Heh, huumorintajuni on melko mauton ylipäätään. Mitään erityistä lisäys ei toki palvelllut, mutta huumori on vähän tylsää, jos se tehdään palvelemaan jotain tarkoitusta.
Eli asiaan, toivottavasti.
Ulkopuolisten, vaikka heitä kutsuttaisiin lähimmäisiksi, synnit kuuluu Jumalalle. Uskovat, Jumalan Seurakunnassa ovat toisistaan vastuussa, varoittaen, rohkaisten ja rinnalla kulkien, silloin kun on tarvis. Lähimmäisen, uskovan huomioon ottamattomuus on osallisuutta hänen synteihinsä, jos lankeamus tapahtuu, ellei sitä huomioi.
Tunnen monia uskovia, jotka eivät osaa määritellä milloin he tulivat uskoon. Tällaisten ystävien kanssa olen asiaa käynyt läpi ja poikkeuksetta olemme päätyneet aikaan, jolloin tarve ottaa Jeesus sisimpäänsä tuli niin voimakkaaksi, että Jeesus kuuli tämän kutsun. Itse halusin lähteä Jeesusta seuraamaan ja se huipentui hetkeen Haminan puistotalolla v, 1956, kun 10-vuotiaana nostin käteni merkiksi, kun saarnaaja kysyi, että onko kukaan joka haluaa tulla uskoon, pelastua. Juuri siinä tilaisuudessa ei kukaan nähnyt pienen pojan kättä, mutta taivaassa nähtiin jossa juhlat alkoi ja joihin uudestisyntynyt henkeni liittyi.
Tuo oli alku Jeesus-tiellä. Olisin voinut kaikkina näinä 63 vuotena luopua uskostani ja voin sen tehdä vieläkin, mutten halua. Eli tämän hetken tila Jeesuksessa on ainoa asia jolla on merkitystä. Lapsikaste ei ole haitta eikä etu uskoontulemiselle.
1 tykkäys
Luterilaisuuden ‘luxus’ on raamatullinen(kin) pelastusoppi.
Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.