Kristityn määritelmä

Oppi
21

Oletko jollakin tavoin kreikan kielen salaisuuksien erityisasiantuntija, kun tuommoista esität? Minusta tuo alkukieli on ihan selkeä ja todellakin ihan oikein käännetty, myös kaikissa erikielisissä käännöksissä:

χρηματίσαι τε πρώτως ἐν Ἀντιοχείᾳ τοὺς μαθητὰς Χριστιανούς.

Ja mitä ajattelit tulkinnallasi sanoa, ihan selkokielisesti? Tarkoitatko että Jeesukseen uskova, joka hänen kauttaan Jumalaan turvautuu, ei ole pelastuksesta osallinen, jollei täytä joitakin muita kriteereitä? Mitä ne kriteerit voisivat olla, jos luottava ja turvautuva usko Jeesukseen ei riitä? Jumalan armo ei riitä? Sovitusveri ei riitä? Pitää olla uskossa helluntailaiseen tapaan kastettuna ja henkikastettuna ja maksaa kuuliaisesti kymmenykset seurakunnalle? Vai mikä lopulta riittää? Ympärileikkaus ja sapatti? Lankeamaton ja täydellinen elämä?

Armo on joko lahjaa tai sitten se ei ole. Evankeliumi on ilosanoma tai sitten se ei ole.

2 tykkäystä
22

Kristityn määritelmä vaatii muutakin kuin typistetyn ilmauksen. Kirkkohistoriassa on liian monta harhaa, jotka on pitänyt rajata ulos. Kristityn määritelmä onkin enemmän kerroksellinen. Ytimessä Kristuksen seuraamisen todistus. Esim. Jeesus Kristus, Jumalan poika, minun Vapahtajani. Sitten tätä ilmaisua suojaamassa ja avaamassa esimerkiksi uskontunnustukset.

4 tykkäystä
23

Harhoja ja vinosuuntauksia on valtavasti historiassa ja meidänkin päivinämme isoissa ja pienissä piireissä, mutta eihän se suoralta kädeltä ja välttämättä tarkoita sitä, että ne olisivat pelastusopillisesti niin vakavia, että opinkohdista eri tavalla ajattelevat olisivat pelastuksen ulkopuolella. Onneksi lopullinen tuomio ei ole ihmisten vallassa. Kuten aiemmin kirjoitin: pelastuksen täytyy olla Jumalan työtä yksilöihmisten sydämissä. Ajattelen niin, että liian jyrkkä opillisuus tuottaa kovuutta ja heikentää hengellisyyttä.

“Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;” (1.Joh 4:1-2)

Johannes antaa siis aika lailla opillista tilaa. Vaikka itse kirjoitan näin avarasti, olen äärimäisen tarkka omasta linjastani eli siitä, että pelastus on lahja, pelastumme armosta emmekä oman (kuvitellun) kelvollisuutemme pohjalta. Mutta jos joku onkin yksityiskohdista kanssani eri mieltä, eihän se vielä tarkoita sitä, että tuo toinen olisi pelastuksen ulkopuolella.

Paavali antaa kovin sanoin lakihenkisille pataan, ja Jaakob puolestaan muistuttaa hyvien tekojen tärkeydestä. Kumpikin on silti tasan samaa mieltä siitä, että pahaa ei kristityn tule tehdä.

24

20240319_093529
20240319_0935291920×1645 353 KB

Lutherin ajatuksia kristityn ja hurskaan erosta. Päivän sana kokoelmasta Tienviittoja (Perussanoma 2009).

Kristuksessa oleminen on ihan jotain muuta mitä tämän maailman arvostama hurskaus. Ainakin tämän mukaan.

25

Kristityn määritelmäksi riittää mielestäni se, että on kastettu.
Muinaisen Espoon Ekumeenisen keskuksen legendaarinen bysanttilaisen riituksen katolinen pappi, isä Robert de Caluwe toimittaessaan pyhän liturgian kelpuutti ehtoolliselle “kaikki kastetut kristityt.” Tällä voidaan mielestäni mennä…(isä Robert oli selvästikin koko lailla avoimen ehtoollispöydän kannalla …"

4 tykkäystä
26

Tämä on sinänsä ihan hyvä näkökulma ja myös varsin tiivis. Yleiskielessä ja virallisissa tilastoissa näin varmasti onkin. Lienee silti mahdollista, että kastettu henkilö tulee sellaiseen johtopäätökseen, että hän ei usko Jeesukseen eikä näe tarpeelliseksi turvautua Jumalaan. Minusta on ongelmallista nimittää häntä kristityksi ainakaan niillä reunaehdoilla jotka alussa ilmaisin, eli puhe on niistä, jotka kristinuskon mukaan ovat osallisia pelastuksesta. Toki jos oppi tunnustaa tyylipuhtaan ja absoluuttisen “kasteen armon”, kristitty ja pelastuksesta osallinen on tosiaankin se, joka on kastettu. Uskovaisiksi ei kuitenkaan voine kutsua niitä jotka eivät usko…?

Jonkun mielestä tämä kaikki voi tuntua turhalta saivartelulta, mutta minusta tällainen ajatusten stilisointi on hyödyllistä. Ainakin minun mieleeni selkeytyy aika syvä opillinen ero siinä, kuinka usko ja kaste toisiinsa opillisesti suhteutuvat.

Normaali tilanne on toki se, että molemmat ovat tärkeitä (“joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”), mutta tässä sukelletaan nyt hieman syvemmälle pelastusopillisiin hienouksiin. Kastetta ja uskoa ei voida mielestäni oikeastaan toisistaan erottaakaan, mutta omassa ajattelussani tässä kysymyksessä ei olekaan mitään ongelmaa niiden suhteen, jotka ovat kastettuja ja uskovia.

Sanoisin, että kirkon pitää kastaa ihmisiä, ja kastettujen on syytä viime kädessä itse huolehtia uskostaan ja hengellisestä tilastaan.

27

Olisiko seuraavanlainen erittely ok:
Kristitty on

  1. Jumalan edessä hän, jolla on pelastava usko Kristukseen.
  2. Kirkollisesti eli seurakunnallisesti hän, joka uskoo ja on kastettu (sekä ehkä: ja joka pysyy Kristuksesta osallisena seurakunnan ja armonvälineiden kautta)
  3. Yhteiskunnallis-julkisesti hän, joka julkisesti suullaan tunnustaa yhteistä kristillistä uskoa yhdessä seurakunnan kanssa (sekä ehkä myös: joka on kastettu ja julkisesti kristillisen seurakunnan jäsen).

Toisin sanoen: kuka on kristitty? - kuka kysyy? Tässä on kolme eri näkökulmaa, jotka tarvitsevat hieman erilaiset ja erilaajuiset määritelmät.

2 tykkäystä
28

Kaikki jollain tavalla Jeesukseen uskovat eivät ole kristittyjä. Muslimit, teosofit ja kristosofit esimerkiksi puhuvat paljon Jeesuksesta tai Kristuksesta, ammentavat kristinuskosta mutta sotkevat sekaan muita oppeja.

Uskon liikkeessä, menestysteologiassa, Jeesuksen sijaan keskeistä on ihmeisiin keskittyvä usko. Jeesukseen turvautuminen on ehkä alku heilläkin, mutta Jeesuksesta “mennään eteenpäin” ihmeitä tuottavaan uskoon, ja siinä on ainakin vaarana kadottaa todellinen kristillinen pohja.

5 tykkäystä
29

James/Semanjah’lle

Vaikka tässä ei ole kysymys kielitieteestä, niin kielet eivät ole minun heikko kohtani.

Jokaisessa kielessä, jokaisen sanan takana on asia. Suomenkielinen Raamattu kääntää kreikasta, että Antiokiassa ensimmäiseksi alettiin opetuslapsia kutsumaan Jeesuksen seuraajiksi, mikä on kreikaksi ”christianos”. Jeesuksen hengellinen nimi hebreaksi on Messias, minkä merkitys on myös ”voideltu”.
Siis halutaanko, haluatko, ilmaista Jeesus voideltuna tai vapahtajana ei muuta itse asiaa, mikä kaikissa Jeesuksesta nimen, nimitys-sanan takana on.

Antiokiassa, jossa puhuttiin kreikkaa, Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua , nimitellä ”christianos” sanalla. Sitten mm. Hieronymus käänsi Raamattua pätkittäin latinaksi. Trenton kokouksen edellä Rooman kirkon Raamatun käännös oli sekavassa tilassa. Siksi paavi kehotti kokoamaan uuden paremman käännöksen.

Ensimmäinen versio julistettiin, ex catedra- ainoaksi ikuisesti oikeaksi. Sitten seuraavat kaksi paavia muutti ensimmäisen paavin muuttumattomaksi julistettua ja ilmoitti kumpikin niiden olevan se alkuperäinen. Tästä kirjoitin 2000-luvun alussa eikä siihen muuta väitetty, ei Emil Anton, Juho Sankamo tai Oskari Juurikkala. Mainitsen nämä nimet, koska he edustivat terävintä RKK:n jumaluusopillista päätä ja heidän kanssaan asian halusin selventää.

Tämä trento-kertomus ei ole ainoa yritys turhentaa Kirjoituksia ja tästä ensimmäisiä esimerkkejä on Apt. 19:1-7. Eli kertomus Johanneksen-kaste-herätyksestä. Tämä liike on vieläkin olemassa Israel-Palestina alueella.

Voin selventää, jos asia ei sinulle aukea. Eli kysy!

Toistan, Raamatun tekstiä en tulkitse. Tulkinta on alkuperäisen sanoman, merkityksen muuttamista.

Alkukielen selkeys tulee esille, kun sen kääntää omalle äidinkielelle. Tässä yhteydessä ”christianos” kielellisesti, sana- ja merkitystarkasti tarkoittaa sitä, mitä Apt. 11:27 kääntää, eli kreikan Jeesuksen opetuslapsi = christianos on suomeksi ”Jeesuksen opetuslapsi”, eli Jeesuksen perässä, Hänen jalanjäljissään kulkija, eli Uskova, jossa on Jumalan Pojan usko sisällä.

Kirkkojen jäsenyys tai minkään maallisen yhteisön jäsenyys ei sitä ole. Uskova on sanana myös tarkkamerkityksellinen. Uskoontulosta, uskoontulleista puhutaan sen verran usein, ettei mitään yläotsikkoa tarvita, mitä ”kristitty” sanana edustaa.

En kohdista kristitty sanaa ollenkaan asioihin joita esität translitteroimattoman tekstisi jälkeen. Tässä keskustelet itsesi kanss. Keskitän kristitty-sanan tuomaan esille väännökseen, mikä ei ole kreikkaa eikä suomea.

Katson, että Jumalan Seurakunta, joka koostuu uskovista, Jeesuksen opetuslapsista liuutetaan ”Herra, Herra”- huuteluun, eli muotojumalisuuteen.

Sitä se ei ole ja sellaisista ei Apt. 11:26 myöskään kerro.

Toisaalta voit tarkoittaa määritelmää ”klassinen kristinusko”, mikä kattaa opetuslapsien, uskovien Seurakunnan ja muodollisen nk. kristillisyyden.

30

En oikein ymmärrä mitä @oka ajaa takaa. Antioikiassa alettiin opetuslapsia kutsumaan kristityiksi. Mitä outoa tässä on?

UT:n teologinen sanakirja todistaa:

the disciples – obviously the term which the original believers used for themselves – were first called Χριστιανοί in Antioch. Χριστιανός is formed from Christ in analogy to Ἡρῳδιανοί and Καισαριανοί. It denotes Christ’s adherents, those who belong to Him.

Kai tässä jokin mystinen juttu on mutta se ei vaan aukea…

D

1 tykkäys
31

Mainitut olisivat varmaan imarreltuja mainittuina tässä yhteydessä. Olisin kyllä minäkin, jos olisi lihaksia.

1 tykkäys
32

Olen ollut heihin kolmeen yhteydessä vuoden 2000 jälkeen. Yhdeksi aiheeksi halusin nostaa mainitun Vulgatan ryhdistyksen. Ei kuitenkaan noussut.