Siis miten ja miksi kaikki se mitä historian aikana oli tapahtunut, olisi pitänyt elokuvassa tuoda esille?
Se on kyllä totta, että monissa kristillisissä elämäkerroissa ja tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa, puhumattakaan romaaneista, saatetaan antaa kristityistä “pyhimysmäinen” kuva.
Mutta tämäkö nyt on ollut syynä koko tähän vääntämiseen ja närkästymiseen ja väitteisiin valehtelusta ja epämääräisiin syytöksiin “tunkeutumisesta” ym? Siis se on ärsyttävää, että elokuvan antama kuva kristityistä on siloteltu ja koristeltu marttyyrinkruunulla? No, voin sanoa että se ärsyttää joskus itseänikin. Tulee ehkä näkyvämmin esiin amerikkalaisten tekemissä elokuvissa ja kirjoissa, kuten Nicky Cruzin tarinassa “Juokse poika juokse” ja David Wilkersonin Ristissä ja Linkkuveitsessä… Silti ne eivät ole valetta.
Eurooppalaiset tarinat eivät ole usein yhtä kiiltokuvamaisia, eikä uskoontulokokemuksia esitetä hetkessä tapahtuvana täydellisenä muutoksena. Eikä päähenkilön muutosta yhtäkkiä rikollisesta puhtoiseksi sankariksi.
Esim. skotlantilaisen Charles “Scott” Rossin, 60-luvulla vaikuttaneen narkomaanin tarina on rehellinen, kaunistelematon kuvaus enemmän uskoon ja tasapainoon kasvamisesta kuin yhdessä hetkessä tapahtuvasta salamanisku-uudestisyntymisestä.
Jos jostain saat käsiin, niin kannattaa lukea. Se on myös paikoin hyvin hauskasti kerrottu.
Olisikohan keskustelijat @Verity ja @atte hyvä jos siirtäisin keskustelunne alkaen aten viestistä 121 tuonne Agoran puolelle, koska minusta tämä ei enää ole keskustelua joka yleiselle puolelle kuuluu? Silloin tulisi hoidettua myös nuo pari liputusta pois. Toinen vaihtoehto on keskustelun lopettaminen.
Minulla oli kyllä sellainen kokemus ja tuntuma, että keskustelu loppui. Ja saatiin ihan hyvin päätökseen. Ei ole kiinnostusta jatkaa, eikä siirtyä ylipäätään sinne Agoran puolelle.
No, minusta puuttuminen oli tarpeetonta. Se oli saatettu päätökseen ihan hyvässä hengessä. Oikeasti, mitä pitäisi tehdä jos joku alkaa keskustella provosoivaan sävyyn? Ja sitä ei mitenkään huomioida, vaikka viestejä liputetaan asiattomina, mitä ne minusta kyllä olivatkin…
Omakin keskusteluni lähtee joskus käsistä, mutta mikä tässä nyt oli se huomautuksen aihe? Tai, antaa olla.
Vastaan nyt kuitenkin kun haluan selittää asian. Mielestäni ensimmäisessä viestissäni kaikki on kyllä aika selkeästi ilmaistuna eli halusin vääränlaisen keskustelun sille alueella jonne se kuuluu. Myös se olisi hoitunut, että liputetut viestit tulisi siten ratkaistuksi. Ja kaiken aikaa olen kirjoittanut teille molemmille. Provosoivia viestejä voi liputella. Ja kyllä ne aikanaan jotenkin käsitellään. Ei täällä olla palkallisina joten aina ei olla heti tikkana asialla. Ja kyllä intoa asioiden hoitoon jarruttaa myös se, että teki niin tai näin niin väärin tuli tehtyä ja arvostelua tulee. Kuten nytkin eli olisi pitänyt puuttua mutta ei olisi pitänyt puuttua, kuten mustatuista kohdista ilmenee.
Jos asia vielä kismittää niin jatketaan moderointikeskustelussa. .
Siis keskustelussa ilmenevään asiattomuuteen on syytä puuttua. Keskusteluun sinänsä tai sen muualle siirtämiseen, pois näkymättömiin miten hyvänsä, oli mielestäni aivan turha puuttua.
“Skientologit uskovat galaktisen hallitsijan Xenun tuoneen ihmiset maahan 75 miljoonaa vuotta sitten. Xenun räjäyttämien ihmisten sielut kasaantuivat sitten yhteen ja takertuivat elävien ruumiisiin. Skientologiassa uskotaankin ihmisen olevan kuolematon henkiolento, thetan, jolla on rajattomat kyvyt. Skientologit pyrkivät palautumaan uskonnon oppien avulla takaisin henkiolennoiksi.”
“– Kaikki kirkosta lähteneet ovat olleet lähdöstään hyvin hiljaa. Kaikki julkisuudesta tutut henkilöt ovat peloissaan, Paula Haggis on kertonut julkisuudessa.”
“He veivät sieluni, rahani ja kaiken, Lisa Marie Presleyn kerrotaan kuvailleen lähtöään kirkosta.”
Tässä uskonnossa on erittäin mielenkiintoinen ydin. Siis mielenkiintoinen siinä mielessä, että kuinka kukaan voi olla niin dorka, että uskoo tuohon ensimmäisessä kappaleessa olevan lainauksen olevan millään muotoa tekemisissä tosiasioiden kanssa?
Henkinen väkivalta näyttää olevan tappiin asti viritetty tässä kultissa.
Väittäisin, että Saatanalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Eli kyseessä ei ole Saatanan levittämä valhe, vaan ihan jokin muu kummallinen piirre ihmismielessä.
Ihmettelen, kuinka yenkkilästä löytyy auliita jäseniä liittymään kaikenmaailman viime vuosikymmeninä kokoonkyhättyihin, joidenkin yksittäisten hörhöjen määrittelemiin uskontoihin. Vaikka onkin iso maa.
Eikö yhtään epäilytä, jos ko opin pääteologi on joku LSD:tä liikaa yliopistovuosinaan lutrannut astraalitasolla leijuva hipinderi. Tai veropakolainen pursimies jne.
Eikö yhtään epäilytä, jos ko “kirkon” pääsanoma on kerätä jäsentensä rahat, työpanos ja ihmisarvo viimeistä myöten.
Pitäisikö anoa USA:sta turvapaikkaa ja perustaa siellä “Sakarjan taloudellisen hyvinvoinnin kirkko, ja myydä aneita?” Miljonääreille vippipassi.
Kun nuo ulkoavaruusjutut jätetään pois, niin tuohan on ihan puhdasta n. 1800-vuotta vanhaa harhaoppia, adoptionismia. Siinä ajatus oli, että esim. Jeesuksella ei ollut kahta luontoa yhdessä persoonassa, vaan jumalallinen luonto ainoastaan “adoptoi” ihmisruumiin, ikään kuin kaappasi lihan käyttöönsä tai asettui siihen asumaan. Tämän adoptoinnin he katsoivat tapahtuneen Jeesuksen kasteessa: sitä ennen oli heidän mukaansa olemassa ihmis-Jeesus ja siitä erillään ollut jumaluus ja näillä kahdella ei ollut mitään vuorovaikutusta toistensa kanssa. Tällaisilla ajatuksilla on tietenkin taustansa keskiplatonismin unitaristisissa käsityksissä sekä yrityksissä sovittaa niitä kristinuskoon: jumalallinen Yksi on hajonnut, ja sielut ovat asettuneet lihaan ikään kuin irrallisina sirpaleina jumaluudesta. Tällöin kaipuu “Yhden” puoleen on nimenomaan tuollaista skientologis-tyyppistä pyrkimystä takaisin henkiolennoksi, Yhden yhteyteen.
Eihän mitään uutta keksitä. Jehovan todistajien ja mormonien harhaopitkin ovat tavallaan lähes 1800 vuotta vanhoja ajatuksia, uusareiolaisuutta: Poika ei ole heille Jumala, vaan jonkinlainen alempiarvoinen olento, luomakunnan esikoinen mutta ei Jumala.
Ahaa. Tämäpä olikin valaiseva tieto. Eli Hubbard ei periaatteessa ole keksinyt uskon ydintä, vaan muunnellut hieman olemassaolevaa omilla mausteillaan.
Tuon mainitsemasi harhaopin siivelle Hubbard on ilmeisesti istuttanut tuon rahantekomasiinan, joka taitaa olla hänen amerikkalaistyylinen lisukkeensa.
Joka tapauksessa alienit ovat uskottavia vain siinä tapauksessa, että ne eivät ole mitään henkiolentoja. Jotenkin tuntuu siltä, että ihmisten herkkäuskoisuudella ei ole mitään rajaa. Minkälaisia todisteita Hubbard väitteilleen esitti on minulle arvoitus. Mutta todennäköistä on, että todisteita ei ole. On vain kertomus henkiolentoalieneista ja that’s it.
Vastaavaa tehtiin koraanin teologiassa. Jeesus on siinä vain profeetta, mutta poimittin kirjaan siinä kuin patriarkatkin, joiden nimet vain hieman eri kirjoitusasussa, ja joiden merkityksiä muotoiltiin sopiviksi.
Nämä kaikki tällaiset uususkonnot, joihin on otettu kristinuskon vahvasta sanomasta hyviä aineksia, ja kehitetty niitä paloittelemalla ja muokkaamalla sitten valta- tai taloustavoittein omaa asemaa kohottavaa matskua, ovat kaikki rinnastettavissa vain poliittiseen propagandaan ennen vaaleja.
Antakaa minulle rahanne, maanne, itsenne… niin XXX hallitsee ja pelastaa teidät!
Jos esimerkiksi menisin itse kaupungille käännyttämään ihmisiä itse keksimääni ja muotoilemaani uuteen uskontoon, niin veikkaan, ettei tulisi yhtään käännynnäistä ja voisin saada jopa mustan silmän siinä touhussa.
Eräs Saksan entinen ministeri Kristina Schröder nostaa kissan pöydälle tulenarassa kkustelunaiheessa, mutta hänen kiihkottoman asiallinen kirjoitustapansa vakuuttaa.
Sosiologi, filosofian tohtori Kristina Schröder (CDU) toimi Merkelin II hallituksen perhe-, vanhus-, nais- ja nuorisoasiainministerinä 30. marraskuuta 2009 - 17 joulukuuta 2013. Tuossa virassa hänen seuraajansa oli Ursula von der Leyen, joka nyt aloittaa marraskuussa 2019 Euroopan komission puheenjohtajana.
Bundestagissa Schröder oli sisäasianvaliokunnan täysjäsen ja CDU / CSU-ryhmän esittelijä islam, integraatio, ja ääriliikekysymyksissä.
Käännös:
Tietenkin maahanmuuttajien väkivallalla on yhteys islamiin.
On tilastollisesti osoitettu että nuorten muslimitaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa on suurempi taipumus väkivaltaan kuin alkuperäisväestön kesken. Kristinusko ja ja islam eivät ole samanlaisia. Meidän tulisi luopultakin luopua vastahakoisuudesta tunnustaa tämä tosiasia.
Sanotaan aina että “maahanmuuttajien väkivallasta ei Saksassa voida avoimesti keskustella.” Tämä ei ole totta, ei ainakaan enää.
Tietenkin on edelleen joitakin henkilöitä (kuten SPD:n parlamentin jäsen Mahmut Özdemir) jotka tulevat lausunnoilla kuten “minulle rikoksentekijät ovat tasavertaisia rikoksentekijöitä riippumatta siitä, onko kyse Baijerin veropetoksista vai ulkomaisista rikollisista”. Ja aina tietenkin tulee lähes automaattisesti syytöksiä rasismista -tai hieman älyllisemmin lausuttuna- kulttuurillisuudesta, kun tätä aihetta käsittelee. Muttei enää yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Sen sijaan tulee lausuntoja laajalta rintamalta, aina Baijerin sisäministeristä (CSU) lähtien ja jatkuen Tübingerin pormestariin (Boris Palmer, vihreät), kurdiyhteisön edustajaan sekä myös Maahanmuuttajajärjestöjen liiton puheenjohtajaan, Ali Ertan Toprakiin jotka vahvistavat sen minkä poliisiviranomaiset ovat jo vuosia tienneet: maahanmuuttajien kesken on suurempi valmius väkivaltaan kuin kantaväestöllä.
On tietenkin olemassa tutkimuksia jotka selittävät, että on todennäköistä että he, jotka ovat kouluttumattomia, he jotka ovat kokeneet epäonnistumisen tunnetta, ja he joilla ei ole tulevaisuudennäkymiä, ovat taipuvaisempia väkivaltaan.
Jotta kuitenkin pystymme tunnistamaan miksi juuri maahanmuuttajilla on suurempi taipumus väkivaltaan, edellyttää se että meidän tulee tätä tutkiessamme ensin erottaa maahanmuuttajaryhmät toisistaan. Tämä siksi, koska kaikilla maahantulijaryhmillä ei ole yhtälaista taipumusta väkivaltaan. Suurin taipumus -ylitse kaikkien muiden- siihen on niillä, jotka tulevat islamilaisesta kulttuurista.
Termi “islam” on myös se vaiettu tosiasia ( the elephant in the room ) josta poliittinen keskusta harvoin puhuu kun keskustellaan maahanmuuttajien yhteyksistä väkivaltaan.
Stuttgartissa tapahtui taannoin miekkahyökkäys jossa kuoli yksi ihminen. Tämän jälkeen Tübingerin pormestari Boris Palmer (vihreät) varoitti turvapaikanhakijoiden harjoittaman väkivallan arkipäiväistämisestä. Jos siis käy ilmi että tekijä on turvapaikanhakija, niin monet vähättelevät tuolloin asiaa, puhuen yksittäistapauksesta tai kieltävät kaiken sen poliittisen merkityksen joka tapauksella on.
Islam on pohjimmiltaan erilainen kuin kristinusko. Se ei ole vielä kokenut valaistumista, toisin kuin kristinusko. Valaistumisen ja uskonpuhdistuksen jälkeen on kristinuskon tulkinta kehittynyt askel askeleelta niin, että se täydentää länsimaisia oikeusvaltion ja demokratian käsitteitä. Jeesuksen sanoma “antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu” on todennäköisesti vaikuttanut tähän. Tämä kehitys puuttuu edelleen islamista, poikkeuksena kenties (Turkin) aleviitit.
Islamilla on kunniakäsite, joka on ongelmallinen. Kaiken keskiössä on perheen kunnia. Sosiologi Necla Kelekin mukaan perheen kunnia järkkyy mikäli perheenjäsentä kohtaan hyökätään, jos häntä loukataan tai jos häntä halveksitaan. Se, mitä yleensäkin pidetään epäkunnioittavana käyttäytymisenä määräytyy myös sukupuolen perusteella: tämä koskee miehiä joita pidetään “pelkureina” ja naisia joita pidetään “huorina”. Jos perheen kunniaa on loukattu, vaikuttaa se kaikkiin perheenjäseniin ja heidän on “puhdistettava” perheen “tahrattu kunnia”, Kelek sanoo. Ja tähän käytetään usein väkivaltaa.
Tutkijoiden kesken näitä kunniaideologioita kutsutaan “väkivaltaa legitimoiviksi maskuliinisuusnormeiksi” ja näitä mitataan niin että katsotaan, hyväksyykö kohdehenkilö väittämiä kuten: “mies, joka on haluton puolustamaan itseään niin, että hän käyttäisi väkivaltaa heitä kohtaan, jotka ovat häntä loukanneet, on heikko” tai: “oikea mies on sellainen, joka on valmis fyysisellä väkivallalla puolustamaan itseään sellaista henkilöä vastaan, joka on puhunut pahaa hänen perheestään”.
Tietenkin on myös ei-muslimeja jotka seuraavat tällaisia normeja. Kriminologisti Christian Pfeiffer on osoittanut että nämä ovat melko suosittuja myös saksalaisten murrosikäisten keskuudessa. Siitä huolimatta ovat useimmat tutkimustulokset yhdenmukaisia: nämä normit ovat erityisen laajasti levinneitä nimenomaan muslimialueilta tulleiden muslimien keskuudessa. Minun mielestäni tämän ymmärtäminen on avain siihen että pystytään ymmärtämään tämän tietyn ihmisryhmän suurempaa taipumusta väkivaltaan.
Tiedän, että monien on vaikea hyväksyä tätä.
Kristinusko ja islam eivät ole tasa-arvoisia. Mutta tasa-arvoisessa Saksassa katsotaan aina olevan hyvä, mikäli kaikki asiat ovat niin tasa-arvoisia kuin mahdollista. Siksi kristinuskon ja islamin keskeisten uskonkappaleiden oletetaan myös olevan samoja, myös koskien väkivallan oikeutuksia.
Olen nähnyt tarpeeksi tapahtumia joissa on “uskontojenvälisiä vuoropuheluja” ja joissa lähinnä kristittyjen edustaja viittaa välittömästi ristiretkiin korostaen sitä, että kristityissäkin on nykyään kiihkoilijoita jotka käyttävät uskoaan oikeuttaakseen väkivaltaa. Myöhemmin sekä kristittyjen että muslimien taholta korostetaan että terrori-iskuilla, joissa tekijä huutaa “allahu akbar” juuri ennen verilöylyä, ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Sitten kaikki ovat tästä samaa mieltä ja lopputilaisuus käytetään islamofobiasta keskustelemiseen.
En usko väittämään, että kristinusko ja islam olisivat yhdenvertaisia tai edes samankaltaisia kun puhutaan uskon dogmasta ja käytännöstä, eli siitä oikeuttavatko uskon oppilauselmat ja niiden käytännön toteutus väkivaltaa. Miksi edes uskoa niin? Nämä kaksi uskontoa ovat syntyneet aivan eri historiallisissa yhteyksissä ja niiden keskeiset perustajat, Mohammed ja Jeesus, olivat niin erilaisia sekä elämässään, sanomassaan että teoissaan.
Toinen uskoista on valaistunut ja se on levinnyt pääosin demokraattisiin oikeusvaltioihin, toinen ei tunne valaistumista ja se on enemmistöuskonto lähinnä despotioissa. Olisi mieletön yhteensattuma jos nämä kaksi uskontoa olisivat yhteensopivia keskeisimmissä kysymyksissä väkivaltaa koskien. Ja sitähän ne eivät ole.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö sosiaalisilla tekijöillä kuten koulutuksella, tuloilla ja tulevaisuudennäkymillä olisi merkitystä kun pyrimme selittämään väkivaltaa. Silti, ottamatta huomioon asian kulttuurillista puolta -ja uskonto on merkittävä osa kutakin kulttuuria- emme tule tästä selviämään.
Valaistuminen yhdistetään yleensä idän uskontoihin terminä. Tässä lienee käytetty jotain saksalaista sanaa, joka kirjoittajan mielestä valaisee oman uskonnon paremmuutta pimeään islamiin verrattuna? Onko käännös omasi? Tuota artikkelia ei näköjään pääse vapaasti lukemaan.
Kristinuskon kehittyminen on myös monitulkintainen ilmaus.
Sikäläistä keskustelua tarkemmin tuntematta vaikuttaa siltä että on varsin hyvä muistuttaa islamin väkivaltaan liittyvistä piirteistä ja nostaa esiin mahdolliset silmien ummistajat.
Vaikea on sanoa mikä on kirjoittajan syvällisempi suhde kristinuskoon ja miten se vaikuttaa asenteisiin ka toimintaan.
En tiedä kannattaako alkaa sovittaa tuota puheenvuoroa suomalaiseen tilanteeseen. Mutta kun juuri luin ”Migrin uudesta uhrista” niin sanon että väkivaltaa on monenlaista. Myös sellaista jossa kristityksi kääntynyt nuori turvapaikanhakija murretaan pakkopalautuspäätöksellä. Umpikuja josta ei enää voimia jatkaa kaiken koetun jälkeen… Ok, taustalla väkivalta kidutuksen ja sodan vieraassa uskonnossa. Mutta eipä ole kaikki kohdallaan tässä kristinuskon valaisemassa ”sivistysvaltiossakaan”. Tässä uskontojen vertailussa ei tullut voittajaa vaan yhden ihmislapsen surullinen tarina ja paljon kysymyksiä.
Minä kyllä ymmärrän Migriäkin. Millä toisen uskon aitoutta mitataan? Ei voida lähteä sille linjalle, että kaikki kristityiksi kääntyneet saavat automaattisesti turvapaikan. Jokainen tietää, mitä siitä seuraisi. Mutta samaan aikaan kuitenkin pitäisi antaa turvapaikka sitä oikeasti tarvitseville. Jollakin tavalla pitäisi selvittää kuka on aito uskova ja kuka vain feikkaa. Siihen taas ei taida olla mitään toimivaa konstia.
Tämä on yksi näkökulma. Kyllä tuohon selvittämiseen varmasti satsataan.
Tilanne on kuitenkin karmea niiden näkökulmasta jotka tuntevat henkilökohtaisesti näitä nuoria. Ja tiedossa on, että esim. Afganistaniin lähettäminen on suuriinpiirtein kuolemantuomio.
Myös Iraniin palauttaminen aiheutti Suomessa aktiivikristityksi tunnustetun katoamisen, ja mahdollisesti vangitsemisen, ehkä surmaamisen. Ei auttanut niiden vetoomukset, jotka miehen oikeasti tunsivat.
Mutta pointti oli tässä nyt lähinnä tämä ylläolevan kirjoituksen mielestäni hiukan arveluttava uskontovertailu. Ei tarvitse olla sinisilmäinen eikä vääristellä islamin todellista olemusta. Mutta ei pidä sitäkään kuitata kevyesti, että täältä meidän kotimaastamme lähetetään lähimmäisiämme sinne väkivallan uhreiksi.
Saksan tilanne, samoin kuin islam, tulisi tuntea paremmin, jotta tässä voisi kovin vakavasti jatkaa keskustelua. Suomen tilanteesta puhuminen kääntyy herkästi poliittiseksi riitelyksi. Kunhan nyt ilmaisin pienen ihmettelyn ja suruni, joka johtui tästä mieleen. Asiat ovat mutkikkaat. Elämä on outoa ja vaikeaa. Ainoa mahdollisuus on kuitenkin jatkaa rukoillen ja rakentaen, omalla paikallaan…
