Uskon että ortopapit sanovat että kyllä, ne ovat syntiä, jos ne sisältävät seksuaalisen kanssakäymisen. Muuta en voi sanoa koska en ole orto, van evl pappi. Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa asuu yhdessä ilman seksuaalista kanssakäymistä. niin se ei ole syntiä.
D
Mistä seurakuntalaisista puhut ja millä kokemuksella jos tarkoitat ortodoksisten seurakuntien jäseniä?
Kyllä, tarkoitan ortodoksisten seurakuntien jäseniä. (Mikähän tämän kysymyksesi varsinainen kärki on?) Tutkijoiden mukaan pari prosenttia ihmisistä, ehkä merkittävästi enemmänkin, on taipumuksiltaan homoseksuaalisia, eivätkä ortodoksisen kirkon jäsenet voine olla tässä erilaisia. Ettäkö homoseksuaalinen ihminen, joka välittää uskonasioista, ei olisi kiinnostunut tietämään, onko hänen seksuaalisuudessaan jotakin synnillistä?
Millä kokemuksella tiedät ortodoksisten seurakuntien jäsenten ( kirjoitit heistä, et pelkästään homoseksuaaleista) kiinnostuksesta homoseksuaalien elämään?
Kuten Isä esipaimen totesi ei hänenkään korviin keskustelua homoseksuaaleista kirkossa ole juuri kuulunut. Siihen on meidän tyytyminen.
Huonosti olisikin asiat jos joku niistä julkisesti jaksaisi vuodesta toiseen kirkossa jauhaa. Toisten makuukamarihommien mietiskelyssä on mielestäni perverssiyden sävyä. Pitäköön jokainen omat puhevälinsä Jumalaan ( ja rippi-isään) lyhyenä.
Kansanedustaja Päivi Räsänen on vieraillut katolisessa piispantalossa. Instagram päivityksessåän piispa Raimo toteaa: “Oli hieno keskustelu, josta olen todella kiitollinen. Rukouksessa eteenpäin!”
Sinusta on perverssiä pohtia makuukamarin asioita? Ei kai ihan luonnollista ole sekään, että kirkko pitää seksuaalietiikkansa salaisena. Ihan todellako ortodoksikirkolla ei ole seksuaalietiikkaa? Tai että on, mutta kirkko kieltäytyy kertomasta sitä julkisesti? Rippi-isäkö siis kertoo seksuaalietiikan sääntöjä seurakuntalaiselle kahdenkeskisenä salaisuutena? Lieneekö rippilapsi sitten vielä vaitiolovelvollinenkin siitä, mitä rippi-isä opetti?
Vastaapa kysymyksiini, kiitos.
Kuten kirjoitin, TOISTEN ihmisten makuukamariasioiden jatkuvassa pohtimisessa on mielestäni pervissyiden sävyä.
Joka sunnuntai tunnustamme juuri ennen ehtoollista, että : “minä olen syntisistä ensimmäinen.” Katse siis Kristukseen ja omaan vaellukseen eikä naapurin Markun makuuhuoneen avaimenreikään.
Ortodokseilla on ikävä tapa mennä tämän väitteen taakse kun halutaan keskustella homoseksuaalisuudesta ilmiönä ihmisyhteisössä. Kun tästä keskustellaan, ei tarvitse lakaista keskustelua sen alle kuka on syntisistä ensimmäinen.
Onnekseni olen saanut keskustella myös sellaisten ortodoksien kanssa, jotka uskaltavat puhua asioista.
Kokemukseni ortodoksien osoittamasta kiinnostuksesta homoseksuaalisuuteen ilmiönä on peräisin ajalta jolloin olin ortodoksi. Sanoisin, että kiinnostusta löytyy enemmän kuin vähän. Onhan luonnollista että varsinkin ortodoksit, jotka ovat nuoria aikuisia, eläessään yhteiskunnassa jossa homokeskustelu on aika paljon esillä, haluavat keskustella aiheesta myös sitä kautta miten aihetta käsitellään heidän uskon yhteisössään.
Tuo Nurmeksen kirkkoherra, jonka tekstin Kris jakoi, kyllä antoi ymmärtää että samaa sukupuolta olevia ei pidä vihkiä eikä kirkko muuta käsityksiään ulkoisen painostuksen alla.
Mutta hiukan pyörittelyn makua oli siinä että sama pappi paheksui ehdottomia ihmisiä ja pahasti sanovia, selittämättä tarkemmin miksi tuo ehdottomuus on pahaa ja miten asioihin pitäisi reagoida paineen alla.
Vaikea aihehan se on. Kun tuossakin tuli ort papin kommentoitua asiaa jota ei halua kuitenkaan käsitellä. On selvästi halu keskittyä olennaisempiin, mutta… ehkä sitten pitäisi vain jättää sikseen? Kuten ennenkin huomautin, julkisuudessa on myös ortodoksivaikuttajia ja myös -pappeja jotka suorin sanoin kauhistelevat Räsästä jne. , ja kehottavat antamaan kaikille pareille “oikeus rakastaa”. Ortodoksisen kirkon todellinen opetus asiasta on ristiriidassa näiden esiintymisten kanssa.
Edelleen on hyvä muistaa, että ortodoksista kirkkoa edustavat piispat. Yksittäisten ortodoksien mahdollisista somemielipiteistä ei siis voi johtaa mitään.
En tiedä missä piireissä olet pyörinyt mutta merkittävää tällaista keskustelua ei ole tullut omiin korviini. Eikä kyllä arkkipiispankaan, kuten haastattelussa totesi.
Piireissä jotka olivat osa sitä seurakuntaa jonka kanttori eli samaa sukupuolta olevan kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. Ymmärrettävästi aihepiiri kiinnosti seurakuntalaisia, niin maallikoita kuin pappissäätyisiäkin.
Arkkipiispa ei tunne oikeita ihmisiä kuullakseen keskusteluja tai sitten hän siloittelee sanomisiaan tuota juttua varten.
Tiedän että piispoilla on tuo asema. Mutta julkisuudessa esiintyvien ja piispojenkin arvostamien ja jopa vihkimien henkilöiden mielipiteet eivät voi olla vaikuttamatta siihen miten todellisuudessa tavallinen ortodoksi ajattelee. Jos tuttu ja turvallinen kaveri jolla on auktoriteettia - virallista tai epävirallista - kehottaa tukemaan Pridea ja paheksumaan Päiviä, niin kyllä se varmasti vaikuttaa ainakin nuorempaan tavalliseen ortodoksiin enemmän kuin etäisen piispan kanta, jota tuskin edes haluaa mennä kysymään mikäli siihen ei jossain törmää.
Yhteys-liike näyttää myös pyrkivän virallisin keinoin vaikuttamaan kirkon päätöksiin.
Moititte mielellänne luterilaisten konservatiivien kiinnostusta näihin kysymyksiin. Ette ota huomioon että em. painostus muutoksiin koskee kirkon opetusta. Miten siihen pitäisi reagoida? Vaikuttaa siltä että ortodoksit kieltäytyvät uskomasta että sama tulee ennen pitkää vastaan teillekin. Vetoaminen piispoihin tulee merkityksettömäksi, jos paikallisesti ja käytännössä uusi seksuaalimoraali ja ehkä myös ns gender-ajattelu muuttuu teidänkin seurakuntienne opetukseksi, johon piispa ei oikeasti puutu.
Tämä!
Ortodoksien puolustukseksi sanoisin, että ortodoksit ehkä ajattelevat että kun vahvistetaan opetusta ortodoksisesta avioliitosta ja vaikkapa katumuksen sakramentista, asiaa tulee käsiteltyä positiivisen kautta.
Aivan samoin väitettiin, että naispappeus tulee luterilaisten perässä kirkkoomme. Ei tullut, eikä tule samansukupuolisten vihkimisiä. Ei edes sukupuoltaan vaihtaneille.
Poliitikko mainittu! Heistä saa ortodoksi olla mitä mieltä tahansa. Tai olematta mitään.
En minäkään usko että naispappeus tai samansukupuolisten liitot tulevat ortodoksiseen kirkkoon mutta keskustelu on jo tullut. Se on varmaankin tarpeellista keskustelua, mutta itseä se tympii, eikä sitä saa tyrehdytettyä edes piispan jyrähdyksellä.
Voi olla joo että vihkimisiä ei tule pitkään aikaan. Mutta onko se ainoa lopputulos seksuaalietiikan muutokselle? Mikäli ihmiset voivat missä tahansa kirkossa elää sukupuolisuhteessa jota Raamattu ja kirkon perinne eivät tunnusta oikeaksi, muutos on tapahtunut ilman virallisia kaavojakin.
Tämä on ollut aina mahdollista, mutta itse olin hämmästynyt yllämainitussa kanttorin tapauksessa siitä miten helposti keskustelu kallistui siihen että pitää vaan ymmärtää. Ja kyllä ymmärrän että kaikilla meillä on jokin synti joka pitää meitä helpommin otteessaan kuin toinen synti, silti on eri asia kertoa kilvoittelevansa jonkin helmasynnin tiimoilta kuin järjestää koko elämäntapansa ja avioliittoon rinnastuvan perhe-elämänsä yhden synnin ympärille.
Kaikki tietänevät mikä on kirkon ihanne: ihminen elää joko sakramentaalisessa avioliitossa tai kilvoittelee luostarissa.
Kaikillle kumpikaan vaihtoehto ei ole todellisuutta. Kirkko tietää tämän ja suhtautuu erityisellä pastoraalisella herkkyydellä näihin ihmisiin.