Eurooppalainen äärioikeisto on usein mainittu silloin, kun juutalaisia vastaan on tehty jotain. Ja kun juttua on penkonut hieman syvemmältä, on osoittautunut, että tekijät ovat kuin ovatkin: islamilaisia.
Islam tuntuu olevan oikein ‘vastuullisen’ median erikoissuojeluksessa. Kaikki Euroopassa tapahtuvat islamiin liittyvät asiat, jotka ajatellaan olevan mahdollisesti islamkriittisyyttä aiheuttavia, pyritään painamaan marginaaliin. Jos sellainen ei ole propagandaa, niin mikä sitten?
Ja jos joku taho esittää islamkritiikkiä, liitetään mediassa tähän tahoon välittömästi sana ‘äärioikeisto’. Minkähän takia?
Ääri-islamilainen uskonnollinen ajattelu ei sovi Euroopan maaperälle. Siitä kumpuaa väkivalta kaikkia toisinajattelevia tahoja vastaan. Islamin usko sisältää hyväksyttynä piirteenä islamin väkivaltaisen levittämisen toisin kuin esimerkiksi kristinusko.
Uusi Testamentti ei puhu sanallakaan mistään sellaisesta, että ihmisiä pitäisi käännyttää väkivallalla uhaten, mutta islamissa on hallitsija voinut olla jopa velvoitettu käyttämään väkivaltaa jonkin ‘kutsusta islamiin’ kieltäytyneen alueen ihmisten käännyttämiseksi.
Islamin poliittinen luonne on asia, jota ei pidä koskaan unohtaa. Ja islamillahan ei ole kiire mihinkään.
Näyttää siis siltä, että monikulttuurinen yhteiselo eri uskontokuntien ja myös ateistien välillä ei olekaan minkään aivoinen ‘superkulttuuri’ eikä se sellaiseksi ole kehittymässäkään.
Tästä tulee väkisinkin mieleen, että jos uskovien terrorisointi kasvaa tietylle tasolle ja on vaarana. että heidät suorastaan tapetaan, niin onko ihan validi ratkaisu puolustaa itseään asein?
Raamatussahan kovasti viitataan ns ennustusten kyseessä ollessa siihen, että uskon vuoksi tapetaan, mutta ei mainita mitään sellaisesta, että uskovat tarttuisivat aseisiin. Ei kai uskovien tehtävä ole olla aina väkivaltaa vastaanottavana osapuolena?
Epäilemättä aseisiin tartutaan kun on kyse valtioiden välisistä kriiseistä ja uskovatkin palvelevat silloin sotavoimissa.
Tilanne mutkistuu silloin, jos uskovat asuvat sellaisessa maassa, jossa asuu rinnakkain useita erilaisia uskontokuntia ja ääriryhmiä mahtuu mukaan. Silloin tappavaa laatua olevat erimielisyydet voivat koskea myös pelkästään uskontoa, eivätkä mitään suurkaupunkien turvallisuutta.
Väkivaltaista porukkaa tuolla saarella. Kylläpä ollaan suvaitsemattomia.
Lienee kyse siitä, että koska on kyse yhteisöstä, joka ei halua elää muun maailman kanssa, on murha heille hyväksytty puolustuskeino ja näin ollen murha jää täysin tutkimatta ja syylliset rankaisematta.
Ilmeisesti kristinuskon vieminen tuolle yhteisölle on sula mahdottomuus, ellei saarnaajien suojana ole sotilaita.
Enpä usko, että on. On olemassa tiettyjä heimoja, jotka elävät edelleen käytännössä samoin kuin kivikaudella eivätkä ole tekemisissä ulkomaailman kanssa - tämä on varmaankin yksi niistä. Minkäänlainen lähetystyö on käytännössä mahdotonta niin kauan kuin heimo tappaa kaikki heitä lähestyvät.
On toki lähetystyöasiasta erillinen kysymys ja mielenkiintoinen kysymys itsessään, miten tuollaisiin heimoihin pitäisi suhtautua. Voiko hyväksyä perinteistä elämäntapaa, jos siihen kuuluu ulkopuolisten tappamista? Pitäisikö syylliset saattaa oikeuden eteen valtion virallisessa järjestelmässä? (Oletan Intian valtiolta löytyvän sen verran voimankäyttökoneistoa, että pystyvät tämän kyllä toteuttamaan.) Toisaalta nuo käytännössä toimivat kuten olisivat oma valtionsa ja suojelevat aluettaan. Pitäisikö saari siis määritellä itsenäiseksi valtioksi? Olisiko tappaminen silloin OK? Vai onko kuitenkin kyseessä maanpetos, kun eivät ole itsenäinen valtio? Hmmm…
Tulee mieleen tämä tositarina. Tässä oli kuitenkin valmistauduttu ja lähestyttiin heimoa aluksi antamalla lahjoja. Ja oli opeteltu yksi lause: “Olen vilpitön ystävänne.”
Pitäisi mennä mies aina muutaman päivän välein, kunnes alkuasukkaat alkaisivat ihmetellä, että mitä asia voi olla niin tärkeä, että nuo uhraavat henkensä tullakseen heidän luokseen.
Epäilen, että halukkaita saarnaajia olisi kuitenkin aika vähän ko tehtävään.
Tuossahan toki ei tapettu ketä tahansa ulkopuolista, vaan henkilö, joka yritti tunkeutua heimon asuttamalle saarelle. Yksityisalueelle varoituksista huolimatta tunkeutuminen on joissain maissa laillinen peruste käyttää väkivaltaa, en tiedä miten Intiassa.
Tässä vähän perustietoa saaresta ja sen asukkaista. Kielellisesti he ovat olleet eristyksissä arviolta 50 000 vuotta, ja vähäisten kontaktien perusteella lähisaarten heimolaiset eivät ymmärrä heidän puhettaan lainkaan.
Luulisi myös ulkopuolisten ymmärtävän miksi vieraat eivät ole tervetulleita, koska Andamaanien saariston lähes kaikki aboriginaalit ovat kuolemassa sukupuuttoon vierailijoiden levittämien tautien vuoksi.
Ei edes kristinuskon levittäminen oikeuta sairauksien vientiä saarelle.
Kaikki tietävät että sille saarelle on kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä ulkopuolisten rantautua. Sen asukkaat ovat tehneet hyvin selväksi. Mikä on vaikeus kunnioittaa tätä saarta hallitsevan heimoyhteisön päätöstä, kun kyseessä varsinkin on paikka jonne ei voi ohikulkeissaan poiketa muuten vain (paitsi merihätään jouduttuaan)?
Lisäys: Vaikka Intia ei varsinaisesti hallitse saarta, Intian lain mukaan on kiellettyä lähestyä Pohjois-Sentinelin saarta eli saarelaisten elintapa ja terveys on Intian laissa suojeltu. Joten koetetaan nyt jättää heidät rauhaan, ja eloon.
Taitaa olla todellakin toivoton tapaus saada kristinuskoa tuolle saarelle. Sen sijaan olisi mielenkiintoista tietää, minkälainen uskonto heillä itsellään on. Mutta sekin tieto taitaa olla tavoittamattomissa.
Periaatteessa lähetyskäskyn mukaan toimittaessa ko ihmisiä ei saisi jättää ilman evankeliumia.
Tässä tulee nyt todellakin mielenkiintoisia probleemoja: nykyään tiedämme, että vastustuskyvyttömät ihmiset saavat hyvin helposti sairauksia, jotka voivat olla jopa tappavia. Ja vieläpä todennäköisesti ovat sitä.
Eli jos saarelle viedään tauteja evankelioinnin yhteydessä, saattavat ihmiset kuolla ennen kuin tajuavat, mistä koko asiassa on kysymys. Ja jos yritetään viestiä ajateltavissa olevilla mahdollisilla tavoilla (lentolehtiset jne) ilman ihmiskontaktia, jää viesti lähes varmasti ymmärtämättä.
Tarvittaisiin melkeinpä ihmettä, että evankeliumi saataisiin saarelle. Mutta onko sellaista luvassa?
Tässä ihmettä ei nähty, vaan kyseessä oli aivan tavallinen maanpäällinen tapahtuma. Nuorimies oli varma asiastaan, mutta se ei estänyt häntä saamasta nuolisadetta kroppaansa.
Ainoana mahdollisuutena näkisin heimon lähestymisen näille tunnistettavien ja olemassaolevien tarpeiden kautta, siten että voisi ilmaista ystävällismielisyytensä esim. antamalla jotain tarpeellista.
Tuossa “The end of the spear” -tarinassa lähetyssaarnaajien kanssa asui heimosta karkotettu nainen, joka osasi antaa “vinkkejä”, ja heimo oli sukupuuton partaalla väkivallan kierteen vuoksi. He auttoivat myös sairastuneita.
Tämähän on varmaan ainoa mahdollisuus. Jonkun heimolaisista pitää joskus jostain syystä lähteä saarelta, jotta saarelle jääneisiin voidaan saada jokin järkevä kontakti. Oikeastaan on aika erikoista, ettei tällaista ole vielä tähän mennessä tapahtunut. Yleensä ainakin tietyllä osalla ihmisiä on sen verran uteliaisuutta, että rakennetaan jonkinlainen merenkulkuväline ja lähdetään katsomaan, mitä meren takana on. Lieneekö tuon porukan uskomusjärjestelmässä tosi vahvasti kiellettyä ja peloteltua poistua saarelta, tai onko saaren asuttajiksi alunperin sattunut valikoitumaan tosi erakoituvaa porukkaa, joiden erikoispiirteet ovat vuosituhansien keskenään lisääntymisen aikana vain vahvistuneet…
Tuo tositapahtumiin perustuva “The end of the spear” -elokuva sai muutamia kyynisiä arvosteluja, joissa motkotettiin siitä, että “ei kunnioitettu alkuasukkaiden elämäntapaa”. Siinä heimo kuitenkin sai selkeää hyötyä ja apua lähetyssaarnaajilta, jotka auttoivat heidät pois väkivallan kierteestä. Eli oli tilanne, jossa nimenomaan tarvittiin ulkopuolista apua kierteen katkaisemiseksi. Ja myös kehittynyttä lääkehoitoa.
Noita kritiikkejä lukiessa tuli kyllä mieleen, että helppohan se on kunnioittaa alkuasukkaiden elämäntapaa turvalliselta kotisohvalta, kun toiset vaarantavat henkensä auttaakseen.
