Vihityt neitsyet - vihityt neitsyet?

Neisyet ovat vanhin kristillinen kilvoittelumuoto leskien ohella. Ne olivat olemassa jo P. Paavalin aikana, kauan ennen munkkilaisuuden syntymistä. Puhtaana eläminen, miesten ja naisten osalta, on selkeästi Raamatussa esiintuleva kilvoitusmuoto, mitä ei voida sanoa niin monista muista.

1 tykkäys

Toki tuon yllä olevan veljen viestin valossa ymmärtää hyvin vihittyjen neitsyeiden järkytyksen, jos tulevien Kristuksen morsiamien ei tarvitsekaan enää olla oikeasti puhtaita ja tahrattomia neitsyitä saaneina maistaa kiellettyä hedelmää Vt:n laissa mainittu neitsyyden merkki rikottuna ja ikuisesti menetettynä.

Trolllahtava veli tosikko kyllä on kunnostautunut nauruhermojen kutitteussa.

1 tykkäys

Ja kuitenkin tuo, mahdollinen, nk. trollaus on aina osuvaa eli täyttä asiaa.

1 tykkäys

Niin paitsi että tämä väite on anatomisesti järjetön, koska normaalisti nuorella naisella ei ole mitään rikkomatonta immenkalvoa. Ehjä immenkalvo on poikkeustila, joka, kuten Anskutin jo kertoi, vaatii jo nuorella tytöllä kirurgin apua.

1 tykkäys

Mitä? Ettäkö yleensä nuorilla tytöillä ei olisikaan immenkalvoa vaan immenkalvo olisi poikkeus?

Eräissäkin kulttuureissa nainen ennen häitään saattaa ompeluttaa immenkalvonsa takaisin, jotta hääyön jälkeisenä aamuna olisi näyttää verta lakanalla.

Pahimmillaan äiteen sujauttama pullo kananverta morsiuslaukkuun ajaa saman asian, mutta miehiähän ei noin yleensä voi tässä asiassa hämätä. Saattavat tarkastaa laukunkin.

Puhun nyt itseni puolesta tuosta trollausvihjailusta, miten minäkin ymmärrän elämänmittaisen neitsyyslupauksen antaneiden katolisten vihittyjen neitseiden järkytyksen, jos olisin heidän asemassaan, sillä neitsyys on lahja Kristukselle. He ovat antaneet aikaansa katumusharjoituksille, laupeudentöille ja rukoukselle kilvoitellen itsekieltäymyksessä neitsyeinä, kuten kanssasisarensa alkuperäisessä apostolisen ajan kristillisessä Kirkossa kaikkein vanhimmassa kristillisessä kilvoittelumuotodossa pitäen itsensä siveellisesti puhtaina, kuten kristillinen Kirkko on yksimielisesti opettanut kahden vuosituhannen ajan.

Neitsyys on lahja, joka voidaan antaa vain aviomiehelle hääyönä vain yhden ainoan kerran. Eihän kakkuakaan voi syödä ja samalla säästää sitä.

Mielestäni on loukkaavaa, epäoikeudenmukaista ja epäreilua vihittyjä neitsyeitä kohtaan, jos tämän maailman haljenneilla kaivoilla ja turhuuden turuilla on vietetty Kristukselle häpeällistä elämää uskoen syntinsä anteeksi annetuiksi Vt:n laissa mainittu neitsyyden merkki rikottuna ja ikuisesti menetettynä, jos tulevien Kristuksen morsiamien ei tarvitsekaan enää olla puhtaita ja tahrattomia neitsyitä.

1 tykkäys

Olen sillä tavoin Neitsyille ymmärtäväinen, että ymmärrän heidän henkilökohtaisesti antamansa eräänlaisen luostariuhrin tässä asiassa.

Protestanttina en näe asiaa itse iankaikkisen autuuden kysymyksenä, eli, että tuolloin kun olemme uskossa armon alla, tekomme tai tekemättäjättämisemme suoraan vaikuttaisivat esim. sielunpelastukseemme, sillä emme pelastu teoista vaan yksin uskosta ja armosta, Kristuksen työn tähden.

Mutta nk. parannuksenteon ja pyhityksen kannalta, kyllä.

Nämä Vihityt Neitsyet ovat siis tahtoneet elää puhtaasti Jumalan ja Kristuksen edessä, karttaa syntiä. Ja tämä on hyvä asia.

Jos nyt suoraan sanon, niin kyllä ihan tavalliset uskovaiset, naiset ja miehet saattavat ilman erityisiä valoja ja seremonioita valita nk. selibaatin, kokiessaan, etteivät halua olla osalliset tämän maailman haureudessa. Tähän haureuteen osallinen uskova, saattaa tuolloin kaiken aikaa kokea huonoa omaatuntoa, mutta haureuden hylättyään kokee itsensä kuin vapaaksi, tulee helpottunut omatunto, tässä asiassa.

Protestanttina ja luterilaisina (uskoltamme / kirkon jäseninä) tiedämme, että haureuden synti ei ole vain itse lihan teko vaan myös ajatuksen tasolla oleva synti. Tämä tulee meille perisyntimme kautta ja tässäkin voi pyrkiä kilvoittelemaan.

Kunnioitan Vihittyjen Neitsyiden näkemystä. Kyseessä on heidän kilvottelumuotonsa eikä siihen joukkoon langenneet naiset sovi. Miksi nimenomaan seksuaalisella alueella langenneiden pitäisi tuppautua nyt tähänkin? En pidä asiaa hurskautena näiden langenneiden taholta vaan yhtenä esimerkkinä S:nan työstä hajoittaa kirkkoja. Yhtä samaa möykkää kuin nyt meillä Suomessa joissain muissa asioissa (en vedä tähän keskusteluun).

Eli vertaus tuhlaajapojan veljestä ei kuitenkaan mielestäni täysin sovi tässä Vihittyjen Neitsyiden kohdalle, elleivät he sielunpelastuksen kohdalla pidä itseään ansioituneimpina kuin muita, tavallisia syntisiä.

Seurakunnan eli kirkon morsius Kristukseen ei kuitenkaan ole seksuaalinen (jo ajatus on kauhea ja Jumalaa pilkkaava) vaan hengellinen morsius, hengellinen puhtaus ja yhteys Kristuksen tahtoon. Siksi Vihittyjenkin Neitsyiden, jos asia on heidän kohdallaan hämärtynyt, tulee tehdä parannus hengessä, tässä asiassa.

Olemme syntisiä, saviruukkuja kaikki ja pelastumme ainoastaan armosta, uskon kautta, Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen tekona.

Immenkalvo yleensä on, mutta se ei ole umpinainen. Siinä on reikä, jonka kautta esim. kuukautisveri pääsee ulos. Reikä on joillain isompi ja joillain pienempi, mutta on ongelma jos sitä ei ole ollenkaan. Seksielämän aloittamisen yhteydessä immenkalvo luonnollisesti poistuu, mutta ei välttämättä varsinaisesti rikkoutumalla, vaan voi myös pikku hiljaa venymällä ja joustamalla kadota olemattomiin. Eli verta ei välttämättä tule eikä tarvitsekaan tulla.

2 tykkäystä

Aamen, juuri näin! Vain vihitty neitsyt voi olla Kristuksen morsian ei-neitsyeiden saadessa tyytyä kilvoittelemaan ei-neitsyeinä kaidalla ristin tiellä Isän luo taivaaseen.

Luin ehkä viime vuonna blogikirjoituksen, jossa kutsumusohjaaja kertoi kokemuksistaan. Hänen mukaansa monet naiset kokivat, etteivät he sovellu avioliittoon tai sääntökuntaelämään, mutta halusivat kuitenkin kuulua kirkon vahvistamaan säätyyn. Vihittyjen neitsyiden sääty oli siinä mielessä kiinnostanut, että kutsumuksen toteuttamista voi muotoilla monenlaiseksi. Toisaalta tähän säätyyn ei ole ollut mahdollista päästä, jos ei ollut neitsyt, vaikka sitä ei toisaalta tarkasteta. Tämä on monissa tapauksissa rajoittanut. Jos tämä on ollut yleinen trendi, niin tämä selittänee, miksi Vatikaanista otetaan asiaan nyt kantaa.

Perinteisesti neitsyyteen on sovellettu Hieronymuksen lausumaa, että Jumala on kyllä kaikkivaltias, mutta Jumalakaan ei voi palauttaa neitsyyttä, joka on menetetty. Ilmeisesti tässä on ajatuksena, että Jumalan olemuksen vastaista on väittää, että jokin tapahtunut ei olisikaan tapahtunutta.

Vihittyjen neitsyiden sääty on tosiaan ollut olemassa jo ennen sääntökuntaelämän syntyä, mutta 1000-luvun alkupuolelta alkaen neitsyeksi vihittiin vain sellaisia naisia, jotka olivat sitoutuneet sääntökuntaelämään. Vapaiden naisten vihkimistä ei hyväksytty. Modernina aikana neitsyiden sääty palautettiin itsenäiseksi kutsumukseksi. Neitsyeksi vihkiminen on erillinen suhteessa sääntökuntalupauksiin, ja nämä voidaan toimittaa myös yhtä aikaa.

1 tykkäys

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, oli asia mikä tahansa.

Elämme ajassa ja meillä aika kulkee vain yhteen suuntaan. Jos näin ei olisi, kaaos olisi vieläkin suurempi! Ihmiset valitsisivat ja toistaisivat jopa vanhoja syntejään, aina uudestaan!

Ajassa on tietty valinnan mahdollisuus vain tulevaan nähden. Menneiden tapahtumien kohdalla jää vain vastuu niistä.

Monia asioita tekisimme toisin, jos olisi mahdollisuus palata menneeseen. Vai tekisimmekö?

Tuolloinkaan emme tuntisi tulevaa ja sama virhe olisi edessä, valittavana.

Tämä on mielestäni erittäin ei-toivottava ilmiö. Kirkkoon on ensisijaisesti tärkeintä kuulua, se on arvokkain suhde missä kirkon kanssa voi olla. Loppu on pintasilausta. Tähän suuntaan kirkko on myös ohjeistanut viime vuosina. Esimerkiksi monet sääntökunnat ovat luopuneet munkkien ja nunnien uudesta nimestä koska siten korostetaan kasteen tärkeyttä.

2 tykkäystä

19 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Kristilliset nimet

Minusta Kirkossa ei ole mitään erityistä vihittyjen neitseitten säätyä. Ehkä joskus sellainen on ollut, koska puhutaan neitsytmartyyreistä. Nykyään ortodoksiset naiset voidaan vihkiä nunniksi ja/tai diakonissoiksi. Diakonissan (naisdiakonin) tulee olla joko 40 vuotta täyttänyt neitsyt tai 60 vuotta täyttänyt leski, joka on ollut vain yhdellä miehellä. Nunnaksi taas voidaan vihkiä kaikki ne, jotka eivät ole avioliitossa, ja joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Minusta yksityinen ihminen ei voi olla mikään “Kristuksen morsian”. Kristuksen morsian on Kirkko eikä yksityinen kirkon jäsen.

Mutta eikö meidän tule kuitenkin pitäytyä alkuperäisen apostolisen ajan kristillisen Kirkon kaikkein vanhimpaan kristilliseen kilvoittelumuotoon, missä Kristuksen morsiamen neitsyys on lahja Kristukselle?

Minusta on ihan relevanttia että jos kirkko on Kristuksen morsian, myös yksittäinen kirkon jäsen voi katsoa olevansa sitä, yhteydessä muihin. Myös papit puhuvat tästä tunteesta, ainakin Espanjassa (ehkä se on se heidän tunteellisuutensa…).
Ongelma tulee siinä jos tavisrivijäsenet eivät voi tuntea olevansa Kristuksen morsiamia vaikka kuuluvat kirkkoon, “morsiammuuteen”.

Ja epäilemättä don Franciscus on monia käytänteitä jo muuttanutkin, joka saa vanhakantaisemmat katolikot repimään pelihousujaan…

1 tykkäys

Yhtäkään ortodoksisen kirkon pyhää ei kutsuta suomeksi Matiksi tai Pekaksi. Monia nimiä on kyllä suomalaistettu, Ioanneja kutsutaan Johanneksiksi ym.

Protestanteilla on kyllä pyhä Paavo, mutta hän ei ole ortodoksisen kirkon pyhä.

Paavo Ruotsalainen

Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.