Muistutan vielä, että totuus tässä erimielisyydessä kuitenkin on, vaikka meillä ei ole minkäänlaista tuomiovaltaa, niin kuitenkin arvioinnin valta on ja sitä pitäisi runsaasti harrastaa, mutta sovussa asiallisesti ja vetämättä hernettä nenäänsä.
Jokaisessa kirkkokunnassa yms. on sekoittuneena valheuskovia ja uskovia, luopuvia ja tunnustavia enemmän tai vähemmän, mutta sekoittuneena. Rajanvetoa täytyy olla ettei ajauduta ihmiselle tyypilliseen anarkiaan.
Luterilaiselle riittää Lutherin itsensä (myös Paavalin) neuvon mukaan, että pääasia saa olla pääasia ja sen ympärille rakennetaan, kuka mitenkin ja niitä saa arvostella ja käsityksiä oikaista, jos pystyy. On huono merkki, jos ei kestä asiallista arvostelua.
1 tykkäys
Juttelin erään ihmisen kanssa jonka polku oli vienyt evl:sta useiden vapaiden suuntien kautta ortokirkkoon ja edelleen takaisin evl:oon. Hän oli huolissaan siitä pidetäänkö häntä enää ylipäätänsäkään kristittynä. Sanoin että ei se ole kirkkokunnasta kiinni.
Se että meillä on paljon kirkkoja ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi paljon kristittyjä. Kirkko pirstoutuu kun ihminen luopuu Kristuksesta. Tapahtuipa tuo luopuminen mistä kirkkokunnasta hyvänsä.
D
3 tykkäystä
Ei kai voi kuitenkaan kieltää sitä, että viinipuuvertaus kertoo, että kristitty on oleellisessa yhteydessä Kristukseen, mikä tuottaa hänelle elämän välttämättämyydet - samalla kun kristitty on yhteydessä kaikkiin muihin ja omalla toiminnallaan edesauttaa yhteistä hyvinvointia. Samoin kirkko on Kristuksen totinen Ruumis, jossa olemme todellisesti osia (ei siis mikään vertaus tämä!) ja jokaisen hyvä koituu toisille, samoin jokaisen paha koskettaa muita. Kirkkoruumiissa oleminen on ainoa tapa olla kristitty.
3 tykkäystä