Tuosta hengellisten laulukuorojen hirvittävästä henkisestä väkivallasta viattomille sairaille ateisteille tekee mieleni sanoa, että jotain kohtuullisuutta siihen uhriutumiseen!
Oisko suvaitsevaisuus mitään tässäkin suhteessa? Voisko sitä osoittaa myös kristittyjä kanssaihmisiään kohtaan, kun sitä pitää osoittaa kaikkeen hyper-eksoottiseenkin?
Vertaan tuota sairaalatohkeilua kuorovierailuista paljon pitempiaikaiseen mölinäkokemukseeni viime kesällä kotonani. Olimme siis talvella muuttaneet kerrostaloon. Kesällä viereiseen taloon muutti joku perhe, joka vietti paljon aikaa parvekkeellaan kuten mekin omallamme. Heti ensimmäisenä viikonloppuna kantautui tuolta parvekkeelta kammottava jollotus särkyneellä äänellä. Luulin aluksi että jotain hirveää oli sattunut. Mutta kyse oli jostain epävireisestä yrityksestä laulaa jotakin. Ja äänessä yritettiin korvata laatu määrällä, siis laulaa vielä kovempaa, jos ei oikein kunnollista ääntä saa eikä sävelessä pysy. Kieltä en kyennyt edes tunnistamaan.
Rauhoittelin vaimoani, että ehkä kyseessä on vain jonkinlainen kodin siunaus jollakin vieraan uskonnon rituaalilla, että ehkä se jää tähän. Mutta liki joka päivä tuota monkuvaa särkynyttä jollotusta kantautui parvekkeellemme ja sisäänkin, vaikka olisi ollut ikkunat kiinni.
Meninkö rähjäämään uudelle asukille? En mennyt.
Aloinko huutoveisaamaan virsiä omalta parvekkeelta? En alkanut.
Koko kesän sain kuunnella tuota rääkymistä, ja yritin suvaita ja sietää. (Näin monikulttuuri rikastaa Suomen kesää ja kerrostaloasumista.) Vaikka minua jurppi, ja vaikka tiedätte millainen kakkiainen olen, ajattelin, että jos joku instanssi on Suomeen päättänyt laillisesti päästää tuon rääkyjän asumaan, ja se onnellinen asuu minun parvekkeeni vieressä, niin silläon oltava oikeus jollottaa, vaikka itse yritän kuunnella omalla parvekkeellani jumalanpalveluksetkin hipihiljaa, ettei kukaan vain saisi näppylöitä uskontoallergiassaan.
Ikävä kyllä, minulla ei kyse ole vierailevasta kuorosta, vaan pysyvästä haitasta. Yritän elää ja antaa toisenkin elää - ja pitää omat tapansa ja laulunsa. Katsokaa kuinka persujuntti osaa noudattaa suvaitsevaisuutta käytännössä - onnistuuko vastaava vihreiltä ateisteilta sairaalakuorovierailuja kohtaan?
Se kun on tapana aloittaa apostolisella uskontunnustuksella. Lisäksi sanoisin, että matkailu avartaa - itse olen törmännyt apostoliseen uskontunnustuksen katolisessa messussa ainakin Tanskassa ja Saksassa. Meillä Suomessa en toki koskaan.