Kuuntelin edesmenneen, pidetyn toimittajan Perttu Häkkisen muistoksi tehtyä keskusteluohjelmaa. Hyvän keskustelun ja muistelun päätteeksi toimittaja toivotti kuulijoille “Luciferin siunausta”. Olin niin järkyttynyt, että jouduin kuuntelemaan ohjelman lopun uudestaan varmistaakseni, olinko kenties kuullut väärin. Olin kuullut oikein. Toimittaja parka ei varmaankaan ja ainakaan toivottavasti tiennyt, mitä teki.
Radio-ohjelma Tiedeykkösen toimittaja puolestaan toivotti “esi-isien, maahisten, haltijoiden ja enkelien suojelusta - kunkin kuulijan oman valinnan mukaan”.
Minua kauhistuttaa ja surettaa tavattomasti tällaiset “hauskat” toivotukset. Ne kertovat tietysti kansan tilasta. En voi välttyä vertaamasta aikaamme Israelin kansan kompasteluun.
Ei tietenkään jokaisen, mutta että tällaisia “vitsejä” viljellään, kertoo se mielestäni jotain yleisestäkin ilmapiiristä. Näitä toivottavat älykkäät, hyvin koulutetut ihmiset, joiden ohjelmia me 5000000 kuuntelemme.
Anteeksi huonot perustelut, joihin minulla ei ole lähdeviitteitä.
En tiedä (enkä voi sitä enää Pertulta kysyä), mutta miehen tavat tuntien uskoisin, että kyseessä oli pieni hauskaksi tarkoitettu kevennys, jolla hän halusi nimenomaan kuulijan kohottavan korviaan ja miettivän, että kuulinko todella oikein. Vaikka hän tunsi hyvin myös ns. pimeän puolen asiat, niin en usko että kyseessä oli vakavasti otettava Lucifer-toivotus. Pikemminkin nimenomaan jonkinlainen ajatteluun yllyttävä tehoste, jolla saadaan miettimään, että mitä jos ei ainoa mahdollisuus olekaan toivottaa Jumalan siunausta. Toki sekin saa aika helposti kuulijoissa erimielisyyttä aikaan ainakin kun vaikkapa presidentti sen tekee. Ja minusta silloin aivan syystä, koska maamme ei ole homogeeninen yhden Jumalan tunnustava joukko vaan ajattelua, uskoa ja sen voimakkuusasteita on monenlaista.
Jos taivas on, niin minusta sinne kuuluisivat etujoukossa vaikkapa sellaiset toimittajat kuin edesmennyt Perttu Häkkinen ja ei-vielä-mennyt Hannu Taanila. Silloin siellä ei tulisi kuiva ja kolkko olo vaan hyvää keskustelua riittäisi. Ja silloin voisi syystä toivoa sinne itsekin pääsevänsä
Pidin sinänsä Häkkisen takavuosina Nyt-liitteeseen kirjoitettujen kolumnien tyylistä, joissa asioita käsiteltiin usein varsin mielenkiintoisesti, ei esimerkiksi rienaavasti, vaikka uskontoja usein käsiteltiinkin. Sinänsä ei siis ole kovin pahaa sanottavaa hänestä.
Tuollaiset toivotukset edes huonona vitsinäkään eivät silti ole suotavia kenellekään. Kertoo ehkä sittenkin siitä, että ei usko mihinkään, edes pahaan. Ehkä Häkkinen on tai menee sinne, minne toivottikin, ehkä toivotuksilla ei ole merkitystä. Ilman uskoa Lunastajaan ei taivaspaikka heltiä edes hyvillä jutuilla.
Kristittynä pidän tuollaisia toivotuksia Jumalaa pilkkaavina tai Hänen pyhyyttään halventavina. Jos maailmankatsomus pohjautuu muunlaiseen uskomusjärjestelmään, kyseiset “vitsit” tietenkin voivat olla hauskoja (sekulaareja) heittoja vailla sen kummempia tarkoitusperiä.
Tämä kaikki peräkammarin ikkunasta ulos metsään katsovan mummuihmisen pohdintoja verratessani Israelin kansan muinaista takkuista menoa nykyiseen länsimaiseen taaperrukseen. Israel aika ajoin, ns hyvinä aikoina haksahti kullankimalluksessaan toisiin jumaliin, kunnes Jumalan käämit paloivat, ja tuli katumuksenteon aika. Länsimaat (jos voidaan niputtaa yhdeksi kokonaisuudeksi) peräkammarista katsottuna lienevät myös unohtamassa Jumalansa.
Tämä on ymmärrettävä näkemys. Olen toki eri mieltä, mutta ymmärrän näkemyksesi. Hämmennyin kuitenkin näkemyksestäsi, että yksittäisen toimittajan asiatonkaan huumori kertoisi yhtään mitään miljoonien ihmisten sielun tilasta. Se voi kertoa jotain YLEn radiotoimituksesta, mutta en ymmärrä, muita päätelmiä.
Kaneli vastatkoon omasta puolestaan. Mutta ainakin YLE on Suomen valtion omistama ja eduskunnan (tällä vuosikymmenellä siis kokoomuksen) valvoma julkisen palvelun yhtiö.
Jos yleinen poliittinen mielipide tuomitsisi jyrkästi tietynsuuntaisen “sisällöntuotannon”, niin se karsittaisiin Ylestä.
En oikein jaksa ymmärtää niitä, joiden mielestä tuollainen on vain tehokeino tms.
Mies vastaa sanoistaan. Oli mies sitten julkisuuden henkilö tai ei ollut.
Itse en Luciferin siunauksia toivottelisi, mutta on monia jotka niin mielellään tekevät. Ja tehkööt joutuvat sitten vastuuseen sanoistaan ja teoistaan.
Se ei taas yllätä yhtään, että maailmassa pinnalle nousee juuri ne, jotka fanittavat eniten tämän maailman valtiasta.
Itse näen asian yksilökysymyksenä. Jos Perttu Häkkisen tyyli on ollut Luciferin siunausta hakeva tyyli, niin hänen häpeänsä se on. Eikä siinä ole sen kummemmin selittelemistä. Mies (ja toki nainenkin) vastaa sanoistaan.
Karsastan nykyajan ajattelua jossa julkkikset nähdään niin, että he voivat sanoa ja tehdä mitä vaan ja hännystelijät perässä siloittelee, kuinka muka ei tarkoitettu sitä mitä sanottiin.
Mnusta se ei ole ihan loppuun ajateltu. Ehkä se on hyvä avaus keskustelulle YLE:n roolista, mutta kyllä me tarvitsemme jonkinlaisen yleisradion, joka esittää suomalaista kulttuuria: näytelmiä, elokuvia, konsertteja ja sen sellaista. Sekä tietysti poliittista keskustelua niin, että toimitus pitää omat mielipiteensä itsellään ja antaa keskustelijoiden kertoa omat näkemyksensä ilman toimittajien puolueellista väliintuloa. Alfa TV ja koululaisten tekemät vaalitentit youtubessa antavat tässä YLE:lle hyvää esimerkkiä, jota voi seurata. Ulkomaiset sarjat ja uutis- ja ajankohtaistoimituksen voisi pistää maksukortin taakse ja sillä ainakin osittain rahoittaa tuota tärkeämpää toimintaa.
EU:lta muuten syksyllä tulossa direktiivi, joka määrää Netflixin ja vastaavat suoratoistopalvelut toimimaan niin, että vähintään 30 prosenttia ohjelmistosta on oltava kohdemaissa tuotettua. Käsittääkseni edes YLE ei pysty Suomessa tähän sarjojen ja elokuvien, joita Netflix lähes pelkästään sisältää, osalta. Se merkitsee paitsi hinnan nousua, niin ainakin Suomessa myös ulkomaisen tarjonnan radikaalia vähentämistä. Valtiovalta kuitenkaan tuskin tekee tästä sitä johtopäätöstä, että YLE voisi pistää esittämänsä ulkomaisen tuotannon maksukortin taakse ja rahoittaa sillä muuta toimintaansa.
Kun keskustelu näyttää siirtyvän Yleen yleensä, niin jokunen sana siitä. Tosi-tv:n ja kaikenlaisten visailuohjelmien tultua valtavirraksi YLE on seurannut kaupallisia kumppaneitaan liian pitkälle. Ylellä on muutamia ulkomaisia laatusarjoja, dokumentteja ja silloin tällöin elokuviakin, mutta yleinen linja on enenevässä määrin alkanut painottua hömppään. Jopa Teema ja Tv1 ovat laskeneet rimaa niin paljon, ettei katsottavat kovin paljon ole, Tv2:sta puhumattakaan, jota takavuosina ’uudistettiin’.
Ja aivan sama trendi on radion puolella. YLE Radio 1 on Ylen fm-tarjonnasta ainoa kuunneltavissa oleva kanava. Puhekin pilattiin joku vuosi sitten, vaikkakaan en sitä liiemmin tosin kuuntele paljon muutenkaan. Radio Suomeen en ole koskenut kymmeneen vuoteen YleX:stä puhumattakaan. En yleensäkään ole ohjelmavirtaradion ystävä, vaan pidän tasokkaasti tehdyistä erillisistä ohjelmista. YLE radio Yhtäkin uhkaa koko ajan viihteellistyminen, mutta onneksi sitä on vielä vähemmistö ohjelmistosta.
Yleä pitäisi saneerata kovalla kädellä. Koska ohjelma-ajan täyttää nykyään enimmäkseen puppu lähes joka kanavalla, voisi kanavia ja ohjelma-aikaa karsia edelleen. Vasta sitten kun halutaan tehdä jotain kunnianhimoisempaa, kuten digiradion ja DigiTV:n alkuaikoina, kanava- ja ohjelma-aikakapasiteettia voisi lisätä. Kaupallisten kanavien esimerkkiä ei kannata seurata.
Radio- ja TV siirtyvät yhä enenevässä määrin nettiin ja Areena-palvelu ansaitsee kiitokset. Samoin esimerkiksi Ylen Klassinen radiokanava netissä. Suoratoisto on nykyään yhä helpompaa myös hyvin korkealla teknisellä laadulla ja vanha digiradiokonsepti lakkautettiinkin ensin dabin lopetuksen, sittemmin DVB-audiopalvelujen myötä. Hyvän kotiradiovastaanottimen saa nettiin, mutta ikävä kyllä YLE ei tue lähetyksissään mp3:sta, joka on yleisin äänen pakkausmuoto vanhuudestaan huolimatta. Näin esimerkiksi radioiden TuneIn-sovellus ei osaa soittaa YLE:n radiokanavia, vaikka puhelimien kautta ne onnistuvatkin. Nyt homma pitää tehdä kömpelösti Chromecastin, Airplayn tai Bluetoothin kautta valitsemalla ensin kanava puhelimesta.
Perttu Häkkinen oli agnostikko jo huomattavan avarakatseinen ihminen. Hän oli kiinnostunut uskonnollisista ja hengellisistä ilmiöistä laidasta laitaan ja toi niitä kunnioitettavalla tavalla esille. Hän antoi ohjelmassaan tilaa myös hyvin vahvoille, kristillisille kokemuksille, jotka saavuttivat näin suuten kuulijakunnan. Hänen huumorinsa oli myös ihan omaa lajiaan. Toista vastaavanlaista toimittajaa tuskin tulee, ja se on harmi.
Ei vaan Netflix toimii jo nyt maakohtaisesti. Suomessa 30 prosenttia suomalaista, Ruotsissa 30 prosenttia ruotsalaista, Norjassa 30 prosenttia norjalaista, Tanskassa 30 prosenttia tanskalaista, Virossa 30 prosenttia virolaista, Latviassa 30 prosenttia latvialaista, Liettuassa 30 prosenttia liettualalaista, Puolassa 30 prosenttia puolalaista, Saksassa 30 prosenttia saksalaista…
Direktiivi antaa sen verran kansallista päätäntävaltaa, että 30 prosenttia on vain mininimi. 40 prosenitia on maksimi.
