Vuorisaarnan etiikka nykymaailmassa

Ei tehdä tästä paavi Franciscus in action –ketjua, ei myöskään islam-ketjua, vaikka nämä kaksi teemaa ovatkin vahvasti mukana tässä aloitusviestissä. Puhutaan vuorisaarnan etiikasta ajallisessa sfäärissä.

Vuorisaarnan etiikka, mm. toisen posken kääntäminen eli varaukseton luopuminen oman edun puolustamisesta, on ollut viimeiset kaksi vuosituhatta kristityn yksilöllisen kilvoituksen tärkeimpiä kulmakiviä. Sellaisenakin se on äärettömän vaikea ja käytännössä kaikkien on jatkuvasti kaduttava epäonnistumisiaan tässä suhteessa. Mutta (melkein) kaksi tuhatta vuotta on myös ymmärretty, että Vuorisaarna ei ole yhteiskunnallinen ohjelmanjulistus eikä sillä ole käytännössä ollut sijaa esimerkiksi kansainvälisissä suhteissa. Pasifismi ei siis kuulu kristinuskoon, vaikka toista näkee usein väitettävän. Anteeksi antamisen velvollisuus ei myöskään tarkoita sitä, että vankilat pitäisi purkaa ja rikokset jättää rankaisematta. (Edes kuolemantuomio ei ole absoluuttisesti pois suljettu sanktio, vaikka nykyään se on useimmissa länsimaisissa yhteiskunnissa hyvästä syystä jäänyt käytöstä ja poistettu rikoslaista.)

Vuorisaarnan etiikka ei anna myöskään oikeutta olla sanomatta pahuutta pahuudeksi. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että liberaali kristinuskon tulkinta on kallistumassa käsitykseen kaikkien yhteisestä ja tasa-arvoisesta syyllisyydestä, jonka perusteella sitten pyritään välttämään toisten (ja aivan erityisesti juuri toisten) tuomitsemista varsinkin, jos nämä ovat tehneet pahaa meille. Tämä on mielestäni aidon kristillisen anteeksiantamisvelvollisuuden irvikuva.

Normandialainen isä Jacques Hamel koki raa’ankauniin marttyyrikuoleman kesken pyhän messun muutama viikko sitten, kuten kaikki epäilemättä muistamme. Tämän murhatyön herättämät lievästi sanoen vaisut reaktiot kristikunnassa ovat merkki kristinuskon moraalitajun vääristymisestä. Tietysti Lähi-idässä (jossain määrin muuallakin) on jo vuosikausien ajan lahdattu kristittyjä systemaattisesti eikä sekään ole mainittavasti herättänyt huomiota ylenpalttisen hyvinvoinnin turvottamassa ja postmodernin suvaitsevaisuuden rämettämässä lännessä. Mutta jotenkin sitä luulisi, että kun tällaista tapahtuu omalla maaperällä, se herättäisi.

Reaktioiden mitäänsanomattomuus on merkki väärinymmärretystä kristillisestä etiikasta. Pahuuden lähdettä kieltäydytään näkemästä ja siten tuomitsemasta sitä sekä vaatimasta sitä vastuuseen. Toki nämä teot on tekoina tuomittu, mutta niiden taustalla vaikuttavaa pahaa ideologiaa ei. Ranskan kirkon ja myös Vatikaanin pehmeys on hämmästyttänyt ja järkyttänyt monia. On opettavaista nähdä, kuinka asia tulkitaan kristinuskon ulkopuolelta. Juutalainen emeritusprofessori, filosofi ja sosiologi Schmuel Trigano julkaisi pari päivää sitten kirjoituksen korkeatasoisessa Le Figaro –lehdessä , josta käännän tähän lyhyen pätkän:

”Tässä tilanteessa kristillinen moraali osoittautuu todella ongelmalliseksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kuulin erään kirkonmiehen lähestyvän asiaa siltä kantilta, että ”olemme kaikki syyllisiä” (täsmälleen näillä sanoilla) ja minulle kerrottiin myös, että isä Hamelin kirkossa ja hänen murhansa näyttämöllä rukoiltiin hänen murhaajiensa puolesta. Edelleen olemme saaneet kuulla, kuinka paavi Franciscus on julistanut, että näillä murhilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa (millä auktoriteetilla hän islamin puolesta voi edes puhua?) ja että kristinusko on oikeastaan yhtä väkivaltaista kuin islam [–].”

Minä en tietenkään näe ongelmaa siinä, että murhaajien puolesta rukoiltiin, vaikka se ei itseltäni ole toistaiseksi onnistunutkaan. Mutta muuten tämä ”kaikki ovat syyllisiä kaikkeen” –lässytys on tässä tilanteessa puistattavaa luettavaa. Paavi Franciscuksen ns. lentokonelausuntoihin olemme saaneet jo muutaman vuoden ajan tottua, mutta useimmiten hänen suustaan on näissä haastatteluissa loikkinut vain ehkä hieman hämmentäviä mutta muuten harmittomia sammakoita. Tällä kertaa tilanne saattoi olla hieman vakavampi, sillä paavihan rinnasti toisiinsa julkilausutun uskonnollisin motiivein, Jumalan suuruutta ylistäen ja koraaninlauseet huulillaan toimineet pyhän sodan soturit ja sisilialaiset mafiosot. Tämä yritys vapauttaa islam syyllisyydestä olisi hupaisaa, ellei asiayhteys olisi niin traaginen. No, paavin lentsikkajutustelut eivät ole mitään ex cathedra –lausuntoja, ja ne voi jättää omaan arvoonsa. Mutta ei ihmekään, että tämä paavi on niin suosittu avaramielisten ja nykyaikaisten humanistien keskuudessa, sillä aivan samanlaista ei-mitään-tekemistä-islamin-kanssa –tulkintaahan tulee vähän joka tuutista.

Paha vain, että näin pehmeä asenne ei edistä islamilaisen maailman valmiutta kriittiseen itsetutkiskeluun ja uudistumiseen; en kyllä tiedä, edistäisikö päinvastainenkaan asenne.

2 tykkäystä

Näkisin niin, että tuo toisen posken kääntäminen koskee ennemminkin erilaisia loukkauksia, ei varsinaista väkivaltaa. Väkivaltaa on jopa velvollisuuskin vastustaa.

Se miksi isä Jacques Hamelin marttyyrikuoleman herättämät reaktiot olivat ainakin näennäisesti ja julkisuuden tasolla laimeita johtuu varmaan siitä, että Eurooppa ei enää ole mikään kristitty maanosa. Ei yleisesti koettu, että jotain erityisesti pyhää olisi loukattu, vaan teko kuitattiin tavanomaisena terroritekona osana vastaavien tekojen jatkuvaa sarjaa.

Paavin lentonejuttuja en ryhdy puolustelemaan. Minusta hänen pitäisi lopettaa ne ja ruveta jetsetin sijaan keskustelemaan köyhän kansan kanssa. :slight_smile: Kirkon julkisen reaktion vaimeus voi kuitenkin selittyä myös Lähi-Idän kristittyjen asemalla. Siihenhän on ilman mainittavaa vastakaikua yritetty kiinnittää huomiota valtiollisella tasolla pitkäänkin. On vahva pelko siitä, että islamin tuomitseva julkinen reaktio olisi paitsi hedelmätön, niin se myös aiheuttaisi kostotoimenpiteitä Lähi-Idän kristittyjä kohtaan.

On moraalinen velvollisuus katsoa, että väkivaltainen puuttuminen ei pahenna, vaan parantaa asioita. Eikä kirkolla ole mitään voimaa, joka takaisi Lähi-Idän kristittyjen turvallisuuden.

1 tykkäys

Juu eihän kirkolla ole vakavasti otettavaa asevoimaa ollut käytössään vuosisatoihin - kaikki kunnia sveitsiläiskaartin pojille vain! - eikä tarvitsekaan olla. En siis mitään uusia ristiretkiä tässä ole nostamassa, mutta en vain usko, että näin pehmeä asenne helpottaa Lähi-idän kristittyjen ahdinkoa millään tavoin.

Ruotsissa on meneillään myös kova keskustelu siitä, väheksyykö Ruotsin kirkon piispakunta kristittyihin kohdistuvaa vainoa. Taustalla mm. yksityishenkilön alullepaneman “Kanna ristiä solidaarisuuden osoitukseksi” -kampanjan tuomitseminen.

David Bentley Hart totesi Ateismin harhat kirjassaan, että kristinusko tekee itse itsestään hyödyttömän puhuessaan mm. tieteen kehityksestä yms (en muista nyt tarkkaa asiayhteyttä tässä, lause on jäänyt mieleen).

Voisiko tuon ajatuksen nähdä toimivan tässäkin etiikan ja moraalin alalla liikkuvassa asiassa?

Koska kyseinen kirja on minulta vielä lukematta, täytyy sanoa etten tiedä. Tältä istumalta en oikein osaa nähdä relevanttia yhteyttä.

En itsekään usko pehmeän asenteen auttavan. Pitäisi vain saada lännen valtiot ja miksei Venäjäkin heräämään tilanteeseen. Sitä on kaiketi kovasti yritettykin jonkinlaisella diplomaattisella tasolla.

Uskotko että länsi ja Venäjä saataisiin helpolla leikkimään samaa leikkiä?

En. Toisaalta ei kaiken tarvitsekaan olla niin helppoa.

Joka tapauksessa on niin, että kun takana ei ole minkäänlaista valtiollista poliittista ja sotilaallista voimaa, niin kirkon voimakas julkinen puuttuminen Lähi-Idän kristittyjen asemaan ja siihen lähes väistämättä liittyvä islamin tuomitseminen melko todennäköisesti johtaisi vain kiihtyviin vainoihin.