Luterilainen avioliittokäsitys ei perustu ihmisen seksuaalisuudelle. Se ei millään tavalla hae oikeutusta itselleen ihmisen seksuaalisuudesta. Minusta tässä on jokin ontologinenkin viisaus joka liittyy ihmisenä olemiseen metafyysisesti.
Tunnustuskirjoissa, Ison katekismuksen 6. käsky selityksessä sanotaan:
“Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi.”
Tämän Tunnustuskirjojen tekstin mukaan avioliitto on osoitus miehen ja naisen erilaisuudesta. Ei heidän seksuaalisuudestaan, vaan erilaisuudesta joka mahdollistaa uuden elämän synnyn.
EI luterilaista/kristillistä avioliittokäsitystä ole laadittu siksi että sillä voitaisiin nöyryyttää ketään. Tai siksi että sillä voitaisiin osoittaa että toinen on jotenkin huonompi ihmisenä. Luterilaisella/kristillisellä avioliittokäsityksellä eiole mitään tekemistä tällaisten asioiden kanssa.
Se, että kirkko ei lähtenyt mukaan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, on erittäin loogista. Kristillisen/luterilaisen näkemyksen mukaan avioliittoa, tai ainakaan sellaista avioliittoa miksi Jumala on avioliiton kirkon itseymmärryksen mukaan laatinut, ei ole tarkoitettu samaa sukupuolta oleville.
SIlloinkaan kun eri sukupuolta olevat eivät saa lapsia, niin he toteuttavat avioliiton miehen ja naisen erilaisuutta merkitsevää funktiota.
Samaa sukupuolta olevien avioliitto on kristillisesti katsottuna paradoksi. Se on teoreettisesti hieman sama kuin jos meduusoille annettaisiin lupa ajaa polkupyörällä moottoritiellä. Todennäköisesti sellaisesta laista ei olisi haittaa kenellekään. Mutta ei sillä olisi mitään liikenteen tarkoitusta palvelevaa virkaakaan.
Homot voivat toimia hyvinä vanhempina, rakastavina isinä ja äiteinä, jopa toimia keskinäisessä suhteessaan sillä tavalla kuin hyvä ihmissuhde vaatii. Mutta avioliitto kristillisessä mielessä ei vain kuulu samaa sukupuolta oleville pareille.
Ei se ole kirkko joka tätä vastustaa, vaan Jumalan sana. Lutherin ajatuskin perustuu sille. Esim. 1. Moos 1 ja Ef. 5
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”
“Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään."
Niin kuin Kristus on tarkoitettu ennen aikojen alkua yhteen seurakuntansa kanssa, niin on mies ja nainenkin tarkoitettu yhteen jo ennen aikojen alkua ja juuri tämän takia, kuten Paavalikin sanoo.
Kristillisen avioliittokäsitys ei ole tarkoitettu alentamaan kenenkään ihmisarvoa. Se, että kirkko ei siunaa ei ole ase ketään vastaan. Ja kirkon avioliittokäsityksen nimeäminen suvaitsemattomuudeksi kertoo jotain vain sanojasta.
Ymmärrän kyllä että kirkkomme käsitys ahdistaa joitakuita. Kirkkomme tulisi osata kohdata tämä ahdistus paremmin, osata antaa sille tilaa ja olla ahdistuneiden rinnalla.
D