Mistä löydät ihmisen, joka on pelkkää pyhittynyttä henkeä?
Miten tuo liittyy tähän?
Älä lausu väärää todistusta veli @Fratres, ta, sanot häntä valehtelijaksi, miksi niin teet ja kenen mandaatilla ?
Koet siis myös saaneesi vallan tuomita täällä toisia keskustelijoita ?
- liputtaisin, mutta annan moden @Origi-Naali päättää.
Eikö raamattukin sano että joka väittää tuntevansa Jeesuksen mutta ei pidä Hänen käskyjään, on valehtelija. Olenko minä silloin syyllinen jos tässä nyt syyllisiä edes ollaan?
Voitko nyt tarkkaan näyttää missä olen tuominnut yhtään ketään? Tarkka viesti ja kohta. Muuten vihjailet perättömiä ja syyllistyt itse siihen mistä minua mahdollisesti syytät
Voin, lue palstan säännöt.
Voitko nyt näyttää vaikka sitten sääntöjen valossa missä olen tuominnut?
Olin juuri kommentoimassa, että aiemmin lainatussa Teen viestissä taisi sinä-passiivi olla syynä sekaannukseen, mutta sitten tuli tuo yllä piilottamani viesti. Elikkä huom. @TeeMosse , ei ole sopivaa täällä julistaa muiden käyttäjien tulevan tuomituiksi ja vihaavan Jumalan sanaa tms. Sellainen on suunnilleen henkilökohtaisin mahdollinen hyökkäys kristillisellä foorumilla. Sama pätee toki toisinkin päin - puhutaan kaikki asialisesti asioista, ei toisten sielujen tilasta jooko.
5 tykkäystä
Olisiko ollut Dwight L Moody, joka on kertonut tavanneen erään miehen, joka sanoi Moodylle vanhan ihmisensä kuolleen kokonaan. Moody kutsui miehen aterioimaan kanssaan. Moody heitti aivan yllättäen lasillisen vettä miehen päälle ruokapöydässä. Mies suuttui välittömästi, ja kiroili. Moody totesi: “Vanha ihmisenne olikin vain nukkumassa, mutta minä herätin sen.”
8 tykkäystä
No, uudestisyntynyt hämmästyisi vain miehen käytöstä ja tulisi surulliseksi tämän puolesta kun kohtelee lähimmäistään heittelemällä vettä lärville.
Mitä yritit todistaa tuolla?
Viha ja raivo joka tässäkin tapauksessa esiintyi johtuu viime kädessä ylpeydestä. Jumalalla on kyllä keinonsa kurittaa ylpeys ja kunnia veks ihmisen sydämestä
Jokaisessa ihmisessä on pahaa, joka tulee ilmi, kun ihminen joutuu ahtaalle tai tulee “isketyksi” arkaan paikkaan. Ihminen, jota ei ole todella koeteltu, ei ole tullut vielä tuntemaan kunnolla itseään. On hyvä tulla riisutuksi omasta luulo- tai harhapyhyydestään.
Mielestäni kristityn tulee elää todellisuudessa eikä jossain fantasiamaailmassa, joka rakennetaan irrallisten raamatunlauseiden varaan. Joku voi tosin vesittää lain niin, että onnistuu täyttämään sen. Jos esim. pelkkä himoitseminen ei ole jollekulle syntiä, hän voi olla omasta mielestään synnitön. Hurskainkin ihminen on sokea omille synneilleen; sen totesi jo psalmin kirjoittaja, Ps. 19:12: “Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.”
Kun Paavali sanoo synnistä, että “niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu”, hän ei tarkoita samaa asiaa kuin seuraavan tositapauksen ihminen:
1800-luvulla oli Tampereella voimakasta hengellistä liikehdintää. Siihen kuului myös harhasuunta, jota on kutsuttu ”lihan pyhyydeksi”. Sen eräitä keskushenkilöitä oli suutari Efraim Strömborg. Häntä syytettiin oikeudessa lampaan varastamisesta. Hän väitti kuitenkin olevansa syytön, vaikka näyttö oli ilmeinen. Kun tuomari nuhteli häntä ja vetosi hänen kristilliseen vakaumukseensa, hän sanoi: ”Minä en ole sitä tehnyt, mutta jos tuo minun vanha ihmiseni on, niin siitä minä en tiedä mitään.” Hän pyysi oikeutta ottamaan huomioon hänen uskonnollisen vakaumuksensa, joka oli sama kuin apostoli Paavalillakin: ”Niin en enää elä minä, vaan Kristus minussa.” Suutari tuomittiin raipparangaistukseen. Silloin Strömberg oli hätääntyneenä kysynyt, eikö hänen uskonnollista vakaumustaan otettukaan huomioon. Tuomari oli sanonut, että kyllä se on otettu. Ne raipat ovatkin sille vanhalle ihmiselle. (Olavi Peltola, ainutlaatuinen evankeliumi, s.289 / alkuperäinen lainaus Perusta, s. 4, n:o 3, 1974)
5 tykkäystä
Olet osittain oikeassa. Jokaisessa ihmisessä on piilossa pahaa joka tulee esille vasta kun “osuu oikeaan paikkaan”. Siksi juuri Jumalan kuritus onkin kivuliasta; monesti olen itsekkin suuttunut Jumalalle kun Hän on ajanut minut nurkkaan jossa pahuuteni on noussut pintaan. Osa kerrallaan. Jumala riisuu kurin kautta ihmistä vääryyden asenteista ja ajatuksista pala palalta. Sitä mukaan kun kestämme kohdata totuutta. Mutta aina kun olen suuttunut Jumalalle, olen pyytänyt anteeksi ja olen ollut yhtä syntiä vapaampi sisimmältäni. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta vääryydestä, kunhan vain synnit käydään läpi Jumalan edessä. Ihminen ei tosin voi omassa voimassaan edes tunnustaa ja tiedostaa syntejään. Siihen tarvitaan Jumalaa. Synti on ikäänkuin kerroksissa meissä. Sitä perataan kerros kerrallaan. Synti kerrallaan. Kun viimeinenkin sydämessä pesivä vääryys on Jumalan vetämänä käyty Hänen edessään läpi ja puhdistettu on ihminen TODELLA vapaa kuten raamattukin ilmoittaa. Tällöin itse Jeesus asettuu asumaan ihmiseen. Sydämen Herraksi. Syntinen minä on kadonnut ja tilalla on uusi. Jeesuskin opetti että uusi viini kaadetaan vasta uusiin leileihin.
Tällä tavoin Jumala johdattaa ihmisen kaikkeen totuuteen. Ei ole kyse mistään harhakuvitelmista vaan tosielämästä. Totuuden opista.
Valitettavasti “sydämen turvaaminen armoon” kuten olen kuullut asian ilmaistavan ei tee tuota prosessia ihmisessä vaan jättää ne synnit sydämeen kuitenkin.
Ei ole mielestäni väärin, jos minä yksityisenä ihmisenä laitan Jumalan edessä kokonaisvaltaisesti kaiken luottamukseni yksin armoon.
Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. (1 Piet. 1:13)
Mielestäni kristityn kasvu tapahtuu armon sisäistämisen myötä.
Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. (2 Piet. 3:18)
Ihminen pyhittyy vain armon varassa:
Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa. (Tiit. 2:11-12)
Mielestäni väitteesi on siis sangen epäkristillinen.
2 tykkäystä
“Armo” on todella väärin ymmärretty käsite. On suurta ja todellista Armoa, että Jumala ylipäätään kutsuu ihmistä janoamaan vanhurskautta.
Se että ihminen “turvaa armoon” kuten teikäläiset opettaa on vain itse itsensä armahtamista. Se on sitä omavanhurskautta.
Hyvin epäkristillinen tuo oppi onkin. Se on Jeesuksen oppi jolla ei ole kristinuskon kanssa mitään tekemistä. Allekirjoittanutkin on Jumalan kutsumana sanoutunut koko järjestelmästä irti. Vasta sen jälkeen TODELLINEN Jumalan työ minussa on saanut Armosta alkaa
Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen on itsensä armahtamista? Jumala ei armahda minua, vaan armahdan itse itseäni, jos turvaan Jumalan edessä Kristuksen sovitustyöhön?
Kyllä. Kyseessä on oma teko. Teko jollaisesta uskon alkaja Jeesus ei puhu sanaakaan.
@TeeMosse näyttää kritisoivan armoon turvautumisesta puhumista aika paljon @timo_k :n tapaan. Väite, että esim. luterilaiset eivät uskoessaan syntien anteeksisaamiseen halua tai voi päästä synneistään eroon, on timolta usein kuultu.
Mielenkiintoista, että tällainen yhdistävä tekijä on ilmeinen, vaikka ensin mainittu sanoo olevansa uskontokunnista täysin riippumaton ja jälkimmäinen vakuuttunut ortodoksisen kirkon olemuksesta alkuperäisen kristinuskon tyyssijana.
1 tykkäys
Miten selität seuraavat apostoli Paavalin sanat:
2 Kor. 5:18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
2 Kor. 6: 1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
Kun sanot “uskon alkaja”, niin mieleen tulee tuttu kohta Heprealaiskirjeestä:
Hepr. 12: Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Johannes Kastaja kehoittaa myös katsomaan Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois synnin (Joh. 1:29). Paavali ei halunnut tietää mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Jeesuksesta (1 Kor. 2:2). Hän piti kaikkea omaa vanhurskauttaan roskana tai tarkemmin alkutekstin valossa sanottuna lehmän lantana verrattuna Kristukseen, jonka hän yksin halusi tuntea armahtajanaan Jumalan edessä (Fil. 3:8-9). Joillakuilla on ilmeisesti “enemmän” kuin Kristus sovittajanaan Jumalan edessä. (?)
1 tykkäys
Jeesus itse ei sanallakaan sano että turvautukaa armoon. Hän käskee etsimään, anomaan ja kolkuttamaan vanhurskautta