@Juho n kommentti kyllä kiinnostaa myös, mutta kerron tähän väliin että myös minä olen saanut sellaista katolista opetusta että jos sakramentti on jouduttu jonkin väärinkäytöksen takia toteamaan kirkollisesti pätemättömäksi, sellainen uskova joka on ollut vastaanottajana ko. sakramentissa eikä enää voi pyytää syystä tai toisesta asiaa korjattavaksi, saa uskoa että on saanut sen minkä on vilpittömästi uskonut saavansa. Jumala on nähnyt hänen toiveensa ja täyttänyt sen koska hän on sitä oikealla ja säädetyllä tavalla pyytänyt taholta jolta sitä tulee pyytää. Toimittavan tahon virhe ei jää uskovan puutteeksi.
Tässä pitää muistaa se, että nyt kyseessä on vain yksittäinen tapaus, jossa joku pikku porukka on päättänyt, etteivät papille tehdyt synnintunnustukset ole päteviä, että edes jotain saadaan tämän valepapin tekemisistä vedettyä huonoon valoon. Kyse ei ole enää edes katolisesta opista, vaan kasvojen pesusta. Tämä käytäntö voi olla Vatikaani II käytäntö, muttei tuollaista Trent olisi koskaan hyväksynyt. Se olisi mitätöinyt kaikki tai sitten hyväksynyt kaikki. Trentin mukaan edes valepapin toiminta ei koskaan olisi edes mahdollista. Mikä edes tekee miehestä valepapin? Muodollisen pätevyyden puuttuminen vaiko uskon puuttuminen? Muodollinen pätevyys ei koskaan mene uskossa olevan pätevyyden edelle, jos muodollisen pätevyyden toteavat uskottomat piispat ja papit.
Sopii aina ihmetellä - milloin mitäkin…
Itse en ole koskaan ollut järin kiinnostunut “oikeasta opista.” Katolinen katekismuskin - se virallinen - on jäänyt lukematta. Lutheruksen Wähä päntättiin yli 60 v sitten rippikoulussa.
No, ns. Hollantilainen katekismus tuli kyllä aikoinaan luettua ja löytyy vieläkin kirjahyllystä. Mutta sehän taisi olla vähän kiistanalainen…
Kun suosittelet minulle kirjoja, niin katso, että kustantajana on Concordia Publishing House, eikä mikään hämäräperäinen kustantamo. Minua kylläkin ihmetyttää, jos Timothy Wengert on hypännyt kelkkaasi ja poikennut luterilaisesta tunnustuksesta. Hän on käsittääkseni aikaisemmin saanut joitakin kirjojaan julkaistua mainitsemani CPH: n kustanteena, mutta on nyt näköjään pitänyt turvautua näihin hämäräkustantamoihin, kun on poikennut vanhamissourilaisesta linjasta. No suureen jäsenmäärältään yli 2,5 miljoonaiseen missouri-synodiin mahtuu nykyään varmaan tällaisia poikkeavia yksilöitäkin, vaikka en kyllä ole tarkistanut onko Wengert enää missouri-synodin jäsenkuntaa? Mikäli on ja mikäli hän mielipiteillään tukee sinun kaltaisiasi näkemyksiäsi, niin silloin hän on hajottamassa luterilaisuutta.
Jos vain “papeilla” on oikeus julistaa pätevä synninpäästö, heillä on kova homma evankelioida koko maailma. Tätä ajatellen, ihmettelen, että “pappien” toiminta ei suuntaudu enemmän ei-kristillisille alueille. Toistaalta ei ole mikään ihme, että tällainen opetus on passivoinut “maallikot” kirkon penkissä istuviksi hengellisiksi pikkulapsiksi.
Lisään vielä edelliseen vastaukseeni sinulle, synteihin sitominen tapahtuu lain julistuksen kautta ja synnistä vapauttaminen evankeliumin julistuksen kautta. Tässä mielessä myös maallikko voi sitoa toisen ihmisen synteihin, vaikkakaan ei tietenkään erottaa ehtoollisyhteydestä, puhumattakaan exkommunikoida, jotka ovat tietenkin seurakunnan toimenpiteitä ja silloin on seurakunnankin oltava varma asiastaan, ettei se syyllisty erittäin raskaaseen syntiin. Juuri tämä vakavuus on nähdäkseni syynä siihen, miksi tähän menettelyyn tarvitaan koko seurakunnan suostumus.
Katoliset papit tekevät runsaasti lähetystyötä – ovat tehneet kautta historian, henkensäkin uhalla. Myös maallikot tekevät lähetystyötä yhdessä pappien kanssa.
Me katoliset maallikot olemme varmasti lukemattomilla tavoilla vajavaisia ja lapsellisia. Se on ihmisen osa. Toisen kirkkokunnan maallikoiden nimittelyä en toisaalta osaa nähdä myöskään kovin kypsänä toimintana.
Mikä on maallikoiden osuus evankelioinnissa roomalaiskatolisen käsityksen mukaan?
Maallikoiden aktiivisuus evankelioinnissa roomalaiskatolisessa kirkossa vaikuttaa historian valossa olevan todella uusi asia ja syynä on ollut pappiskeskeisyys ja maallikoiden pitäminen tietämättöminä Raamatusta.
Olla maailman valona. Todistaa elämällään ja sanoillaan Kristuksesta kaikille läheisilleen. Ja he, jotka kokevat siihen kutsumusta, voivat palvella kirkon lähetystyötä monilla tavoilla – on katolisia hyväntekeväisyys- ja evankeliointijärjestöjä jotka toimivat ympäri maailman, jne. Tunnen itse maallikoita jotka ovat esimerkiksi matkustaneet Intiaan tällaisissa tehtävissä. En tiedä mistä tulee käsitys, ettei maallikoiden olisi mahdollista tehdä lähetystyötä. Halukkaille mahdollisuuksia on paljon.
Maallikoiden rooli on jonkin verran muuttunut, mutta ei kirkon toiminta ole koskaan rajoittunut vain papistoon. Jopa keskiajalla oli monia aktiivisia maallikkoliikkeitä. Myös monien sääntökuntien – saarnaajaveljien, jesuiittojen yms – jäsenistöön kuuluu myös veljiä, joita ei ole vihitty papeiksi. Monet munkitkaan eivät ole pappeja. Ja tietenkin nunnat ja sisaret määritelmällisesti eivät ole papistoa, mutta ovat tärkeä osa kirkkoa. Välillä on ikävä huomata, kuinka helposti nämä kaikki nämä kirkon ei-pappisjäsenet ulkopuolisilta unohtuvat. Kaikilla heillä on ollut valtavasti annettavaa kirkolle.
Papin virka on katolisessa kirkossa tärkeä. Uskomme Jeesuksen perustaneen tämän viran, joten ihmekös tuo. Mutta se, että kirkko tarvitsee pappeja ei tarkoita, että muita kirkon jäseniä pitää vähätellä.
Oppi pappeille rajoitetusta valtuudesta julistaa syntejä anteeksi tarkoittaa sitä, että maallikko ei voi sitä tehdä. Johtopäätös on, että maallikko ei voi julistaa evankeliumia eli suorittaa synninpäästöä. Onko siis maallikko vain osoittamassa muille tietä papin luo?