Uudestisyntyminen

Jos uudestisyntymässä on liitto pirun kanssa purettu ja liha naulittu ristille niin mikä muka enää houkuttelisi ihmistä syntiin tuon kaiken jälkeen?

Se, että “liha” ei ole lopullisesti meistä poissa. Itsekin puhut siitä, miten kristitty vähitellen muuttuu Jumalan vaikutuksesta. Mutta ajatus siitä, että tämä Jumalan työ saavuttaisi päätepisteensä täällä ajassa, ei ole koskaan kuulunut kristillisten kirkkojen valtavirran opetukseen eikä myöskään saa tukea kristittyjen omasta kokemuksesta. Sen voi kyllä perustella Raamatulla ottamalla muutaman kohdan (esim. “Jumalasta syntynyt ei tee syntiä”) johtotähdeksi ja lukemalla muun niiden läpi. Mutta tällainen lukutapa vaatii sen, että on ensin saanut tietonsa jostakin Raamatun ulkopuolelta. Jos lähestymme asiaa vain Raamattuun kirjatun Kristuksen, apostolien ja profeettojen opetuksen (ja myös kristittyjen yhteisen kokemuksen) kautta, luontevammalta näyttää perinteinen tulkinta elämänmittaisesta kilvoittelusta.

1 tykkäys

Jos kristitty luulee olevansa täydellinen, hänen kannattaa hankkia aviopuoliso.

8 tykkäystä

Ja jos vielä suodaan lapsia.

1 tykkäys

Kyllä, sama mieli. Lainaan:

Vi bekänner, … att en människa inlemmas i kyrkan, Kristi kropp och Guds folk 1), genom dopet i vatten, inseglet på den helige Andes gåva 2) och deltagandet i nattvardsfirandet. … Den process, då en människa förs in i den kristna församlingen (genom dop, insegel och eukaristi), innebär att Gud Fadern tar en människa, kallad att bli hans barn, till sig, skänker sin Andes gåva tillsammans med syndernas förlåtelse och låter kyrkan, Kristi kropp, ”växa till”. (källa: III)

Ja synnistä jälkeen kasteen:

den uppståndne Kristus … förnyar människan i det gudomliga liv, som fötts i dopet, sedan hon fallit i synd, och att detta (botens) sakrament är nödvändigt för den som genom svår personlig skuld brutits loss ur gemenskapen med Kristus i hans kropp (Jfr CA XII och XXV). (källa: III)

1 tykkäys

Ihmiset ovat kautta historian tehneet itselleen mieleisiä jumalia ja jumaluusoppeja. Näin on ollut jo siitäkin lähtien kun ensimmäinen porukka (Israelin kansa) tuli tuntemaan Jumalan. Israel luopui jatkuvasti palvomaan kaikenlaisia epäjumalia jotka miellyttivät heitä itseään. Heidän lihaansa. Jeesuksen maan päälle tulon aikaan homma oli sama. Jeesus toi ihmisille totuuden joka ei sitten miellyttänyt heitä. Juutalaisille oli perinnäissäännöt rakkaampaa kuin elävän Jumalan tunteminen. Meininki on nykypäivänä aivan sama. Maailma on pullollaan kaikenlaisia teologioita joiden perimmäinen tarkoitus on viime kädessä varjella lihan elossa pysymistä. Jumala on jotain aivan muuta.

Ei asiat ole muuttuneet vuosisatojen, vuosituhansien aikana mihinkään. Valtaosa ihmisistä on kautta historian rakastanut omaa vääryyden täyttämää elämäänsä enemmän kuin Jumalaa. Nooan päivinä oli Nooa perhekuntineen ainoa joka totteli Jumalaa. Elian päivinä oli vain pieni joukko joka ei ollut Baalia suudellut. Miksi nykyaikana olisi jotenkin erilainen meininki maan päällä? On kaikenlaisia kirkkoja, oppeja ja teorioita Jumalan asioista. Niin paljon kun on ihmisiäkin, jokaiselle jotakin. Yhteistä näille opeille ja evankeliumeille on että ne opettavat että synti roikkuu loppuun asti. Ne jättävät ihmisen synnin vankilaan. Oikeasti ihminen joka sydämessään haluaa roikkua tuollaisessa harhassa on vain ihminen jota miellyttää jokin synnissä. Vaikka elävä Jumala tarjoaa VAPAUTTA.

Jumala ihmettelee joka päivä pyhällä vuorellaan mikä ihmistä miellyttää synnissä

Jumala oli Kristuksessa, tuli alas syntisten ihmisten luokse ja auttoi. Ei Hän jäänyt ihmettelemään! Ehkä sinunkin kannattaisi laskeutua omista korkeuksistasi.

2 tykkäystä

Olisin utelias kuulemaan, mikä on tai mistä löytyy sitten se joukko, seurakunta, joka täyttää oikean Jumalanpalvonnan muodot mielestäsi. Minun on vaikea nähdä että missään niin täydellistä ja uskollista joukkoa löytyisi. Mistä itse olet oman seurakuntasi löytänyt ja onko se kokonaisuudessaan siis joukko synnittömiä uudestisyntyneitä? Minä en tiedä kaikkien ihmisten sisikuntaa enkä kaikkia uskonnollisia ryhmittymiä että voisin sanoa, että sellaista ei ole. Mutta kaikki jotka tunnen ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän vajavaisia.

2 tykkäystä

Olet oikeassa siinä, että ihmiset tekevät mieleisiään oppeja käyttöönsä. Mutta et sinä sitä julistamalla vakuuta ketään oman oppisi totuudellisuudesta. Jos olet nyt jo kyllästynyt perusteluiden esittämiseen, ei kannata myöskään vaivautua pitämään nuhdesaarnoja. Aikaa sekin vie, ja tulokset ovat köyhemmät. Uskon puhuvani jokaisen tätä ketjua lukevan puolesta kun sanon, että luotan Kristuksen ja apostolien opetukseen mittaamattoman paljon enemmän kuin sinun opetukseesi. Heihin sinun tulee vedota (ja tehdä se selkeästi ja avoimesti ja tarkkaan perustellen), ei kertoa, mitä mieltä olet ja mitä uskot Jumalan vuorellaan ihmettelevän.

Pelastuksen tie lyhyesti ja ytimekkäästi kerran vielä vaikka minä jo raamatulla perustellen asiasta kerroin:

Jumala herättää ihmisen kiinnostumaan uskon asioista, tämä on Jumalan kutsua, niin sanottua etsikkoaikaa. Ihminen huomaa syntisyytensä ja mihin tuo synti johtaa. Ihminen haluaa luonnollisesti eroon synnistä ja sisään pelastukseen, eikö? Jumala alkaa tällä tiellä johdatella ihmistä Jeesuksen sanojen äärelle sillä Jeesuksen sanomat asiat ovat kaiken ydin. Jeesus opettaa että ihmisen on alettava ETSIÄ vanhurskautta ja Jumalan valtakuntaa, eikö? Eli vanhurskautus tulee vain etsimällä, ei siis vielä uskoon tulossa tai kasteessa, tai missään muussakaan vippaskonstissa. Näin ei uskon alullepanija Jeesus opeta. Kun vanhurskautta janoava Jumalan herättämä ihminen uskoo Jeesusta, tottelee Häntä, alkaa ihminen luonnollisesti janota pääsyä Jumalan valtakuntaan ja pelastukseen. Jeesus on luvannut että jokainen etsivä löytää, jokainen anova saa, ja että jokaiselle anovalle annetaan joten voidaan täysin sydämin luottaa että me tulemme vapautumaan synnin valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Totuuden valtakuntaan. Totuus tekee vapaaksi! Eli Jumalan Henki on se joka JOHDATTAA ihmisen kaikkeen totuuteen.

Tuossa tie jonka Jeesus opetti pelastuksen tiestä. Kristinopit jotka poikkeavat merkittävästi tuosta opista syntyivät viimeistään siinä 300-luvun paikkeilla. Tämä on juuri sitä mistä apostolit puhuivat, että heidän lähtönsä jälkeen tulee raatelevia susia.

Vain harvat löytävät ahtaan portin

Golgata = vippaskonsti… :frowning:

1 tykkäys

Tässä on taas se avoin kysymys, että kummalla meistä on isompi (tiedon määrä tai Hengen voitelu tai vaelluksen kokemus). Eli koko ajan on kyse siitä, että oletko se sinä, joka tekee tässä itselleen mieluisan jumaluusopin, vai ovatko se muut keskusteluun osallistujat. On eri asia väittää, että itsellä on isompi, kuin todistaa se. On eri asia väittää, että sinä olet onnistunut analysoimaan muiden tiedostamattomat motiivit, kuin uskoa että itselläsi on sellaisia, ja että teologiasi on niiden sanelema.

Se, että paheksuu jotain peikkoa, kuten lihan elossa pysymisen varjeleminen, ei todista asiaa suuntaan eikä toiseen. Voihan olla, että tässä sinä ainoana osaat kuolettaa lihan, ja muut laiskuuttaan varjelevat sitä elossa, koska ovat rakastuneet velttouteen ja syntiin. Tai sitten sinä olet käsittänyt lihan ja sen kuolettamisen niin kapeasti, että luulet sen olevan jollain “soturiasenteella” tehtävissä. Kun taas muut ovat käsittäneet, että kyseessä on jotain paljon syvemmälle menevää.

Törmään jatkuvasti reformoituihin baptisteihin ja muihin kalvinisteihin, joiden kriteeri oikealle Jumalan tuntemiselle on juuri tämä, että jos Jumala miellyttää ihmistä mahdollisimman vähän ja mitätöi ja lyttää mahdollisimman paljon siitä, mitä ihminen on tai tahtoisi, niin vain se on oikea Jumala. Jos siis Jumala ei ole tarpeeksi lyttäävä, niin siinä säästellään syntiä ja lihallista mieltä.

Tämä ehkä on tuon teologiasi keskeinen ongelma. Jos Jumalan tärkein ominaisuus on, että ei miellytä eikä houkuttele ihmistä yhtään, ja synti taas suunnilleen mahdollistaa hengittämisen siihen verrattuna, niin ei paljoa älyä vaadi hoksata, että kumpi vetää puoleensa enemmän. Jos taas Jumala ei tätä tajua, niin sellaiselle voi suositella jumalallista aasinhattua, joita sieltä pyhältä vuorelta toivottavasti löytyy.

Tämä on ehkä vielä keskeisempi ongelma. Ajattelusi ei sisällä sitä oikeaa tapaa, jolla liha kuoletetaan. Jos lihalta itseltään kysyy, että miten se tulisi kuolettaa, niin se voi toki sanoa, että hellästi, hunajalla ja sokerilla, eikä mitään kiirettä. Mutta jos lihalta kysyy toisessa tilanteessa, niin se vastaa, että preussilaisella asenteella. Tarvitaan erittäin kovaa rakkautta. Ordnung muss sein! Synti lähtee lapsesta hakkaamalla. Sääli on vaarallista sairautta!

Jos ainoat vaihtoehdot ovat nuo, tai noiden joku yhdistelmä, niin pitäisi olla ihan selvää, että joku kokonainen ulottuvuus on jäänyt puuttumaan.

3 tykkäystä

Kyllä. Sovitus tapahtui golgatalla. Ristin juurella on se vanhurskautus, jota tarvitsee etsiä

Olen minä takavuosina törmännyt nettikeskusteluissa yhteen (ex-)adventistiin, joka oli mielestään täydellinen ja jolla oli omasta päästä keksitty seurakuntakin, johon tiettävästi kuului vain hän itse. Häneltä olisi saanut ainoana Suomessa oikeanlaisen kasteenkin… Mutta eipä häntä kukaan uskonut.

Päällisin puolin siis jokainen, joka tulee uskoon, on eräänlainen Turmiolan Tommi. Myös vihaiset nuoret miehet, joille elämän pahin kysymys on se, että miten Jumala suhtautuu itsetyydytykseen, selittävät oman dilemmansa tällä tavalla. Ansaitsematon nautinto on suoraan itseltä ja Jumalalta varastamista, välillisesti myös läheisiltä.

Metafyysikko hoksaa tässä, että tuo on dualistista ajattelua. Siinä hyvä ja paha ovat riippumattomia ja itsenäisiä tosiolevia. Eli ihminen on sellaisen pahan vallassa, joka on itsessään oleva. Ja sitä hänen tulee kauhistua ja siitä irtisanoutua. Ihmisen henki, moraali ja sisin ovat kuin taikina-astia, johon ihminen kaataa valkoista ainetta tai mustaa ainetta.

Kyllä. Jos ihminen uskoo synnin olevan tällainen dualistisesti tosioleva paha.

Kyllä. Koska jos tuollaisen vaivan näkee, niin täytyy siitä olla tiedossa joku palkinto.

Olettaen, että Jeesus itse oli dualisti, ja opetuslapset jonkinlaisen soturieetoksen alaisia. Kuitenkin tällainen ajattelu tuli laajalti tietoisuuteen historiallisesti kristityissä maissa vasta reformaation ja sitä ennen humanismin myötä. Mitään tietoa ei ole löytynyt mistään oppien tai aatteiden historiasta, mikä olisi jotenkin osoittanut varmaksi tai tehnyt mahdolliseksi ajatella, että antiikissa elänyt ihminen olisi kyennyt käsittämään modernia dualistista ajatusta hyvästä ja pahasta.

Kun otat sen vastaan, se lahjoitetaan ilman omia ansioita ja suorituksia. Etsimisvaiheessa ihminen tietysti etsii, mutta lienet jo löytänyt sen.

Jumala näyttää itse ihmiselle ihmisen syntisyyden. Ei siinä mitään metafysiikkaa tai hienoja filosofioita tarvitse pyöritellä kun on tosipaikka kyseessä. Tosipaikalla tarkoitan niitä hetkiä kun tajuaa että on tehnyt jotain niin perverssiä kuin kapinan Korkeinta vastaan. Siinä vaiheessa on LUONNOLLINEN reaktio alkaa janota Jumalalle kelpaamista.

Olikos se kirkkoisä Augustinus(?) joka muotoili, että alunperin ihminen oli ”viattomuuden” tilassa: vapaa valitsemaan, kykenevä kaikkeen. Aatami ja Eeva olivat ”kykeneviä tekemään syntiä”, mutta heillä oli kyky myös valita tekemisensä. Mutta syntiinlankeemuksessaan heihin tarttui hengellisen kuoleman sairaus, ja heistä tuli ”kykenemättömiä olla tekemättä syntiä”. Ihmisen tahtotila muuttui vapaasta orjuuteen.

Ihminen uudistetaan Jumalan tekona Messiaan uhrin kautta. Sielu ”tehdään eläväksi”, ja hengellinen kuolema hävitetään tekemällä synnin valta voimattomaksi. Ihminen palautetaan ”kykeneväksi olla tekemättä syntiä”-tilaan, joka ei kuitenkaan automaagisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi jotenkin lakannut tekemästä syntiä, tai saavuttanut moraalisen täydellisyyden. Kaikki tuo on ”saavutettavissa” pyhittymis-prosessin kautta, jossa tämä uudistettu sielun identiteetti otetaan haltuun uskon kautta. Mutta tämä prosessi kestää kauan, ihminen ei ”valmistu” elinaikanaan.

Lopulta tulevassa maailmassa sielu on ”kirkastettu”, ja sillä on voima sekä ”olla tekemättä syntiä”, että ikuinen armo ”olla kykenemätön tekemään syntiä” Jumalaa vastaan.

Tuo oppi kuulostaa juuri sellaiselta mikä on tästä maailmasta. Tuollainen lihan jalostus ei ole alkuunkaan se tie mikä on Jumalasta. Jumala ei tarjoa muuta kuin kuolemaa lihalle.

Kenelle Jeesus sanoi että “etsikää”? Seuraajilleen tottakai. Sinulle ja minulle