Uskon kylkiäiset


#22

Kristus opetti paastosta sekä esimerkillään paastoamalla erämaassa 40 päivää, mutta myös suorin sanoin.
Vuorisaarnasta

Matt. 6
16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
17 Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,
18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Paasto kuuluu kristityn elämään

Mark. 2.
18 Ja Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitivät paastoa. Niin tultiin ja sanottiin hänelle: “Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?”
19 Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi paastota silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan, eivät he voi paastota.
20 Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat.
(rinnakkaiskohta Luuk. 5:33ss.)

Paaston vaikutuksesta perkelettä vastaan>

Mark 9
25 Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: “Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene”.
26 Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: “Hän kuoli”.
27 Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi.
28 Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: “Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?”
29 Hän sanoi heille: “Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.


#24

Tosiaan. Miten unohdinkin nuo kohdat. Ehkä siksi, etten koskaan ajatellut, että niissä käsitellään varsinaisesti paastoa, vaikka paastosta puhutaankin

“Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut”

Ajattelen, että tässä on kysymys ylpeydestä: oman erinomaisuuden esittelystä

“Eiväthän häävieraat voi paastota silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan, eivät he voi paastota.”

Ajattelen tässä olevan kyse yhteydestä Jeesukseen. Ja surusta, kun tuo yhteys on poissa. Nythän Jeesus elää, eikä häävieraiden tarvitse paastota eikä uskovien surra.

“Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.

Tämä kohta ei minulle ole koskaan auennut. Mutta en osaa tätä ajatella niin, että paasto tuo jotain extrapoveria ihmeen tekemiseen, tai että paasto jotenkin tässä nouseen uskovan elämän keskiöön.


#25

Tietysti niistä puhutaan paastosta, jonka Kristus esittää luonnollisena asiana seuraajiensa elämässä. Kristuksen mielestä paasto on itsestään selvä osa hänen opetuslastensa elämää. Kun te paastoatte, eli teidän tulee paastota. Ylkä ei ole kanssamme enää samalla tavalla, kuin silloin kun hän oli ruumiillisesti kanssamme, vaan nyt pitää morsiamen valmistua kohtaamaan ylkäänsä. Sekä rukous että paasto ovat asioita, joita opetuslasten pitää tekemän, jotta perkeleet heitä pakenesivat. Ne ovat samanlaisia ihmisen tekemisiä asioita, mutta ne ovat tehtyjä Jumalaa varten. Kristityn elämässä ovat nämä kuuliaisuuden ja Kristuksen seuraamisen muodot olemassa ja hän niitä mielellään harjoittaa, koska Herra niihin on antanut käskyn.


#26

Ap. t. 9:8–9 Saul [Paavali] nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut.

Ap. t. 13:2–3 Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: “Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.” Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan.

Ap. t. 14:23 Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.

Toinen Kor. 6:4–5 Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen.

Toinen [muuten foorumin systeemi tekee tästä 3. Kor.!] Kor. 11:27 Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa.


#27

Kiitos esimerkeistä. Tarkoitukseni ei ole olla paastoa vastaan, eikä myöskään ertityisemmin sen puolesta. Eikä minkään muunkaan kriistittyjen harjoittaman toiminnan puolesta. Tuo alussa nostamani pointtini pääasiallinen tarkoitus on nostaa Kristus keskiöön. Erilaista teoista tai toimista voi olla hyötyä uskovalle, mutta ainoa mitä ilman ihminen ei elä todellista Elämää on Jeesus Kristus. Jos taas uskovalla on Jeesus Kristus, hänellä on kaikki:, totuus, rauha, rakkaus, myötätunto, armahtavaisuus jne. Voi tietysti olla niin, että paasto tai jokin muu asia (musiikki, messukaava, värit, hiljaisuus) saa Kristuksen läsnäolon kirkastumaan uskovan elämässä. Itselleni avain on Jeesuksessa pysyminen jatkuvan uskon kautta, Jos joku siihen pysymiseen hyötyy paastosta, niin se on tietysti hienoa.


#28

On heikkoa uskoa ja ehkä hieman epätervettäkin, jos kirkon perinteeseen kuuluvia asioita tehdessä tai tarkastellessa pitää miettiä, onko Kristus “keskiössä” vai ei. Tietysti on, ja ei hän sieltä ihan helposti luiskahda pois vain sen takia, että ihminen tekee jotain kirkon elämäntapaan kuuluvaa: valvoo, rukoilee, paastoaa, käy kunnioitusmatkalla, suutelee ikonia tai reliikkilipasta tmv. On neuroottista, jos joka asian äärellä tuntuu siltä, että nyt Kristus on luiskahtamassa pois “keskiöstä”. Pyhät apostolitkin tekivät monen moista, niin kuin noista Filonillan esille ottamista jakeista käy ilmi.


#29

Eihän ne tavat kirkossa, liturgiassa tai ihan arkielämässä ole Jeesuksesta tai uskosta riippumattomia. Kuitenkin ihminen aistii eri aistein maailmaa ja on kokonaisuus. Tuosta kaikesta ”irtisanoutuminen” tuntuu siltä, kuin uskon pitäisi olla jossain tyhjiössä ja jatkuvasti ”päällä”.

mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? Miten se toteutuu? Tästä saisi sen kuvan, että usko on staattinen tila.


#30

Ja voi miettiä, kuka sen arvion tekee? Millä perusteella henkilön X arvio on parempi kuin henkilön Y?


#31

Kyllä. Tavis-maallikon ei pidä ajatella ja toimia niin kuin hänet olisi asetettu joksikin jumalalliseksi tuomariksi, joka lajittelee pyhiä traditioita kahteen koppaan, kelpoon ja epäkelpoon, omien fiiliksiensä mukaan.


#32

Eikä sen perusteella, että on lukenut jonkin kirjan tai artikkelin internetissä. Sitäkin tapaa aikaa paljon.


#33

[

Jeesuksessa pysyminen jatkuvan uskon kautta

mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? Miten se toteutuu? Tästä saisi sen kuvan, että usko on staattinen tila.
[/quote]

Sitä mitä usko käytännössä tarkoittaa: luottamusta ja turvautumista Jeesukseen itsensä sijaan. Hengessä vaeltamista lihassa vaeltamisen sijaan. Jatkuvalla pysymisessä tarkoitan sitä, että valvoo, että on uskossa, ja jos huomaa etääntyneensä palaa yhteyteen. Valvomaan meitä kehotetaan. Kuinka helppoa onkaan luiskahtaa syntiin, mutta luojan kiitos takaisin pääsee.antteeksi pyytämällä.


#34

Kuka sitten on se jumallinen tuomari joka määrittelee, mitä traditioita minun tulee noudattaa, jos siis puhut minusta tavis-maallikkona, Mikä siinä on vikaa, jos uskon Jeesukseen riittävän enkä tarvitse esimerkiksi paastoa. Kuka minua edellyttää paastoamaan ja miksi?


#35

Entä jos kirja on Raamattu ja artikkeli kolossalaiskirje?


#36

En usko, että timo_k tarkoitti sinua tavis-maallikkona. Minusta hän kirjoittaa aina ortodoksina “sisällä” omassa kirkossaan, eikä hän sisällytä siksi sinua tavis-maallikon kategoriaan. Vaikka hänen tapansa saattaa kuulostaa vieraalta uudempien uskonyhteisöjen ja kirkollisten yhteisöjen jäsenistä, minusta se on kuitenkin johdonmukainen ja hyvä tapa argumentoida.

En ole varma mihin kirkkokuntaan kuulut, mutta olen päätellyt lukemastani, että omassasi ei jaotella ihmisiä maallikkoihin ja papistoon ja esim. luostariveljiin. Maallikko ei ole haukkumasana ortodokseilla tai meillä katolilaisilla, vaan lyhyesti sanottuna niin nimitetään häntä, joka ei kuulu papistoon. Itse ajattelen samoin kuin timo_k tästä ja lisään vielä senkin, että tavikselle on siunaus olla kirkkoäidin sylissä.

Meidän tavis-maallikoiden elämä voi olla hätäännystä ja ahdistusta täynnä, mutta kirkolla on kuitenkin kaikki aarteet traditiossa ja ne ovat siunaukseksi ja pelastukseksi meille. Itse ajattelen, että se on (vakava) synti kyseenalaistaa traditiota lajittelemalla tai selittelemällä omien näkemysten mukaan sitä. Protestanttisuudessa kyseenalaistaminen vaikuttaa olevan sen sijaan jonkinlainen hyve. Minusta siitä ei seuraa mitään hyvää. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on lapsen onnen ja turvan menettäminen.


#37

Jeesuksella on vähän sama kysymys: »Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan?» (Matt 24:45)


#38

Ylipäänsä, eikö se ole MINUN vastuullani kun käyn liturgiassa katsoa, että kun osallistun liturgiaan niin teen sen koska haluan pitää Kristuksen keskiössä? Asia kuin asia voi tehdä Kristuksesta kehällisen, mutta onko vika aina muualla kuin minussa itsessäni? Tänään kun kävin vigiliassa, niin aivan liikaa mietin sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Toivoin kiitosta ihmisiltä, en Jumalalta. Jos saan kiitosta ihmisiltä, niin olen jo palkkani saanut. Kyrie eleison.


#39

Jos ihmiselle paasto on vieras asia ja Jeesus on tuttu, niin ymmärrän että paasto ja rautakahleet tuntuvat vierailta. Minusta tämä on luonnollista ainakin meillä Suomessa. Mutta sitten voi tutkia asiaa ja pikku hiljaa huomaakin paastolla voi olla suuri merkitys. Kun ymmärtää tämän merkityksen ja siitä on omakohtainen kokemus voi pohtia vaikka sitten rautakahleita.