tasalle, mutta ei sitä sallittu.
Useimmat varuskuntakirkot saivat olla ortodoksikirkkoja.
Mitä sitten? Jos se toimii kirkkona kirkkokunnalle, jolla on Suomessa vieläpä varsin pitkät perinteet, miksi se edustaisi sortovaltaa? Liekkikupoli ei ole mikään venäläisen vallan symboli itsessään.
Mikään ei kuvaa “venäläistä valtaa Suomessa” niin kuin Engelin suunnittelema Helsingin tuomiokirkko.
1 tykkäys
Ja kovasti tekisi mieleni sanoa, että mikään ei kuvaa “sortovaltaa” niin kuin entiset katoliset kivikirkot, jotka nykyisin ovat luterilaisen kirkon hallussa.
Tietysti venäläinen kirkko edusti venäläistä sortovaltaa. Jo asettelultaan. Kirkko ei ollut milllekään karjalaisille tarkoitettu muutenkaan, vaan venäläiselle sotaväelle, joka piti hallussaan meidän ruotsalaista valloittamattomaksi kuviteltua linnoitusta. Vähän pitää osata lukea symboliikkaa.
Miten kummassa? Kun ne ovat saman kirkollisen entiteetin hallussa, joka ne rakensi. Suomen ev.-lut. kirkko on siinä kirkollisessa jatkumossa, jonka P. Henrik aikoinaan maahamme toi. Se tunnustaa olevansa katolinenkirkko ja myöntää oppinsa olevan sama kuin isillä ja roomalaisella kirkolla, vaikka on luopunut väärinkäytöksistä. Julma historia on johtanut skismaattiseen tilaan.
Venäläiselle sotaväelle ei olisi saanut rakentaa kirkkoa omaan varuskuntaansa? Suomen historiassa nyt ollaan välillä oltu Ruotsin, välillä Venäjän alaisuudessa. Tottakai nämä ajat ovat jättäneet omat merkkinsä. Ja hallitsija yrittää aina pönkittää omaa valtaansa. Mutta jos sinä näet ortodoksisen kirkkorakennuksen jonain sortovallan symbolina, olet jämähtänyt typerään ryssänkirkko -retoriikkaan. Jos Suomenlinnan kirkko palautettaisiin nyt ortodoksiseen ulkoasuunsa, olisiko se yhä sortovallan symboli, kun se on välissä ollut tässä riisutussa asussaan?
Luterilainen kirkko saa toki kokea olevansa mitä tahansa. Sehän on varsin modernien uskomusten mukainen lähestymistapa. Asia voidaan kyllä tulkita myös toisin; Turun piispanistuin on tyhjä, ja kirkkorakennukset katoliselta kirkolta varastettu.
2 tykkäystä
En ole sanonut, ettei venäläiselle varusväelle olisi saanut rakentaa kirkkoa. Toki kirkon rakentamisella on myös viestitty muutakin kuin vain sitä, että kirkkoa tarvitaan. Siksi sen kirkon rakentamisella on viestitty paljon muutakin, kuten niin monella muullakin ortodoksisella kirkolla, joita Suomeen autonomian aikan tehtiin. Ne eivät olleet ainoastaan suunnattu tarpeeseen, vaan myös osoittamaan valtaa. Ja jos tämä nyt sinusta on jotain ryssänkirkoretoriikkaa, niin se on puhtasti sinun ongelmasi, kun et suostu tosiasioita hyvksymään.
Jos Suomenlinnan kirkko “palautettaisiin” orotodoksiseen ulkoasuunsa, se olisi sortovallan symbolin tuominen takaisin. Suomenlinna on erityinen muistinpaikka kansallemme. Se on meidän erityinen paikkamme. Emme halua sen henkivän Helsingin edustalla muinaista petosta, vaan muinaista vapauden ja valloittamattomuuden henkeä. Sen kivet puhuvat meille vapaudesta, eivät sorrosta.
Miten niin? Meillä on suksessio, me emme ole mitään varastaneet.
Ikävä asia, että katolisten pitää epärehellisesti mollata muita. Jotenkin luulin, että sellainen ei ole teidän tyyliänne.
1 tykkäys
Ööö? Tästä on dokumentija ja dialogeja, eivät omaa näin sanotusta. Varkaus?
Suomenlinnan varuskuntakirkon rakentamisessa tuskin tarvitsee nähdä mitään muuta motiivia kuin varuskunnassa palvelleiden ortodoksisten asevelvollisten uskonnollisista tarpeista huolehtiminen.
Mutta nämä Uspenskin kaltaiset, ortodoksisen paikallisväestön kokoon nähden suhteettoman suuret ja tosiaankin korostetun näkyville paikoille rakennetut ortodoksiset pyhäköt Venäjän keisarikunnan ei-ortodoksisten rajamaiden pääkaupungeissa oli tarkoitettu osoittamaan, että kuka täällä määrää! Vuoden 1918 jälkeen nämä muukalaisherruuden monumentit olivat monin paikoin suuressa vaarassa tulla hävitetyiksi. Ainakin Varsovassa näin kävikin, kun venäläistämispolitiikan näkyvänä symbolina (oikein tai väärin) pidetty Aleksanteri Nevskin katedraali tuhottiin pian maan itsenäistyttyä. Suomessa muuan nuori ylioppilaspoliitikko kirjoitti vuonna 1928 Ylioppilaslehteen fantasiapakinan nimeltä Minä olin diktaattori, missä hän kertoi melko graafisin sanankääntein, miten hän muokkaisi pääkaupunkiakin uuteen uskoon:
Hallitustoimeni olivat hyviä. Ensimmäisenä päivänä valtaantuloni jälkeen olin antanut bulletiinin, jolla määräsin ryssänkirkon, myöskin Uspenskin katedraaliksi nimitellyn, revittäväksi alas kolmessa vuorossa, yötä päivää. Innokas rakennusmestari oli pannut jonkun dynamiittipötkyn liikaa, koska pari viereistä taloakin tuli alas kirkon mukana.
(Ai niin, nuoren skribentin nimi oli muuten Urho Kaleva Kekkonen…)
edit. Tämä ketju näkyy jo melko pitkään ollut tukevasti off topic.
Nimetkää keskustelu paremmin jos ei tuo tyydytä. Keskustelu oli kuitenkin täysin irrallinen papiston palkkauksesta joten jonnekin se piti saada.
1 tykkäys
Sanavalinnat panevat epäilemään että - toki tuohon aikaan aitosuomalaisella - UKK:lla oli tässä jonkin verran ironiaa mukana liian innokkaita aatetovereitaan kohtaan. Mutta olemassa olleesta aatesuuntauksesta varmastikin oli kyse.
Mjoo. Lähinnä tuo “viereisten talojenkin” romahdus saattaisi vihjata vähän siihen suuntaan. Mutta kyllä UKK vielä vuonna -28 nähdäkseni oli kiivaimpia AKS-aktiiveja; pettymys liikkeeseen ja sitä seuraava etääntyminen ääritulkinnoista kuuluu hieman myöhempään aikaan, tarkemmin sanoen lapualaisvuosiin. Jossain määrin aitosuomalaisena hän taisi sydämessään pysyä loppuun saakka.