Kristillinen avioliittokäsitys ja yhteiskunta

Luterilainen avioliittokäsitys ei perustu ihmisen seksuaalisuudelle. Se ei millään tavalla hae oikeutusta itselleen ihmisen seksuaalisuudesta. Minusta tässä on jokin ontologinenkin viisaus joka liittyy ihmisenä olemiseen metafyysisesti.

Tunnustuskirjoissa, Ison katekismuksen 6. käsky selityksessä sanotaan:

“Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi.”

Tämän Tunnustuskirjojen tekstin mukaan avioliitto on osoitus miehen ja naisen erilaisuudesta. Ei heidän seksuaalisuudestaan, vaan erilaisuudesta joka mahdollistaa uuden elämän synnyn.

EI luterilaista/kristillistä avioliittokäsitystä ole laadittu siksi että sillä voitaisiin nöyryyttää ketään. Tai siksi että sillä voitaisiin osoittaa että toinen on jotenkin huonompi ihmisenä. Luterilaisella/kristillisellä avioliittokäsityksellä eiole mitään tekemistä tällaisten asioiden kanssa.

Se, että kirkko ei lähtenyt mukaan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, on erittäin loogista. Kristillisen/luterilaisen näkemyksen mukaan avioliittoa, tai ainakaan sellaista avioliittoa miksi Jumala on avioliiton kirkon itseymmärryksen mukaan laatinut, ei ole tarkoitettu samaa sukupuolta oleville.

SIlloinkaan kun eri sukupuolta olevat eivät saa lapsia, niin he toteuttavat avioliiton miehen ja naisen erilaisuutta merkitsevää funktiota.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on kristillisesti katsottuna paradoksi. Se on teoreettisesti hieman sama kuin jos meduusoille annettaisiin lupa ajaa polkupyörällä moottoritiellä. Todennäköisesti sellaisesta laista ei olisi haittaa kenellekään. Mutta ei sillä olisi mitään liikenteen tarkoitusta palvelevaa virkaakaan.

Homot voivat toimia hyvinä vanhempina, rakastavina isinä ja äiteinä, jopa toimia keskinäisessä suhteessaan sillä tavalla kuin hyvä ihmissuhde vaatii. Mutta avioliitto kristillisessä mielessä ei vain kuulu samaa sukupuolta oleville pareille.

Ei se ole kirkko joka tätä vastustaa, vaan Jumalan sana. Lutherin ajatuskin perustuu sille. Esim. 1. Moos 1 ja Ef. 5

"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”

“Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään."

Niin kuin Kristus on tarkoitettu ennen aikojen alkua yhteen seurakuntansa kanssa, niin on mies ja nainenkin tarkoitettu yhteen jo ennen aikojen alkua ja juuri tämän takia, kuten Paavalikin sanoo.

Kristillisen avioliittokäsitys ei ole tarkoitettu alentamaan kenenkään ihmisarvoa. Se, että kirkko ei siunaa ei ole ase ketään vastaan. Ja kirkon avioliittokäsityksen nimeäminen suvaitsemattomuudeksi kertoo jotain vain sanojasta.

Ymmärrän kyllä että kirkkomme käsitys ahdistaa joitakuita. Kirkkomme tulisi osata kohdata tämä ahdistus paremmin, osata antaa sille tilaa ja olla ahdistuneiden rinnalla.

D

5 tykkäystä

Tämähän oli jo järjestetty parisuhdelaissa.

Minusta heteropareja varten pitäisi olla erityinen, tarkemmin säädelty ja tiukemmin rajoitettu instituutio, koska siitä suhteesta voi syntyä luonnollisesti ja jopa yllättäen, lapsia.

Minun puolestani kristillinen avioliitto saa olla juuri sellainen kuin kirkon jäsenet haluavat, mutta miksi ihmeessä yhteiskunnassa eriarvoistetaan elämänkumppanuuden ja perheen (myös sen kaksijäsenisen) muodostamista.
Tosin, ymmärtääkseni rekisteröity parisuhde on kai hoitanut tämän asian, joten en minäkään oikein ymmärrä mistä sukupuolineutraalin avioliittolain yhteydessä oikein taistellaan. En tunne lakiasioita kovin hyvin, jos rekisteröity parisuhde on avioliittoon nähden jotenkin vajaa (poislukien tietysti kirkollinen vihkiminen, sitä ei kirkkoa voi pakottaa tekemään) silloin rekisteröidystä parisuhteesta täytyy tehdä avioliiton kanssa samanarvoinen.

Huomio lisääntymisasiaan:
Mihin tahansa suhteeseen jossa on yhtenä osapuolena lisääntymiskykyinen nainen, voi koska tahansa syntyä, jopa yllättäen, lapsia.

Selvä, tämä on selkeä näkemys. Mutta en näe, miten tämäkään sinänsä johtaa homoliittojen kritisoimiseen. Eihän homoliitoista seuraa, että lapsia alkaisi syntyä pysyvien parisuhteiden ulkopuolella.

Jotkut ihmiset nyt vaan haluavat elää parisuhteissaankin niin että he ovat vapaasti seksuaalisessa kanssakäymisessä suhteen ulkopuolella.
Se tarkoittaa sitä että lapset eivät synny varsinaisesti aina jonkin ennaltamääritellyn suhteen sisällä.
Minä ainakaan en voi täysi-ikäisiltä ihmisiltä kieltää tällaista suhdemuotoa, jos ovat itse tyytyväisiä siihen, ja näinkin elävillä on oikeus lisääntyä ja nimetä perheensä ja elämänkumppaninsa.

Homoliitoista seuraa entistä vahvempana se mikä oli jo olemassa ennen avioliittolain muutosta. Näkemys, että parisuhde itsessään oikeuttaa lasten hankkimiseen. Nyt jo vaaditaan hedelmöityshoitojen antamista lesbopareille yhteiskunnan varoilla.

Avioliitto sinällään ei estä eikä takaa mitään. Mutta se sisältää tärkeän viestin siitä mitä pidetään ideaalina.

Näen, että avioliitto on olemassa, jotta tämä ideaali ymmärrettäisiin ja sisäistettäisiin. Ja tämä on vaikuttanut yhteiskunnan arvoihin. Olet varmaan kuullut puhuttavan AU-lapsista ja myös sanonnan “pakko mennä naimisiin”. Avioliiton muuttaminen muuttaa myös arvoja. Laki aina jollain tasolla vaikuttaa siihen mitä yleisesti pidetään hyväksyttävänä, tavoiteltavana tai ei-toivottavana.

Mihin avioliittoa sinun mielestäsi tarvitaan?

No, joo, tässä on se ongelma että toisten mielestä perheen jossa lapsi kasvaa täytyy sisältää molemmat biologiset vanhemmat. Ei kelpaa jos toinen vanhempi on perheen elämässä ns. suhteen ulkopuolella.
Itse kyllä ymmärrän että huoltajiksi nimetään varsinaiset rekisteröidyssä parisuhteessa olevat henkilöt ja toinen biologisista vanhemmista on lapsen elämässä läsnä muuten.
Tai ehkä tarvitsemme uuden huoltajuuden käsitteen. Esimerkiksi varsinainen huoltaja ja biologiseen vanhemmuuteen perustuva huoltajuus. Kummallekin voitaisiin määritellä oikeudet ja velvollisuudet ja kumpiakin voitaisiin nimetä kaksi kappaletta.

Voisit ehkä vähän miettiä sanavalintoja tässä. Onko jotain väärää siinä että pidetään lähtökohtaisena tavoitteena ja ihanteena, että jokainen lapsi saisi kasvaa oman isänsä ja äitinsä hoidossa, näiden muodostamassa yhteisessä kodissa?

2 tykkäystä

Yhteiskunta saa järjestää avioliittonsa miten haluaa. Kirkolla ei ole liiemmin ollut ongelmia erilaisten avioliittojen hyväksymisessä, niin kuin ei tässä uudessakaan. Laillisen järjestyksen mukaan solmitut avioliitot ovat avioliittoja. Olipa se järjestys mikä hyvänsä ja missä hyvänsä.

Kirkko ei vain oman itseymmärryksensä valossa siunaa kaikkia liittoja. Tällainen oikeus kirkolle sallittakoon, sillä maalliset järjestelyt eivät määrittele sitä, mikä on siunattavaa ja mikä ei.

D

3 tykkäystä

Minusta olisi tärkeämpää että lapsen elämässä on pysyviä ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin jotka ottavat vastuun lapsesta ja rakastavat tätä, kuin se että lapsi kasvaa biologisen vanhempansa kanssa.

Mitä sanavalintojani pidät tärkeänä muuttaa?

Tarkoitan tietenkin sitä, että kaikista paras tässäkin asiassa, sen sijaan että mennään linjalle "parempi elävä koira kuin kuollut leijona, olisi se elävä leijona. Että lapsen biologiset vanhemamt rakastavat ja hoitavat lasta.

1 tykkäys

Alunperin avioliitokin lienee ollut enemmän käytännön diili. Sukupuoliyhteys konstituoi sen. Avoliitto tänä, varsinkin pitkät avoliitot, lienevät lähinnä alkuperäistä avioliittoa käytännössä. Ollan yhdessä, sekstaillaan ja saadaan lapsia. Joissakin kulttuureissa verinen lakana hääyönä toimi sinettinä avioliitolle. Sitä vilauteltiin kansalle ja kaikki olivat tietoisia siitä, että nämä kaksi ovat yksi. En tiedä miten tuo toimisi samaa sukupuolta olevien tapauksessa. Ei varmasti samalla tavalla.

Kirkko ei siunaa avoliittoja. Se ei ilmeisesti ole ongelma avoliittolaisille. Kirkolla ei ole mitään toimitusta avoliitolle. En ole kuitenkaan kuullut että kukaan avoliitossa oleva olisi tullut sanomaan että heitä ei pidetä samanarvoisina kuin avioliittoon vihittyjä.

D

1 tykkäys

Onko Suomi nykyään yhteiskuntana kristillinen? Ehkä ei. Ja jos ei, niin näen että kristittykin voi kannattaa lakeja, jotka sallii sujuvan yhteiselon kaikkien kesken.

Onhan sekin tavattoman iso loikka kristillisestä avioliittokäsityksestä, että kristitty ja ateisti voisi solmia avioliiton. Pitääkö kristityn vastustaa sellaisten avioliittojen laillisuutta? Tai pitääkö kristityn edistää lakeja, jotka säätelisi kaikkien elämää paastojen aikana? Minusta ei. Mutta ei tämä tarkoita tietenkään, että pitäisi paastoa, tai kristillistä avioliittoa, turhana.

Voiko maallinen lainsäädäntö turhentaa avioliittoa sakramenttina (tai muuten kirkollisena toimituksena)? Eikö sakramentin merkitys ole maallisesta laista riippumaton?

Kirkko ei varmasti tule erityisesti liputtamaan samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta. Mutta kirkon julkaisema oppimateriaali tiivistää: "Etiikkaa käsittelevässä osiossa todettiin, että ‘jokainen parisuhde on [ – – ] kirkko pienoiskoossa’ ja ‘voi johtaa yhteiseen pelastukseen. Kirkko ei sulje oviaan minkäänlaiselta perheeltä tai parisuhteelta, jokainen on kutsuttu olemaan Kirkon perheen jäsen.’ " (Seisokaamme hyvin, sitaatti oheisesta artikkelista.) Eihän meillä varmasti kukaan vaadi avioliiton muuttamista, mutta samaakin sukupuolta olevien parien lapset kastetaan ja kodit siunataan.

http://www.ennenjanyt.net/2018/02/keskustelu-samaa-sukupuolta-olevien-parisuhteesta-suomen-ortodoksisessa-kirkossa-vuodesta-1990-nykyhetkeen/

1 tykkäys

Tällaista tilannetta ei voi säännöillä luoda.

Tähän voi vaikuttaa. Ja tätä varten avioliitto on.

Tai kysytään näin: jos sinun pitäisi suunnitella yhteiskunnallinen instituutio, jonka kautta voidaan, jos ei taata, niin ainakin vaikuttaa mahdollisimman pitkälle siihen, että jokainen lapsi saisi syntyä oman isänsä ja äitinsä muodostamaan perheeseen, millainen tämä insituutio olisi?

Et ole siinä tapauksessa lukenut debatissa käytettyjä puheenvuoroja. Toki keskustelussa on sanottu, että avioliiton kuuluu olla miehen ja naisen välinen liitto, mutta sitä näkemystä on siellä perusteltu laajasti ja erittäin perusteellisesti.

Synti käsitteenä liittyy kristinuskon oppeihin. Ainakaan Suomessa ja USA:ssa sitä ei lakia säätäessä käytetyissä asiantuntijalausunnoissa käytetty lainkaan. Yksittäisen edustajat ovat voineet keskustelussa käyttääkin, mutta siihen heillä on täysi oikeus. Ihmiset yleensä poimivat suuresta määrästä perusteluja sen mikä heitä ärsyttää ja mihin on helppo tarttua, mutta se ei suinkaan tarkoita, että perustelut kokonaisuudessaan olisivat siinä.

En lähtisi yhteiskunnallisisilla instituutioilla ohjailemaan tätä. Pidän tärkeämpänä että sitoutuminen perheeseen, vastuu ja rakkaus toteutuvat perheyksiköissä riippumatta perheen sisäisistä biologisista sukulaisuussuhteista.

Mielestäni kaikki yritykset ohjailla tätä yhteiskunnallisesti ovat enemmän ja vähemmän epäonnistuneet ja pahentaneet tilannetta.

Etkö tästä syystä kannattanut sitä sukupuolineutraalia avioliittoa? Koska mielestäsi kaikenlaisia perhesuhteita ja kokoonpanoja tulee turvata ja säädellä yhteiskunnan taholta.

Vai esitätkö nyt ettet pidä avioliittoa ollenkaan tärkeänä ja säilyttämisen arvoisena insituutiona?

Olen lukenut tätä ketjua ja foorumin keskusteluja säännöllisen epäsäännöllisesti, jutellut kavereideni kanssa enkä ole avannut yhtäkään kirjaa tai tiedostoa netissä asiaan liittyen. Nyt tekee kuitenkin mieli keskustella tästä teidän kanssanne. Onko siis joku aloituspakettimateriaali mikä pitää ensin käydä läpi?

Jos tuo sitaatti tosiaan on jostain ortodoksisesta julkaisusta on päässyt tapahtumaan pahanlaatuinen moka. Eihän jokainen parisuhde voi olla “kirkko pienoiskoossa”, Tällainen on vain sakramentaalisesti vihitty ja ortodoksista elämää elävä aviopari.

Samaa sukupuolta olevilla pareilla ei voi olla yhteisiä lapsia, muuten kuin adoption kautta. Lesbonainen, joka hankkkii keinohedelmöityksellä lapsen on au-äiti. On uskottomuutta hankkia lapsi toisen henkilön kanssa ja olla samanaikaisesti toisen kanssa parisuhteessa. Ortodoksinen kirkko ei kiellä kastamasta au-lasta, vaikka hänen äitinsä ei katuisikaan syntejään, jos vain lapselle löytyy kummi. Lapsihan on joka tapauksessa viaton ja arvollinen saamaan kasteen. Kodinsiunauksesta voi olla montaa mieltä. Yleensä pappi ei kuitenkaan tiedä ainakaan kaupunkioloissa millaisia ihmisiä missäkin huushollisissa asuu. Jos esim homoavioliiton ortodoksiseen kirkkoon kuuluva osapuoli on tilannut kodinsiunauksen, se näin ollen yleensä toimitetaan.