Minä en ajattele noin. Olen todella surullinen kirkon hajanaisuudesta. Olen kansankirkkolainen evankelisella taustalla - kirkossa joka ei enää toteuta tarpeeksi hyvin kansankirkon olemusta.
Kuppikunnat ovat syvältä. Sen sijaan jumalanpalvelusyhteisö on hyvä juttu. Ihmisellä on hyvä olla oma hengellinen ammennuspaikka ja yhteyspiste.
Auvisen ehdokkuus on hyvä asia siksi että tulee näkyväksi miten paljon vielä kuitenkin on perinteistä kantaa ja uskoa kirkossa. Myös Luoman ja muidenkin joukoissa uskotaan Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta niiden ryhmien ongelma on mukautuminen yleisen mielipiteen ohjaukseen, mikä ennustaa kirkolle synkkää jatkoa ennemmin tai myöhemmin.
Itse en tiedä mitä tulevaisuus tuo. En toivo muuta kuin Jumalan johdatusta ja armoa Suomen kristityille.
En tiedä, josko minunkin kirjoituksiani tarkoitit, niin reagoinpa tähän vähän.
Kun minä olen pessimisti, niin en minä silti toivo mitään. En vain verratessani tilannetta muihin Pohjoismaihin osaa toivoa mitään valoisampaa tulevaisuutta, mutta pelkään väärän optimismin leviämistä.
En minä kaipaa mitään omia rakkaita painotuksia, minä kaipaan sitoutumista Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Muuta herätysliiketaustaa minulla ei ole kuin itse hankkimiani, tosin ehkä myös isoäitini äidin esirukoukset ovat auttaneet, sillä vasta Sleyn toimintaan tultuani sain kuulla tämän olleen evankelinen. Mitään painotuksia en kotoa oppinut, muuta kuin sen ettei noita uskonasioita pitäisi niin vakavasti ottaa, vaikka voihan se olla lohduksi jos hätä tulee. Minusta tuntuu, että juuri ne joilla on niitä sukupolvien mittaisia juuria ovat paljon hanakampia tarttumaan erinäisiin oljenkorsiin siinä toivossa, että kaikki olisi kuin ennenkin.
Tuossa uutisessa ei varsinaisesti ole mitään uutta, mikä ei olisi tiedossa sellaiselle ihmiselle, joka asiaa seuraa.
Mielestäni kuitenkin tuollaiset ehdokkaat, jotka eivät pysy Tunnustuskirjoissa, Raamattu edellä, ei pitäisi edes päästä ehdokkaaksi.
Tällaiset ehdokkaat hajoittavat kirkkoa eniten.
Auvinen olisi myös minulle mieleinen arkkipiispa ja toisena Luoma, joka kuitenkin lausunnoillaan ikäänkuin “varaa” itselleen mahdollisuuden vihkiä toisin.
Voihan tietysti olla, että Luoma tuollaisella lausunnolla koettaa saavuttaa myös liberaaleja voittaakseen.
Kovin ikävästi sanottu tunnustuksellisista. Meitä on monta, jotka kyllä olemme vetäytyneet omaan “pikku pesään” – todellakin tässä tuntee olevansa aika pienen porukan jäsen, kun tahtoo pitää tunnustuksesta kiinni. Mutta emme me nauti kirkon hajaannuksesta. Emmekä ole välinpitämättömiä niistä kirkossa olevista ihmisistä, joita johdetaan harhaan. Kyllä jonkun täytyy pitää esillä niitä sinun pilkkaamiasi shibboletteja. Kysymyshän on ihmisten autuudesta.
Trollaatko, vai luuletko ihan tosissasi, että vaadin sataprosenttista yksimielisyyttä? Olenko joskus sanonut mitään se suuntaista? En ole sanonut, enkä tule sanomaan.
Ei todeta… Oletin sinun tarkoittavan “shibboletilla” sanallista uskontotuuden muotoilua, johon yhtymistä vaaditaan. Mutta kyllä kristityillä täytyy olla tunnustus, se mikä erottaa kristityn ei-kristitystä. Vaikkapa 1.Joh.4:2 vaatii tunnustamaan, että Jeesus on Kristus, ja koko kirje sisältää niitä “yksityiskohtiakin” aika paljon. Kirkon on julistettava oikeaa oppia, ja ihmisen on uskottava se tullakseen autuaaksi.
On sopimatonta vääristellä tämä siten, että tekisin omasta itsestäni totuuden kriteeriä, saati että vaatisin “yksityiskohtia myöten” yhtymistä omiin kantoihini.
Tämä keskustelu kulkee niin outoja latuja, että joudun vetäytymään siitä, varsinkin kun minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa Turun arkkipiispan vaalista.
Vaalipäivänä torstaina 8.2. Radio Dei seuraa ääntenlaskennan etenemistä aina ratkaisuun saakka kello 14 alkavassa iltapäivän vaalistudiossa asiantuntijoiden kera.
Tuosta vaan jää jotain tärkeää pois. Se, että naispappeuden torjujaan loukkaannutaan, ei ole todellakaan uutta. Sen sijaan olisi ollut enemmän kuin paikallaan kertoa, että Auvisen kampanjaa veti pastori Aino Vesti, joka on myös perustellut kannatustaan ja ystävyyttään torjujan ja torjujien kanssa. Se olisi paljon mielenkiintoisempaa pohdittavaa, kuin Hallamaan tulistuminen.
Vaikka Auvisen kampanjaa saa arvostella, ei ole totta, että tästä ristiriidasta olisi vaiettu, kuten toimittaja väittää.
Tuntuu että vain ristiriitojen tunteenomainen julki huutaminen kelpaisi. Että piispanvaalit ovat hyvät jos ne ovat “värikkäät” eivätkä “hymistelevät”. Auvisen kohtelias esiintyminenkö siis olikin pettymys?
Kotimaassa on aina toki ollut tuota samaa vikaa. Kun Sleyssä tapeltiin naispappeudesta vuosikokouksissa, lehti ei kirjoittanut siitä, mitä evankeliumijuhlilla tapahtui, mitä siellä saarnattiin ja laulettiin. Vain riitely oli uutinen.
Kun nyt löytyy yhteisymmärrystä (vrt. Vesti ja Auvinen) siitä mikä olisi oleellista kirkon elämässä, se ei ole uutinen ollenkaan.
Vaikka toimittaja päivittelee tavallaan oikein kirkon hajanaisuutta, moni taitaa päivitellä myös toimittajien ja kirkollisten aviisien toimintaa…
Edellisen linkin linkeistä - sellaista tämä nettimeininki on - löytyi tällainen mielenkiintoinen ja paljon puhuva teksti:
Eli arkkipiispaehdokkaiden twaarnat kynttilänpäivälle. Kaunistelemattomat kommenttini:
Auvinen: täyttä asiaa ja twaarnoista eniten kristinuskon ydintä käsittelevä. Kuitenkin ehkä hiukan liian dogmaattinen. Noin tiivistetyssä muodossa vähän turhan oppikirjamaista tekstiä.
Inkinen: naispapeille (ei kaikille) tyypillistä pyörittelyä pyhä-teeman ympärillä. Jää epäselväksi, mitä olisi se arjen keskellä yllättävä Pyhä. Voi tarkoittaa vähän mitä tahansa.
Kantola: toivottavasti tulkitsen väärin, mutta tunnustautuuko Kantola tässä universalistiksi? Jos todella on näin, niin tämä on twaarnoista ainoa, jossa todella sanotaan jotain ongelmallista. Muiden ongelmana on korkeintaan sanomatta jättäminen.
Luoma ja Vikström: hallintoherrat hallitsevat diplomaattisuuden vähän liiankin hyvin. Kauniita sanoja ja sinänsä ihan tottakin, mutta jotenkin epämääräisiä ja itse asiaa kiertäviä.
Olisikohan optimaalisin arkkipiispa siis Auvisen ja Vikströmin risteytys…
