The Great Tradition

Posti toi jokin aika sitten Craig A. Carterin teoksen “Interpreting Scripture with the Great Tradition - Recovering the Genius of Premodern Exegesis”. Teoksessa käsitellään patristista eksegeesiä ekumeenisesta näkökulmasta. Samalla rytätään historiallis-kriittistä ylitulkintaa. Tuo otsikko meni ohi, tai intuitiivisesti se oli ymmärrettävissä juuri patristiseksi lähestymistavaksi, esim. katolisen ressourcementin hengessä.

Mutta tänään luin uusimmasta Scottish Journal of Theologystä artikkelia Hans urs von Balthasarin kuuluisasta teemasta Kristuksen tuonelaanlaskeutumisesta ja sen reflektiosta 2-vuosisadan kristillisiin teksteihin verrattuna. Artikkelin kirjoittaja päätyy lopputulokseen, jonka mukaan Balthasarin teksteille löytyy verrokkia "Great Tradition"sta, mutta ei 2 vuosisadan opillisesta reflektiosta.

Onko joku muu törmännyt tähän termiin “Great Tradition”? Ja tuohon ajatukseen, että kyseiseen traditioon saattaa sisältyä ajatuskulkuja jotka löytyvät kyseisestä traditiosta, mutta jotka eivät välttämättä ole opillisesti ihan puhdasoppisia. Osin universalismiketjukin puhuu tästä teemasta. Mitä se kertoo traditiosta?

D

Kuulostaa protestantin keksimältä käsitteeltä, vähän samaan tapaan kuin “klassinen kristinusko”. Katolilaiselle tai ortodoksille [oma] traditio on erikseen sanomattakin “suuri”.

Mutta toki kiinnostavaa, seurataan tilanteen kehitystä.

2 tykkäystä

En tiedä kuka on keksinyt. Kuten sanoin asia on välittömästi intuitiivisesti ymmärrettävissä. Traditio on laajempi kuin esim. ekumeeniset kirkolliskokoukset ja niiden päätökset. Eikä kaikki traditiossa ole aina ja kaikkialla hyväksyttyä edes kokonaiskirkollisella tasolla. Silti siitä voidaan puhua traditiona. Minusta termi on jollain tapaa ymmärrettävämpi kuin vaikkapa “klassinen kristinusko”.

D