Tutkimus suomalaisten kristillisyydestä

Uskoontuleminen, uudestisyntyminen Ylhäältä, on Raamatussa, niin Vanhan kuin Uuden Testamentin puolella toistuvasti painotettu asia. Asia, jonka vuoksi Jeesus tuli maailmaan ja sovitti koko maailman synnit, jotta ihmiset voisivat vastaanottaa uudestisyntymän, niin halutessaan. Kaste ei auta eikä haittaa tätä. Mm. helluntalaiset esim. Italiassa ovat olleet vielä viime vuosikymmeniin asti lapsikastettuja(kin). Samoin kaikki Brasilian, yli 20 miljoonaa nk. helluntalaista.

Suomen evlut kirkko teki tutkimuksen n. 8 vuotta sitten siitä, että kuinka monta kirkon jäsentä on uskovaisia. Heitä tämän tutkimuksen mukaan oli 1-2 prosenttia. Ei ollut kysymys käsitteistä, jotka kallistelevat vapaisiin suuntiin, vaan Raamattuun. Myöskään ei ollut epätietoisuutta, mitä uskossa ololla tarkoitetaan.

Työni vuoksi asuin vaimoni kanssa v. 2008 Filippiineillä. Vastapäätä asuntoamme oli ryhmä, joka kokoontui laulamaan rauhottavaa hymni-tyyppistä musiikkia. He kertoivat olevansa roomalaiskatolisia uudestisyntyneitä. Kukaan ei kuitenkaan osannut kertoa mitä se tarkoitti, vaan he kertoivat heille kerrotun kirkon taholta että niin pitää asia selittää.

Omasta ja kaikkien maailmalla tapaamieni uudestisyntyneitten kokemuksesta voin vakuuttaa, että se on ainoita asioita, josta on tietoinen, ja kykenee sen selittämään siitä kiinnostuneille.

Olen tullut siihen tulokseen, että taivaaseen ei päädytä yllätyksenä, niinkuin ei päädytä ikuiseen kadotukseenkaan.

1 tykkäys

Tämä on ihan mahdollinen tulkintatapa. Teoriassa voisin itsekin vastata kyllä - ainakin melko vahvoin punakynämerkinnöin ja varauksin - mutta kysemyksenasettelu on silti epäonnistunut eikä tavoita kristittyjen määrää Suomessa. Itse en oikein osaa ehdottaa parempaakaan kysymyksenasettelua, mutta ainakin nimimerkeillä @Mauriina ja @Anskutin on ihan hyvää pohdintaa asiasta tässä ketjussa.

Itse olen täysin päinvastaista mieltä. Lähinnä perustuen Matt. 25:37.

Sielunvihollinen pukeutuu valkeuden enkeliksi ja pukee omansakin ja täyttää heidät valheilla. Nämä ovat niitä, jotka kerran totuuden tunnettuaan ovat siitä luopuneet, paatuneet, vt. Hebr. 10:

29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

Ei siis ole kysymys yllätyksestä tai epätietoisuudesta, vaan kapinasta, Pyhän Hengen pilkasta, johon pilkkaan kuuluu tehdä itsensä uskovaiseksikin.

Tätä ei ole syytä epäillä, vaikka itse kokisi toisin.
Mutta tärkeää meille.muille kristityille ja uskonsa tunnustaville olisi nyt tietää, hyväksyttekö meidät. Olemmeko samalla puolella vai onko lisävaatimuksia?
Kuulun niihin, joilla ei ole tiettyä uskoontulon hetkeä. Lapsuuden usko on muuttunut aikuisen uskoksi pikkuhiljaa. Yhdyn uskontunnustukseen jumalanpalveluksessa. Koko työni koen olevan eräänlaista uskon tunnustamista,
rukousta ja sanan levittämistä, musiikin kautta ja muutenkin.

Oletan että tunnet luterilaisen opin ja sen erot omaasi. Meille siis kaste on uudestisyntymisen pesu, mutta samalla kutsu jokapäiväiseen parannukseen. Kasteen armoon voi myös palata tuhlaajapojan lailla. Hyväksymme uskoon tulon kokemukset, mutta emme vaadi niitä.

Olennaista tässä kristittyjen määrän laskemisessa on nyt: Hyväksyttekö nekin mukaan joilla ei ole uudesti syntymisen kokemusta?

1 tykkäys

Tämä aihe vaatisi laajempaa käsittelyä, mutta en tiedä jaksanko nyt. Taustasta ja tilanteista riippuen uskoontulo voi tapahtua hetkessä tai se voi olla monivuotinen/vuosikymmeninen/elämänmittainen prosessi. Itse kuulun pitkän kaavan mukaiseen joukkoon, sillä poikkeuksella, että mukana on ollut myös pari kolme suurempaa herätyksen kautta, joissa muutoksia on tapahtunut nopeutetulla prosessilla. Näissäkin puhutaan kuitenkin puolen vuoden - parin kolmen vuoden jaksoista.

Sitten erottaisin kasteen, uskoontulon ja Hengellä täyttymiset, vaikka ne liityyvätkin jotenkin yhteen. Vaikka minut on vauvana kastettu, enkä siitä ole mitään tajunnut, vanhemmat, kummit ja kastava pastori luultavasti ovat. En ota kantaa mikä tässä on oikein tapa, minulla on kyllä käsitys siitäkin, mutta en nyt sano sitä.

Sitten on toisenlaisia ’kasteita’, Hengellä täyttymisiä, joista seuraa usein erilaisia armolahjoja. Yhdestä voimakkaasta tällaisesta minulla on kokemus vuosien takaa, sekä kymmenistä lievemmistä. Oikeastaan Hengellä täyttymistä pitäisi tapahtua, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. Ja kolmas kaste on se varsinainen uskoontulo, joka siis joillain tapahtuu hetkessä ja joillain kymmenissä vuosissa/ vuosissa.

Urho Muroma piti uskoontuloa henkilasteena, jollainen jokaisella uskovalla tulisi olla. Helluntailaiset taas pitävät henkikasteena armolahjojen saamista, ja upotuskaste tapahtuu vain uskoontulon jälkeisenä merkkinä. Muroma erotti nämä asiat ja oli esimerkiksi uudelleenkastamista vastaan.

Ymmärrän kasteen armon merkin lapsikasteessa, vapaiden suuntien uskovien kasteet ja henkikasteen Hengellä täyttymisineen osittain samoina, mutta kuitenkin erillisinä asioina. Lapsikaste on kuin ympärileikkaus, uskovien upotuskaste on merkki uskonratkaisusta ja henkikaste voi tapahtua kummallakin tavalla kastetuille. Hengellä täyttymiset ovat sitten toistuvia, ei kertaluonteisia kuten kasteet, mutta kuuluvat elävään kristillisyyteen.

Minua kyrsiskelee tässä juttussa oikeastaan pari juttua. Ne ovat toistaiseksi vain tässä keskustelussa esiin nousseita arvioita, joita ei ole oikeiksi osoitettu, mutta eipähän ole näppärää keinoa niitä selvittää, joten otan vapauden kyrsiintyä ainakin hetkellisesti.

  1. Yhdet ovat höhliä eivätkä katso asioita laajemmin. He tekevät jonkin ihan mielekkään operaation, mutta eivät siinä ajattele niitä, jotka eivät ole juuri samanlaisia kuin he itse.

  2. Toiset vastaavat tähän höhlyyteen näyttämällä keskisormea tuolle ihan mielekkäälle operaatiolle.

Minustakin tuo uudestisyntyneiksi kristityiksi ilmoittautuneiden määrä oli yllättävän suuri (ja toi jopa mieleen epäilyn siitä, että gallupien maksajat saavat haluamansa suuntaisesti painotettuja tuloksia). En onnistunut löytämään linkistä kyselyn koko kysymyslistaa. Voisiko olla mahdollista, että merkittävä määrä uushenkisesti ajattelevia ihmisiä olisi vastannut myönteisesti. He ovat saaneet jonkin valaistumiskokemuksen, ja heidän suhteensa Jeesukseen on nimenomaan henkilökohtainen, koska he kohtaavat tämän (ja muut henkiset Mestarit) metsässä tai Hengen ja tiedon messuilla?

Onneksi tätä ei täällä kukaan ole tehnytkään.

Jep, vähän kuten sanoin: Minua kyrsiskelee tässä juttussa oikeastaan pari juttua. Ne ovat toistaiseksi vain tässä keskustelussa esiin nousseita arvioita, joita ei ole oikeiksi osoitettu, mutta eipähän ole näppärää keinoa niitä selvittää, joten otan vapauden kyrsiintyä ainakin hetkellisesti.

Eihän tässä keskustelussa kumpaakaan ole todistettu. Kakkoskohtaa on edellä vain arveltu selitykseksi (vaikkakin toisin sanoin).

Eikö tämä ole kovin vähän? Miten kysymys oli täsmälleen asetettu? Siitähän riippuu paljon.

Osallistuin pari vuotta sitten suureen terveystutkimukseen, johon kutsuttiin kymmenentuhatta suomalaista. Siinä mitattiin erilaisia arvoja ja osallistujien piti täyttää pitkiä kyselylomakkeita ennen testejä ja niiden jälkeen. Yksi kysymys oli - en muista tarkalleen - syönkö minä viisi kertaa päivässä / viisi annosta päivässä / 500 g päivässä vihanneksia ja hedelmiä. Kun siihen saattoi vastata vain kyllä tai ei, vastasin ei. Kun sitten sain tulokseni, siellä luki: “Ei syö vihanneksia eikä hedelmiä.” Kyllä minä syön paljonkin hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, mutta en joka päivä tuota kysymyksen määrää.

5 tykkäystä

Kyllä nämä asiat tiedossa ovat. Muromahan ei mene luterilaisen opin raameihin, vaan poikkeaa kasteasiassa siitä. Hänen seuraajansa viidesläisyydessä ovat lähentyneet huomattavasti evankelista ja luterilaista opetusta, mutta huojuntaa lienee edelleen.

Nyt on olennainen kysymys mielestäni se - kun aiheena on ko. tutkimus kristillisyyden määrästä - kenen toimesta ja millä kriteereillä kristittyys/uskovaisuus tänään määritellään.

Odotan vastausta erityisesti

@oka :lta, joka käsittääkseni ainoana täällä edustaa helluntailaisuutta.

Kelpaako kristityksi, jos tänään uskoo?. Ilman mitään todisteita kääntymisestä, uudesta syntymisestä, erityisistä kokemuksista?

Laitatko tähän jonkun lähteen. Prosenttiosuus on nimittäin aika paljon pienempi kuin omissa muistikuvissani.

1 tykkäys

ooperi,

En juuri pysty netin kautta kanssakäymiseen aina kesäkuun lopulle asti. Olen poissa suomalaisen ja muunkin maalaisen sivistyksen keskeltä, eikä mukanani ole kunnon vehkeitä kirjoittaa.

Voit kuitenkin ottaa yhteyden suomen evlut kirkkoon ja saada viittaamani tiedot tuolloisesta kyselystä.

Sen verran voin tässäkin sanoa, että prosenttiluku ei heittäne kahta yksikköä enempää.

Minä puolestani kuulun niihin, joilla on elämänhistoriassaan täsmällisesti ajoitettavissa oleva uskoontuloprosessin käännekohta. Mutta en minä silti pysty näitä asioita muille selittämään.

No, ainoa tutkimus, josta minä löysin uutisen, antaa täysin toisenlaiset luvut.