Itseäni tässä uskonnollisuuden uudelleen sanoittamisessa on aina häirinnyt se, että 2000 vuotta on “todistajien pilvi” jo sanoittanut asioita, mikä tuntuu uusilta sanoittajilta kokonaan unohtuvan. Nykyisin on tosi virkistävää, jos mediassa tai muuten julkisuudessa kuulee jonkun täysipäisen, aikuisen ihmisen sanovan, että hän nyt uskoo juuri siten kuten uskontunnustuksessa sanotaankin.
Onkin sääli jos tämä julkisuuteen sanoittaminen on levinnyt myös herätysliikkeiden sisäiseen keskusteluun niin, että enää ei tiedettäisi onko se vain puhetta, joka jättää ytimen oivallettavaksi vai onko siinä sittenkin koko sanoma.
MInulle tämä Korhosen lausahdus (olin kuuntelemassa) toi mieleen yleisen ilmoituksen uskontunnustuksen. Se ei vaan identifioi että mitä muuta on olemassa, saatikka että kuka muu on olemassa (ja sitten tietenkin semmoinen teologis-ontologinen aspekti että mitä olemisella tarkoitetaan tässä. Siis jos haluaa alkaa nillittämään). Ajoittain minusta tuntuu aidosti siltä että ei uskalleta sanoa ääneen muuta kuin Jumala koska Jumalasta puhuttaessa kuulija ei tiedä puhutaanko Jumalasta vai jumalasta. Monesti tuntuu siltä, että puheen tarkoituksena on vain ruokkia ihmisen henkistä kaipuuta ja kasvua puheilla, jotka jättävät kuulijansa itsensä päätettäväksi mitä sijoitan mielessäni sanan “jumala” paikalle. Vähän niin kuin AA:ssa korkein voima (kuulemma).
En noin niinku yleisesti kokenut puheita herättäjäjuhlilla kovin elähdyttäviksi. Niitä vaivaa jokin minun"eipidäsanoaääneenisäpoikapyhähenkietteijokuluuleettäyritänjotankinbrassaillauskollani" -henki. Huonosti on eletty ja jos ei ole elänyt huonosti niin sekin on sitten huono juttu. Tuttuja oli kyllä kiva tavata.
Kuuntelen mielummin suviseuraradiota. Komeaa virsilaulantaa ja jykevää puhetta kaikkine kliseineen.
Kyllä minullekin tulee mieleen tuosta “On olemassa jotain muutakin”, että olisiko se kenties Väinämöinen, Tarzan vai peräti Mustanaamio, mies joka ei kuole koskaan. Vähän samaa kuin, että jotkut haluaisivat virsikirjaan Satumaa -tangon: “Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…” Jossakin, niinpä niin, mutta kun ei mainita mikä maa ja mikä on tie sinne maahan.
Herännäisyyteen on pesiytynyt semmoista nöyryyteen kätkettyä ylpeyttä, jossa ei mukamas tiedetä mistään mitään, ihmetellään vain. Lausutaan niitä määrättyjä mantroja (vikoilu, Jumala suuri, ihminen pieni j.n.e.) ja ollaan niin körttiläistä niin körttiläistä.
Mitä nyt pikaisesti näitä kommetteja tässä lueskelin, niin yhteneväiset näyttävät olevan mielipiteet körttiliikkeen kehityksen suunnasta. Mukava, kun alatie vaivauduit vastaamaan. Luin myös linkittämäsi puheet. Jukka Nevalan puhe oli mielestäni oikein sopiva ja hyvä. Toisesta en sano mitään. Tai jos sen verran, että jos olisin istunut tuolla herättäjäjuhlilla, niin olisin saattanut katsoa viisaammaksi lähteä just silloin kahville.
Mainitsin tuon Jouko Kukkosen tosiaan, kun olen Usko ja Elämäpalstalle tästä kirjoitanut. Näin ulkopuolisen silmin sitä jäi miettimään, miten hänen kävi tämän jälkeen.
Diakonilla hyvä repliikki!
Olen muutamat herättäjäjuhlat ollut mukana. Olen myös ihan tosissani kuunnellut. Olen myös lagukseni lukenut. Kallista hunajanpisaraa tuskin tarvii tässä yhteydessä mainita. Sen lienee jokainen herännäisyyteen tutustunut lukenut. Körttipastoreiden saarnoja kirkossamme kuulen harva se pyhä. Muutosta on havaittavissa. Paikalliset mummot kaipaavat jo edesmenneitä saarnamiehiä saarnaamaan. Heidän veroisiaan ei enää ole. Näin luonnehtivat.
Vinkkinä! Jos viittaatte muihin kirjoittajiin, voitte käyttää @-merkkiä nimen edessä. Näin esimerkiksi @Elisabet olisi voinut viitata Diakoniin sanomalla: “@Diakoni:lla hyvä repliikki!” Näin käyttäjä saa ilmoituksen, että hänet on mainittu.
Jukka Nevala mainittiin tuolla körttijuhlien puhujana. Nevala oli mukana vantaalaisena kirkkoherrana. En tiedä hänen suhteestaan herännäisyyteen, mutta Sleyn jutuissa häntä voi tavata kirjoittajana, puhujana ja osallistujana. Selittänee jotain puheen erottuvuudesta… Mutta pitää myös muistaa, että citykörttien, julkkiskörttien ja useimpien liikkeen nykyisten voimahahmojen lisäksi on ns. tavallisia seurakuntalaisia joilla on herännäinen tausta, ja he eivät ehkä harrasta lainkaan samanlaista lokeroimista mitä nämä muut. Papistoa koskee sama. Erityisesti Pohjanmaalla on “körttiläis-evankelisia” pappeja.
Nevala on muuten pappeutensa lisäksi luontovalokuvaaja. Suosittelen kirjaa “Ruskan loistosta kesän vihreyteen”, jossa on kuvia ja tekstejä kirkkovuoden kaikille pyhäpäiville.
Saakohan tätä lähteä analysoimaan? Ei varmaan, mutta tympii. Mitenhän tavallisuus tässä määrittyy. Ilmeisesti tavallinen ihminen ei osaa käyttää sivulauseita, ilmaista uskonkäsitystään selkeästi eikä myöskään ole koskaan vakuuttunut omasta uskostaan. Ties muten iso osa kansasta on korkeakoulutettuja ja koulutettu tuottamaan paitsi hyvää kieltä myös tieteellistä tekstiä. Ja akateemisen maailman ulkopuolellakin suomalainen yhteiskunta lienee maailman lukeneimpia. Kuinkahan monta niitä tavallista ihmistä on. Ei taida Korhonen itsekään olla kovin tavallinen. Opiskellut oikein yliopistossa ja työskennellyt valtakunnan suurimmassa lehdessä. Ei tuo nyt oikein elämänkoululta kuulosta