Ja sama kääntäen: Jos Jumala ei kosta kolmanteen ja neljänteen polveen isien pahoja tekoja niin Hän on valhetelija? Eikö niin jos päättelysi pitää paikkansa?
Jos Jumala ei tuota ihmiselle jotain pahaa, jota on aiemmin uhannut, niin onko hän silloin valehtelija vai armahtavainen?
Opettaja voi uhata koko luokkaa jonkun hyvän perumisella tai yleisellä rangaistuksella muutaman häirikön tähden. Jos tätä ei toteutetakaan, onko opettaja valehtelija? Tai vanhempi?
Eli onko tämäkin pakko kääntää jotenkn negatiiviseksi? Samoin jos Jumala ei vaikka lopulta heitäkään ketään kadotukseen (en ole tämän opin kannalla, mutta jos näin kävisi) onko hän silloin valehdellut? Ja se on paheksuttavaa?
Toisekseen, tuo kohta ei mitenkään itsestäänselvästi tarkoita sitä, että Jumala haluaisi itsetarkoituksellisesti pilata jälkipolvien elämän, eli tuottaa näille onnettomuutta ja kärsimystä.
Kohta voidaan tulkita siten, että isien teoista joutuvat jälkeläiset kärsimään. Tämä on eräs syntiinlankeemuksen seurauksista. Se voi näkyä siinä miten perheissä polvesta polveen toistuvat samat ongelmat, esim. alkoholismin kanssa. Tai kuten omassa suvussani, sisarusten välisissä riidoissa ja kitkassa, vaikeuksissa ymmärtää ja arvostaa toisia. Se vaikuttaa olevan perinnöllistä.
Mutta ei mikään tällainen tarkoita sitä, että Jumala jotenkn näistä tilanteista ja seuraamuksista nauttisi. Vaan auttaa kutakin sukupolvea, ja yksilöä, erikseen ja omalla tavallaan.
Miksi et kerro mikä on kantasi noihin sanoihin ja jos et niitä pidä tosina, niin miksi jotkut sanat ovat tosia ja jotkut valhetta tai epätotta tai ei ainakaan vakavasti otettavia Raamatussa?
Olen muistaakseni sanonutkin, että Jumalan puheena pidän lähtökohtaisesti niitä kohtia, joissa Jumala puhuu selkeästi ja suoraan, minä-muodossa. Siksi aina on tarkistettava kuka puhuu? Kuka on äänessä ja antaa ohjeita. Raamatussa on myös dialogia ihmisten välillä. Ei kaikki voi olla suoraan Jumalalta tulevaa.
Mutta ei tarkoita myöskään, että jotkut kohdat olisivat “valhetta”. Saarnaajan kokemus elämän turhuudesta ja tarkoituksettomuudesta on aito. Se ei ole totta, mutta ei myöskään valhetta.