Uskon kylkiäiset

No, onhan se kiva asia, että saa syödä, mitä on. Jos vaikka on lehmä ja kana ja nälkäisiä lapsia, mutta maitoa ja munia ei saakaan syödä, kun pappi kieltää, niin voihan se vähän ärsyttää. Ja muutenkin kiellot eivät ole mukavia, vaikka ne eivät ihan konkreettisesti vaikuttaisikaan. Itse päätän, syönkö pihvin -ajatus on houkuttava, vaikka pihvin syöminen ei olisi edes realistinen mahdollisuus.

Miten on maallisen yhteiskunnan laita? Onko valtiolla oikeus säätää lakeja, jotka eivät ole johdettavissa ikuisista totuuksista, vaan joilla vahvistetaan yhtenäinen käytäntö ja esitetään, että lakiin perustuva käytäntö sitoo ihmisten omaatuntoa?

No regimentit on pidettävä erillään. Ja esim. liikennesääntöjä ei voida johtaa mistään periaatteista, vaan ne perustuvat johonkin muuhun. Sellaiset lait eivät itsessään ole oikeita tai vääriä, mutta niiden noudattminen on, koska esivaltaa pitää kunnioittaa.

1 tykkäys

Tätä vähän haettiinkin. Myös kirkollisella vallalla on oikeus säätää normeja, joita noudatetaan kuuliaisuudesta esivaltaa kohtaan.

Säädetyn normin keskeinen tarkoitus on täsmentää periaatetta, joka ilmenee luonnonjärjestyksestä tai jumalallisesta laista mutta jota nämä eivät yksilöi riittävästi. Esimerkiksi kristityille osoitettu periaate paastota voidaan konkretisoida kirkollisella säännöllä.

1 tykkäys

Niin, mutta voidaanko tehdä sääntöjä, jotka kytketään pelastukseen? Kirkollinen esivalta voi tehdä mielestäni sääntöjä, jotka ovat pastoraalisia luonteeltaan. Ne auttavat ihmistä hänen kulkiessaan polkua kohti taivaallista Siionia. Samoin kaikenlaiset järjestykseen liittyvät säännöt ovat olemassa, jotta kirkko voi täyttää tehtäväänsä. Kaikki tällainen on hyvää ja oikein. Samoin kristityn tulee olla alamainen apostoliselle esivallalle. Mutta se ei saa käyttää valtaansa väärin ja väärällä tavalla sitoa ihmisiä. Kuten myös maallisen esivallan väärät määräykset tulee jättää huomioimatta.

Kun me, kirkko, olemme täällä yhdessä ja isämme meitä ohjaavat Kristuksen rakkaudella, asiat ovat hyvin ja oikein. Jos paha paimen pääsee lyömään laumaa, eivät asiat silloin olekaan enää hyvin. Isien ohjeitten mukaan toimiminen on hyvä asia, mutta joissain tapauksissa onkin niin, että ne eivät toimi. Kun ne on annettu yleisiksi ohjeiksi.

1 tykkäys

Mutta oli poliittisesti tarkoituksenmukaista tulkita Ambrosiuksen sanomiset tuolla tavoin, koska se palveli omia tavoitteita.

Hyvää pitkäperjantaita. Ymmärrän paastosäännöt tähän astisen keskustelun pohjalta niin, että paastosäännöt ovat alkukirkon laatimia, Pyhän Hengen inspiroimia, määräämiä joita on alkukirkossa hyvin varhaisessa vaiheessa noudatettu. Ne ovat myös muotoutuneet ja kehittyneet. Kaiken kaikkiaan on kysymys Jumalan sanasta, eikä niitä voi ohittaa. Kirkolla on valta määrätä, kuten se määräsi mitkä kirjat tulevat Raamattuun.

Luterilaisuudessa tämä on ongelma. He kyllä uskovat, että Raamattu on Jumalan sana, mutta jättävät pohtimatta sen, että kirkko on määritellyt kaanonin rajat. Luterilainen raamattuperiaate hyväksyy Raamatun ohjeelliseksi, jolla on kaikkea oppia määriteltävä, mutta paastosäännöt jotka ovat kirkon hyväksymiä luterilaiset eivät hyväksy, koska järjestelmällisestä paastosäännöstä ei ole ohjeita Raamatussa. Tässä on ajattelutavassa on mielestäni jonkinlainen ongelma. Toisaalta hyväksytään jotakin ( kaanon) ja toiseaalta ei ( paastosäännöt).

Näyttää, siis siltä, että jo alussa kirkon elämää ohjasi säännöt joita kirkko voi asettaa. Ja jotka olivat Jumalan itsensä antamia ja kirkon elämässä koeteltuja. Luterilaiset sen sijaan ajattelevat, että Paavi, kirkolliskokoukset, ja pyhät voivat erehtyä, Raamattu itse määrittelee kaiken, eli me itse kukin määrittelemme kaiken. Onko tämä Raamattu periaate laittanut sivuun ison siivun kirkon historiasta.

Kysytkö toisin sanoen, voiko kirkollisen säännön laiminlyöminen olla synti ja erityisesti sellainen vakava synti, joka voi johtaa hengelliseen kuolemaan? Riippuu säännön tarkoituksesta ja teon luoteesta. Ihan kuin liikennesäännöistä poikkeaminen voi joissain tapauksissa olla vakava synti ja toisissa hyvinkin vähäinen asia, jolla ei kannata omaatuntoa rasittaa.

Vai oliko ajatus sellainen, että kirkolla on kyllä periaatteessa oikeus säätää normeja pastoraalisista tai järjestyksellisistä syistä, mutta paastosäännöt erityisesti ovat vallan väärinkäyttöä?

1 tykkäys

Niin tämä taas riippuu kohteesta. Alkoholistille yksi viinatilkka on liikaa, joilleikin viinan tuoksu, toisille mielikuva ja tottumus. Joillekin paastosäännöistä poikkeaminen on kauhistuttava ja vakava synti. Voi tietysti olla niin, että vähäinen rikkomus hapattaa koko taikinan, tai sitten niin, että kokonaisuus ja kokonaismatka ratkaisee.