Joo, Krisin viestistä vain saattoi päätellä, että kun homma sakenee, viitataan täällä nyt tunnettuun tapaukseen, ja hetken itsekin erehdyin kunnes tajusin että kyseessä on joku minulle tuntematon toinen case.
2 tykkäystä
Sorry siitä. Seison korjattuna.
1 tykkäys
Nyt on melkoista:
1 tykkäys
William Branham oli niin outo tyyppi, että jopa helluntailaiset ottivat hänestä pesäeron jo 1950-luvulla hänen käydessään kutsuttuna puhujavieraana Helsingin Saalemin kutsumana. Häntä pidettiin harhaoppisena jo tuolloin mm käsityksistään Jumalan kolminaisuuden kieltämisineen ja Jeesuksen sovitustyöstä erkaantumisesta erikoisine käsityksineen.
1 tykkäys
Pedersören kadonnut perhe on ollut otsikoissa.
Ihmiset suhtautuvat tähän monin tavoin. Uskonnon osuus voi lisätä mielenkiintoa mutta myös leimaamisen halua.
Lapset kärsivät, kuten aina, kun näin dramaattisia tapahtuu. Liian usein aikuiset ohittavat heidän tilanteensa kun oma agenda on tärkeämpi.
Kommentoin nyt vain sitä, että kuten tässä on muutkin todenneet, huostaanotto tehdään vain erittäin hyvistä perusteista. Se ei mene läpi kevyestä syystä. Lisäksi se on kunnalle hyvin kallis toimenpide. Näistä syistä on hyvä olla liittämättä tätä tapausta mihinkään uskonnonvastaisuuteen, vakaumuksellisten vanhempien syrjintään tai virkaintoisuuteen.
Tärkeintä on muistaa lapsia ja rukoilla että he jotenkin selviäisivät tästä paosta, ja sitten myöhemmin elämässä ilmeisen kurjan lapsuuden jälkeen. 
2 tykkäystä
Minä luulin branhamilaisten kuolleen jo sukupuuttoon. Melkoista että yhteisöjä vielä löytyy.
1 tykkäys
Jos jollain on tunnarit tuonne, niin voisiko ystävällisesti referoida miksi tuossa on Luther divari kuvituskuvana.
Luottohenkilöksi nimetty eläkkeellä oleva pastori toimii helsinkiläisessä seurakunnassa nimeltä S:t Martins församling.
Kyseinen seurakunta kertoo internetissä osoitteekseen Eteläinen Makasiinikatu, josta tiedossa olevan numeron kohdalta Iltalehti löysi kristillisen kirjakaupan, Luther-divarin. S:t Martinin seurakunta toimii kaupan tiloissa. Kaupan tiloissa on pienet urut ja hengellistä kirjallisuutta hyllymetreittäin.
Tämä on yhteys, eli Luther-Divarin tiloissa toimivan seurakunnan pastori (jota ei mainita nimeltä, mutta on täysin jäljitettävissä annettujen tietojen perusteella) on jollain tasolla tukenut perhettä. Jutussa mielenkiintoinen pointti myös kuvat lasten sijaiskodin ikkunaan kiinnittämistä vi vill hem -lapuista. He halusivat ohikulkijoiden näkevän asiansa. Samaan aikaan viranomaisilla on kuitenkin vakavaa epäilyä, että lapsia olisi laiminlyöty pahasti ja pitkään. Erikoista kaikkineen.
Vielä tähän:
kommentoisin että kyllä sellainenkin ilmiö olemassa on kuin silmätikuksi joutuminen. Kun sellaiseen asemaan päätyy, on tilannetta erittäin vaikea kääntää, koska silmätikun ottanut taho tulkitsee aivan kaikki tekemiset negatiivisen mahdollisen kautta. Vaikea uskoa, että lastensuojelu olisi tällaisista yleisinhimillisistä ilmiöistä täysin vapaa.
6 tykkäystä
Ei, tällaista epäilyjen kylvämistä nimenomaan ei pitäisi tehdä. Kirjoitin siis faktaa: huostaanotto tehdään vain erittäin painavin perustein. Kunta ei tee kallista operaatiota huvikseen eikä sitä tee kukaan työntekijä joka olisi bongannut “silmätikun”.
Tässä tapauksessa ulkopuoliset voivat tehdä kaksi virhettä: 1)alkaa arvuuttelemaan ja paisuttelemaan mahdollisia pahoja tekoja, vaikka asia ei kuulu muille 2)kylvää epäluuloja sosiaalitoimea kohtaan.
Inhimillisiä tietenkin olemme me kaikki. Mutta yhteiskuntamme on varsin tarkkaan varmistellut tällaiset asiat. Lasten paikka on kotona, paitsi jos. Ja sitten on tarkka prosessi tuosta lähtien.
Tässä nojaan siis asiantuntevaan tahoon.
2 tykkäystä
Hallinto-oikeus ne huostaanottopäätökset on tehnyt.
1 tykkäys
Kyllä mutta arviointia tekevät sosiaalityön anmattilaiset.
Huostaanotto on viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys. Ensisijaisesti täytyy pyrkiä siihen, että lapsi voisi asua vanhempiensa luona.
Jos paras ratkaisu lapselle on sijoitus kodin ulkopuolelle, huostaanottoon täytyy ryhtyä pikimmiten. Päätös perustuu kuitenkin aina yksilökohtaiseen harkintaan siitä, mikä ratkaisu parhaiten toteuttaa lapsen etua.
Kun huostaanottoa arvioidaan, täytyy pohtia
lapsen etua
kasvuolosuhteita
lapsen elämäntavan vahingollisuutta ja
avohuollon tukitoimien riittävyyttä.
Huostaanotto ja sijoitus valmistellaan aina parityönä. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanoton yhdessä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa. Työntekijöille jää hyvin paljon omaa harkintaa. Arvioinnissa täytyy luottaa omaan ammattitaitoon.Arvioinnin pitää aina olla riittävän monipuolista. Ammattitaitoon kuuluu myös muiden asiantuntijoiden konsultointi, kun tilanne sitä vaatii. Usein tarvitaankin perheen ulkopuolisten tietoa lapsen tilanteesta.
Arvioinnin tueksi työntekijä voi pyytää lausuntoja lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoilta, kuten varhaiskasvatuksesta, koulusta, perheneuvolasta tai terveydenhuollosta. Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada asiantuntija-apua muilta viranomaisilta ja asiantuntijoilta.
THL
Opus dei on tänään jättänyt ehdotuksensa uusiksi säännöikseen. Vielä huhtikuussa paavi Fransiskuksen kuoleman jälkeen Opus Dei ilmoitti lykkäävänsä sääntöasian käsittelyä ryhmän tärkeimmässä päättävässä elimessä. Tällöin paavi Fransiskuksen pyynnöstä kirjoittaa uudet säännöt Vatikaanin hyväksyttäväksi oli kulunut noin kolme vuotta.
Katsotaan mitä Vatikaani sanoo.
Siitä aiempana vuonna tapahtuneesta kerrasta, jolloin lapset otettiin pois perheeltä 2 päiväksi, ja josta AVI ja apulaisoikeusasiamies oli antanut sosiaaliviranomaisille huomautuksia, ei varmaankaan ollut päättänyt hallinto-oikeus. Jälkimmäisen huostaanoton osalta asia on käsitelty hallinto-oikeudessa. Mutta siinä kohtaa kun lapset on jälkimmäisessä tapauksessa haettu kotoa suoraan kotikäynnin yhteydessä tehtyjen havaintojen pohjalta, tuskin on ollut hallinto-oikeudelta vielä päätöksiä, vaan asia lienee käsitelty siinä kohtaa ns. kiireellisenä sijoituksena.
Kiireellisestä sijoituksesta voidaan tehdä viranomaispäätös jo ennen huostaanottopäätöstä. Aina kun tehdään viranomaispäätös kiireellisestä sijoituksesta, siitä pitää välittömästä tehdä ilmoitus hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus antaa jossain vaiheessa sen jälkeen usein väliaikaisen määräyksen lapsen olinpaikasta sekä hoidon ja kasvatuksen järjestämisestä tuomioistuinkäsittelyn ajaksi. Vastustetun lasten huostaanottoasian käsittely oikeudessa vie oman aikansa, kun asianosaisille pitää antaa mahdollisuus tulla kuulluksi, mikä käytännössä voi tarkoittaa oikeusavustajan tarvetta ja perehtymistarvetta asioihin.
Luulen tietäväni työni pohjalta prosessin.
Pontti oli kuitenkin kumota ne sitkeet väärät väitteet, että ls-sossut niitä lopullisia päätöksiä tekisivät.
1 tykkäys
Kiinnostava jäsenyyskuvio tuolla seurakunnalla. “Till församlingen kan höra sådana som har skrivit ut sig från folkkyrkan och sådana som fortfarande är registrerade i den. Förutsättningen i det senare fallet är att man inte utöver möjligen överenskomna undantag mottar nattvarden i folkkyrkan.”
Eli seurakuntaan voi kuulua sekä kansankirkosta eronneena että siihen vielä kuuluvana. Jälkimmäisessä tapauksessa ehtona on että kansankirkossa ei kuitenkaan osallistu ehtoollisen paitsi mahdollisesti erikseen asiasta sopimalla, ilmeisesti siis StMartinsin papin kanssa.
Oma kiinnostava kuviossa oli tämän seurakunnan perustaminenkin. Muistaakseni siitä on täällä kirjoitettu (ja onkin). St Martinsin pappi oli kansankirkon pappi eläkkeelle jäämiseen asti ja eläkkeelle jäätyään erosi kirkosta ja perusti tämän seurakunnan. Myönsi itsekin haastattelussa, että oli miettinyt kirkosta eroamista jo pitkään mutta taloudelliset syyt painoivat.
Lähinnä niiden helluntailaissukujen jälkeläisiä, jotka vaikuttuivat Branhamista tämän Suomen-vierailulla eivätkä siksi hyväksyneet häneen myöhemmin kohdistuneita tuomioita (hänen opinkäsityksensä kehittyivät vähitellen yhä villimmiksi) ja ryhtyivät hänen seuraajikseen. Minulla on joitain sitä taustaa olevia tuttuja, joitten kautta olen saanut joitain Branhamin tekstejä luettavakseni. Hänen käsityksensä kolminaisuudesta juonsi ajatuksesta, että on huono miten kristityt kiistelevät aiheesta. Niinpä hän yritti hahmotella käsityksen, joka yhdistäisi kolminaisuusoppiin uskovat ja ns. ykseyshelluntailaiset. Tämä oppi, joka oli eräänlaista modalismia ei kuitenkaan tyydyttänyt kumpaakaan osapuolta. Se ei estänyt Branhamia kehittämästä lisää erityisoppejaan.
En tahdo puhua asioista tarkemmin, etten kerro ystävieni yksityisasioista. Vaikka en olekaan Branhamin oppien fani on tärkeää kuitenkin muistaa, että nämä uutisoidut henkilöt tässä Ulvilan tapauksessa ovat eronneet liikkeestä ja perustaneet omansa. Kuulin niistä vaiheista, jolloin nämä erkanivat ja tämä herätti pienessä yhteisössä luonnollisesti paljon murhetta ja tuskaa.
Branhamilaisten oppia voi arvostella kyllä monella tapaa, mutta ei tuon Ulvilan tapauksen tekojen perusteella. He ovat nykyään oma joukkonsa.
Jos yksikään huoltaja tai 12-vuotta täyttänyt lapsi ei vastusta huostaanottoa, asia ei mene hallinto-oikeuteen ollenkaan, vaan silloin yksi sosiaalityöntekijä valmistelee viranhaltijapäätöksen ja johtava viranhaltija tekee virallisen päätöksen. Jos vastustusta on, sitten asia menee hallinto-oikeuteen käsiteltäväksi.
Miten asia sitten ihan oikeasti menee, on toinen asia. Johtavista viranhaltijoista oletettavasti harva perehtyy kovin syvällisesti yksittäisiin tapauksiin, vaan luottaa lähtökohtaisesti viranhaltijoiden tekemiin esityksiin. Tosiasiallinen päätöksentekovalta on käytännössä merkittävältä osin esittelijöillä, vaikka muodollinen päätöksentekovalta on toisaalla.
Hallinto-oikeudessa asioita käsittelevät tuomarit, joilla on juridinen koulutus. He tekevät erityisesti normatiivista harkintaa. Asiat tulkitaan oikeudessa usein hyvin isolta osin viranomaisilta tulevien tietojen mukaan, ellei asioiden käsittelyprosessissa ole tapahtunut selkeitä virheitä, tai ellei esitetä esimerkiksi riittävän korkean auktoriteetin asiantuntijatodistelua, joka tuottaisi asian käsittelyyn sellaista tietoa, joka ylittää tuomareiden yleisen elämänkokemuksen ja yleissivistyksen piiriin kuuluvat tiedot - tai jotain dokumentteja, jotka olisivat ristiriidassa viranomaisten esittämien tietojen kanssa. Tuomareille hankalia ovat tilanteet, joissa todisteet ovat ristiriidassa sellaisten asioiden osalta, joiden todenperäisyyden arviointiin oikeudella itsellään ei ole osaamista. Silloin oikeus joutuu valitsemaan, ketä uskoo ja ketä ei, vai katsooko, että sellaisten asioiden osalta tosiseikat ovat jääneet epäselviksi. Moni luulee, että tuomioistuimet jotenkin hienosti osaisivat tehdä itsenäisiä johtopäätöksiä siitä, miten lasten asiat oikeasti ovat, mutta oikeasti tuomioistuimet nojaavat sellaisissa asioissa vain esitettyihin asiakirjoihin (nämä asiat ratkaistaan yleensä kirjallisessa käsittelyssä asianosaisia näkemättä), ja tuomioistuimen oma asiantuntemus on normien tuntemisessa.
1 tykkäys
Ylipäätään sellainen väite, että jotain tehtäisiin vain erittäin hyvistä perusteista, on haasteellinen sellaisissa konteksteissa, joissa asiat ovat salassapidettäviä. Julkisissa asioissa on paljon isompi puuttumismahdollisuus silloin, jos perusteet ovat pielessä, kuin tapauksissa, joissa käsitellään vaikkapa uupuneiden vanhempien asioita, jotka eivät välttämättä kunnolla jaksa edes perehtyä johonkin lastensuojelujuridiikkaan ja siihen, että ovatko päätökset kaikilta osin olleet lainsäädännön mukaisia. Sellainen voi olla heille täysin vierasta asiaa, ja hankalaa nopeasti omaksuakin. Vaikka käytössä on oikeusavustaja, tälläkin on käytettävissään yleensä varsin rajallinen aika kuhunkin asiaan, koska asiantuntijatyö maksaa.
2 tykkäystä
Vaikka lasten terveydenhoitoa olisi laiminlyöty pitkään, lapsi ei ole välttämättä kuitenkaan onnellinen lastensuojelulaitoksessa vaihtuvan henkilökunnan keskelläkään, ja etenkään tilanteessa, jossa on levinnyt tietoa siitä, että sisarukset tultaisiin erottamaan toisistaan. Pienehköjen lasten ikäerojen suurperheessä, joka on viettänyt hyvin paljon aikaa keskenään, sisarussuhteet voivat olla muodostuneet jopa äärimmäisen tärkeiksi, mitä näkökulmaa vaikkapa yksilapsisessa perheessä kasvaneen voi olla hyvin vaikea edes ymmärtää. Jos on rakastavaksi koetut vanhemmat, jotka ovat viettäneet paljon aikaa lastensa kanssa, lapsi voi kaivata kotiin vanhempiensa luo näiden kaikista puutteista huolimatta. Kun sanotaan, että asioissa tulee mennä lapsen etu edellä, on iso kysymys, että mikä on lapsen etu - ja miten se tulkitaan ja tunnistetaan.
Mitä tulee luottohenkilöihin ja lähipiiriin, syvimmät luottohenkilöt hyvin perhekeskeisissä yhteisöissä elävillä löytyvät usein (toki eivät kuitenkaan aina) omasta suvusta, kuten omista sisaruksista. Tällä en tarkoita ihmisiä, joihin oltaisiin aktiivisimmin yhteydessä tai joilta pyydettäisiin edes suoraan apua, vaan ihmisiä, joihin todella syvästi luotetaan ja joiden luotetaan pitävän salaisuutena pysyvästi sen, mikä salassapitoa pyytäen toiselle on kerrottu. Oikeudenkäymiskaaren mukaan yleisestä todistamispakosta poiketen lähisukulaisilla, kuten sisaruksilla, vanhemmilla ja lapsilla sekä puolisolla, on oikeus kieltäytyä todistamasta lähisukulaistaan koskevassa asiassa oikeudessa, ja mahdollisuus vedota kieltäytymisoikeuteen koskee myös jo esitutkintaa.
Mitä tulee sukuun, niin perheen isän lapsuuden aikaisia asioita on käsitelty Ylellä myös noin 10 vuotta sitten. Hänen vanhemmistaan jompi kumpi on haastattelussa silloin lausunut:
- Men får du dem att gråta kan du tacka Gud för då har du hjälpt dem.
Jumalaa on perheessä kiitetty läpi käytyjen vaikeuksien jälkeenkin. On kyllä vaikea tilanne ja sen muovaama sen jälkeinen elämä ollut tuo onnettomuus, jossa vuosikymmeniä sitten perheen kodin edessä syttyi palamaan auto, johon heidän isänsä oli ilmeisesti poikiaan kehottanut jo menemään uimavarusteissa. 5-vuotias poika oli mennyt sisään, eikä ollut tajunnut tai osannut tulla pois onnettomuuden edetessä. Palaneeseen autoon mennyt pelastaja ei löytänyt ensin autosta ketään, mutta sitten uudemman kerran vielä autoon palattuaan löysi nuoremman veljen. Lapsen henkeä ei kyetty enää pelastamaan.
Iltalehti haastatteli taannoin tätä isää. Siinä vakuuteltiin toimittajan tekstissä, että isä ei tiedä lapsestaan ja lapsenlapsistaan mitään. Se lienee ollut toimittajan omaa tulkintaa. Haastattelurepliikit olivat täsmällisempiä, kuten että “emme tiedä mitään muuta kuin sen, mitä olemme kuulleet”, mikä kirjaimellisesti tulkittuna ei väitä, etteikö mitään tietäisi. Oletan, että isä, jonka elämään on jo vuosikymmeniä voimakkaasti heijastunut yhden pojan traaginen menetys, ei käytännössä pysty mitenkään olemaan seuraamatta toisen poikansa asioita, vaan todennäköisesti päinvastoin pyrkii kuulemaan pojastaan kaiken mitä on kuultavissa. Ei, vaikka toinen laittaisi välit yksipuolisesti poikki. Jos hän jotain olisi kuulemistensa perusteella tiennyt, arvannut tai päätellyt, hän tuskin olisi sitä lehdistölle kertonut. Tuossa haastattelussa isä vakuutteli rakkauttaan poikaansa kohtaan. Sitä viestiä, että hän rakastaa poikaansa yhä, hän ei varmaan ollut osoittanut ensisijaisesti miljoonalle jutun lukijalle tai lehdelle, jolle klikkauksia keräävät jutut ovat rahantekoväline, vaan omalle pojalleen siltä varalta, jos hän haastattelun lukisi.
On totta, että lasten huostaanottoon on korkea kynnys ja tarkka virallinen prosessi. On totta, että viranomaiset Suomessa toimivat yleensä huolellisesti ja luotettavasti. Meillä on hyvä yhteiskunta ja hyvät viranomaissysteemit, joihin kannattaa luottaa.
Siitä huolimatta Suomessakaan ei ole yhtäkään erehtymätöntä, kaikkitietävää, täydellistä tai synnitöntä viranhaltijaa. Tämän myöntäminen ei tarkoita, etteikö luottaisi viranomaisiin.
Kuten edellä on kirjoitettu, niin kaikki lasten sijoituksiin liittyvät asiat eivät kierrä minkään oikeusasteen kautta. Mulla on myös sellainen käsitys, mutta korjatkaa toki jos olen väärässä, että näissä asioissa ei tarvitse todistaa esitettyjä väitteitä samalla varmuudella kuin esim. rikostuomion saamiseksi pitää. Ja olisikin toki ongelmallista, jos lapsia voitaisiin määrätä takaisin pahasti laiminlyöville vanhemmille vain siksi, että näyttö ei riitä, syytön kunnes toisin todistetaan ja jää järkevä epäilys. Mutta silloin näiden asioiden luonne on sellainen, että virheellinen huostaanottopäätös syntyy helpommin kuin virheellinen rikostuomio, joita niitäkin kyllä joskus harvoin tapahtuu ihan sivistysvaltioissa.
4 tykkäystä