Lähi-idän tapahtumat ja uutiset

Tätä syytä avata hiukan. Kuten tiedämme, suurin osa eurooppalaisista islaminuskoisista kansalaisista ja pakolaisista on sunnimuslimeja. He ovat luontaisesti huolissaan siitä, mitä heidän uskonveljilleen ja sisarilleen tapahtuu Euroopan ulkopuolella. Olen vakuuttunut, että he eivät ole lähtökohtaisesti “saudi-arabialaisen” koulun kuin islamilaisia maita -joissa on sunnienemmistö tai se on vähemmistönä- johtavien diktaattorien ystäviä.

Syyrian tapauksessa uskoakseni lähes kaikki haluavat Assadista eroon, vaikka tietävätkin millaisista hepuista ns. maltillinen oppositio koostuu. He toivovat luonnollisestikkin, että Länsi menisi Syyriaan ja järjestelisi asiat mahdollisimman hyvin. Tässä ei tietystikkään ole mitään väärää sinällään, mutta rohkenisin väittää, että eurooppalaisten sunnimuslimien huolen varjoon jäävät syyrialaiset alaviitit, siiat, kristityt ja kurdit. En ole lainkaan vakuuttunut että esim. Hollande tajuaa taustalla vaikuttavaa sektaarista-asetelmaa.

Ylipäätään Lähi-Idän ja Orientin ei-sunnimuslimien, kristittyjen, jesidien ja kurdien äänet ja huolet eivät kantaudu Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Heillä ei ole apunaan lobbareita, ajatushautomoita ja analyytikkoja samalla tavalla kuin länteen integroituneilla sunnimuslimeilla. Heidät mielletäänkin helposti Assadin, Iranin ja Putinin kätyreiksi, jotka eivät tästä syystä ole niin ihmisiä kuin muut. Eurooppalaisina ja pohjois-amerikkalaisina äänestäjinä he ovat myös sangen pieni joukko, joten heidän äänillä ei ole poliitikoille niin suurta merkitystä.

Väittäisin myös, että lännen omaksuma naivi usko sekularismiin, estää päättäjiä ja viranomaisia näkemästä sen, että uskonnolla on yhä syvä merkitys muslimeille, siinä missä vanhempien kirkkojen kristityille, joillekin konservatiivis-reformoiduille kristityille ja juutalaisille. He voivat ja pystyvät integroitumaan länteen; omaksuvat demokratian ja toleroivat massakulttuuriin liberalismiakin, mutta samalla tarkastelevat maailmaa uskontonsa kautta ja äänestävät sen mukaisesti.

Joo, sunni tai shia, mutta Elysee-palatsissa asia otetaan päätöksenteossa huomioon.

Minulle on tullut se vaikutelma, että suvakit hellivät mainitsemaasi naivia uskoa islamin sekularismiin. Minustakaan sellaista ei ole näkyvissä.

Päättäjien olen ainakin korkealla tasolla ajatellut ymmärtävän, että muslimi on aina ensimmäiseksi muslimi ja lojaali ensiksi uskonnolleen.
Se tuli esiin niinkin maallistuneessa ja rahan kyllästämässä kulttuurissa kuin Singaporessa, jossa kriisin tullen ei voitukaan luottaa omiin turvallisuusjoukkoihin ja heidän lojaalisuuteensa, vaan kutsuttiin apuun Britannian muukalaissotilaat eli gurkhat suojelemaan virastoja ja televisio-asemaa.

Suvakit ja isän maallikot ovat kieltämättä haastavia karaktereita. Minusta maallistunutta muslimia tms. parempi vaihoehto on tasapanoisesti uskoonsa juurtunut ihminen. Maallistuneet eurooppalaiset musliminuorethan ne helpoiten tulevat jihadistien värväämiksi. Sekuralismin pitäisi olla positiivisempaa; kuunnella ja seurata mitä uskonyhteisöissä tapahtuu. Kyllähän Suomessa kristittyjen sanomisiakin seurataan suurella mielenkiinnolla ja kissankokoisilla iltapäivälehden otsikoinneilla.

Niin… sillä lailla. Tällä lailla, tuolla lailla.”Maltillinen" salafi-islamistinen Ahram al-Sham kuuluu siis oppositioon ja edustaa sitä virallisesti yhtenä -Lännenkin tunnustamana- osapuolena rauhanneuvotteluissa.

Sairaalat tai operoiminen siviilien keskuudessa perustuu salafi-jihadistien al-tatarrus -doktriiniin(1):“The F.S.A., it turned out, had given me to the Nusra Front, or Jebhat al Nusra, which was using the Children’s Hospital in Aleppo as a headquarters and a prison. During my first days there…”(2)

-Kranaattiosuma aleppolaiselle bussiasemalle; 2. kuollutta lasta. 7 haavoittunutta (14.10).


(1) https://jamestown.org/program/al-tatarrus-al-qaedas-justification-for-killing-muslim-civilians/
(2) http://www.nytimes.com/2014/10/28/magazine/theo-padnos-american-journalist-on-being-kidnapped-tortured-and-released-in-syria.html?_r=0

Uskoonsa kunnolla juurtuneen profeetan partaleukaisen seuraajan elämän tulee aina tekemään vaikeaksi ympäröivä maallistunut yhteiskunta.
Vakaa suomalainen, konservatiivinen ja joskus änkyräkin herätyskristitty tietää elävänsä vähemmistönä suruttomien hallitsemassa maailmassa.
Konflikteja syntyy jo neuvolassa tätien kanssa, kun arvomaailma on toinen, sitten joskus koulussa lapsen opettajan kanssa. Asiaa kuitenkin siedetään, koska kuuliaisuus esivallalle ja opetus anteeksiantamisesta ohjaa niitä periaatteita, jotka ohjaavat suhdetta tähän suruttomien hallitsemaan maailmaan. Pyritään kuitenkin olemaan kuuliainen osa sitä.

Muslimien kohdalla tämä ei minun mielestäni tule toteutumaan. Samat toiseuden kokemukset ja tunteet, mutta periaatetasolla arvot ovat erilaiset, eivätkä neuvo vaikenemaan, vaan pistämään käden nyrkkiin, koska suhtautuminen muihin ja muihin uskontoihin on aina vihamielinen…

Minusta hieman ongelmallista on sellainenkin, että ei voisi puhua jostain ongelmasta, jos ei sitten samaan samalla tavallanpuhu kaikista mahdollisista kauheuksista. Maailmanpolitiikka on vaikeata ja miten siihen pitäisi puuttua? Koko nuorisomme lähettää sotimaan? Vai ajatella, että sotikoot “sensuroiti ilmaisu” keskenään ja joka tulee viimeisenä hengissä, on potentiaalinen kaveri. Eurooppa on menettänyt oman asiansa ja USA kovaa vauhtia myöskin. Homma on surullista sössäämistä.

Ongelmista saa puhua, mutta asialliseen sävyyn, johon ihmisryhmiin viittaavat halventavat nimitykset eivät kuulu. @cymbus, korvaisitko viestisi 4. virkkeessä esiintyvän termin sopivammaksi.

Ironia kielletty?

Mietin hetken aikaa tälle postaukselle omaa ketjua, mutta kyllä se taitaa vielä tämän threadin rajoihin mahtua.

No siis. Kardinaali Robert Sarah on jo pitkään ollut yksi tulevaisuutta ajatellen lupaavimmista miehistä kuuriassa. Liturgisista ja sakramenttikysymyksistä vastaavan kongregaation johtajana hän on mm. antanut arvovaltaista sivustatukea vanhamuotoisen liturgian ystäville, samoin hän on puhunut järjen ja tradition äänellä myös seksuaalieettisissä kysymyksissä vastustaen kaikkia yrityksiä reivata kirkon opetusta myötäilemään ajanhenkeä. Maahanmuuttokysymyksissäkin Sarah puhuu asiaa. Tuoreessa Figaro-lehdelle antamassaan haastattelussa kardinaali toteaa sen itsestäänselvyyden, että Eurooppa ei mitenkään voi ottaa vastaan koko muuta maailmaa ja että suvereeneilla valtioilla on oikeus säädellä maahanmuuttoa omaa kantokykyään vastaavaksi. Figaron juttu on maksumuurin takana, mutta sen ydinkohdat löytyvät mm. täältä. Käänsin pätkän:

Minua huolestuttaa eniten se tosiasia, että Eurooppaan rantautuva islam kohtaa täällä läntisen sivilisaation vain sen rappeutuneessa, maallistuneessa, uskonnottomassa ja amoraalisessa muodossaan, toisin sanoen se kohtaa kulttuurin, josta ei ole sille hengellistä vastusta. Tilastot osoittavat, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa kulttuurinen, uskonnollinen ja demografinen tasapaino Euroopassa horjahtaa huolestuttavalla tavalla muslimien hyväksi. Lapseton ja perheetön, dekadentti Eurooppa hiipuu pois islaminuskoisten populaatioiden tieltä. Läntinen maailma on kieltänyt kristilliset juurensa, ja juurettoman puun kohtalo on kuolla.

Kardinaali toteaa kyllä aivan oikein myös lännen oman vastuun nykyisen siirtolaiskriisin syntyyn mainiten mm. USA:n holtittoman sekaantumisen Lähi-idän asioihin.

Hieno mies. Ehkäpä ehdimme vielä saada hänestä historian ensimmäisen mustaihoisen paavin!

Muuten en vastusta, mutta Sarah-paavi kuulostaa jotenkin, sillai, tiiätsä.

1 tykkäys

Joo. Tiiän. Mutku se on Robert-paavi eikä mikään Sarah-paavi. 'Kele.

1 tykkäys

Tai siis kuka tietää, minkä nimen hän paaviksi valintansa yhteydessä ottaisi. Ei taida hetkeen olla kukaan jatkanut omalla kastenimellään paavina.

Viimeisestä on vierähtänyt reilut 1100 vuotta. Lando oli nimeltänsä hän niin siviilissä kuin paavinakin.

1 tykkäys

Pientä henkistä esikuvaani Pätkää muistellen sanoisin tuohon: “Asia ei minulle mitenkään kuulu, mutta eikö järjen ääntä tärkeämpi johdattaja sentään ole Jumalan sana?”

Sinulla on arvoisesi esikuva. Pidä hänestä kiinni.

Tuliko mieleen mitään hengellistä näkökulmaa asiaan?

Olisiko tämä mitään:

Pikku Kalle oli pyhäkoulussa, jota piti pastorismies (vaikka saattoi kyllä olla nainenkin, que sais-je?). Ennen varsinaisen opetuksen alkua pastori puheli pikku oppilailleen ihan lämpimikseen. Hän sanoi, että ”näinpä tuossa äsken tänne tullessani sellaisen pienen pörröhäntäisen otuksen puussa, mikähän se mahtoi olla?” Pikku Kalle siihen: “Muuten vastaisin, että orava, mutta kun pastori sitä kysyy, niin kaipa se sitten oli Jeesus-lapsi.”

4 tykkäystä

Toivottavasti suomalaiset muistavat myös ns. maltillisten kapinallisten iskuissa Alepossa kuolleita naisia ja lapsia. Ei kannata unohtaa sitäkään, että suurin osa Alepossa -ja Deir ez-Zorissa pari vuotta Isiksen piirrittämistä- ns.maltillista oppositiota vastaan taistelevista syyrialaisista sotilaista on sunneja.

Yhtä lailla, muistaa tulee, että Yhdysvaltojen ja Euroopan lakonisen sivustaseuraamisen ansioista juuri Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki onnistuivat jihadisoimaan opposition niin hyvin, että esim kristityt ja druusit asettuivat selvemmin tukemaan Syyrian hallintoa. Ja kuten tiedämme, opposition hallinoimilla alueilla ei paljoa kirkon kellot kumaja -mikäli ovat enään edes pystyssä.

SDP:llä kyllä “pallo plaggarissa”, mikäli tämä maamme unnetuin Syyria-aktivisti ja hyväntekijä Rami Adham on todella tätä kaikkea mieltä, mitä tässä jutussa esitetään: https://www.facebook.com/anter.yasa/posts/10210181623432965

Mm. tulevaisuuden Syyriasta:“Historiallinen Syyria on nyt elämätön, mutta taistelumme jatkuu, emmekä luovuta ennen kuin jokainen Majuus (zarathrustalainen, yazidi, kurdi, shia, kristitty) on poistettu Syyriasta!”

Kurdeista:“Juuri sen takia Allah ei ole suonut teille omaa maata, koska se ei tee teille hyvää! Allah näkee kun tietyt kansat kärsii ja Allah tekee asialle jotain kun näkee että on Islamin oikealla tiellä!”

”Maltillinen" salafi-islamistinen Ahram al-Sham kuuluu oppositioon ja edustaa sitä myös yhtenä osapuolena rauhanneuvotteluissa. Minusta Ramin edustama al-Sham on käytännöllisesti katsoen terroristijärjestö. Saksalaisetkin viranomaiset ovat tätä mieltä, koska he tuomitsivat tässä hiljattain ko. ryhmään -jota USA:n ohella saudit ja qatarilaiset tukevat- kuuluvia ja sille rahaa kerääviä karaktereita terrorismista.Täältä avautuu hyvin näkymä, millaista “maltillista” oppositiota Rami kannattaa:

On täysin selvää, SDP:n ja median selvitettävä asia perinpohjin. Ramin porukkalla ei taatusti rakenneta mitään tulevaisuuden sekulaaria ja demokraattista Syyriaa.

Ramin hyväntekeväisyystyö Itä-Aleppon siviilien ja erityisesti lasten parissa on kiitettävää, mutta onko hänen mukanaan kenties siirtnyt rahaa myös al-Shamin tyypeille? Toivottovasti viranomaiset ovat valppaana. Rami totesi myös pari päivää sitten, että hallituksen tarkka-ampujat estävät siviilejä poistumasta Itä-Alepposta. Mahdollista, mutta vielä en ole löytänyt todisteita siitä. Sen sijaan siitä että oppositio käyttää lapsia kilpinään löysin. Oppositiota lähellä olevan SOHR tiesi jo heinäkuussa kertoa kuinka kapinalliset estävät siviilejä lähtemästä Itä-Alepposta:

http://www.france24.com/en/20160729-syria-rebels-prevent-civilians-leaving-aleppo-monitor


Mikäli tuo Ramin hyvä ystävä tuossa kuvassa on sama kuin alemassa kuvassa, niin saanko esitellä: Abdullah al-Muhaysinin. Itä-Aleppon kapinallisten keskuudessa vaikuttavan saudi-arabialaisen uskonoppineen, jolla on tunnetusti hyvät yhteydet terroristijärjestö Jabhat Fateh al-Shamiin eli Syyrian Al-Qaidaan.

JFS tunnettiin aikaisemmin Al-Nusrana. Nimenmuutoksesta huolimatta se on luokiteltu yhä terroristijärjestöksi. Ja kuten muistamme, näiden terroristien sankareita ja marttyyreita ovat ne samaiset heput, jotka suorittavat Yhdysvalloissa syyskuun 11. WTC-iskut vuonna 2001. Al-Muhaysinista ja hänen “ajatuksistaan” validimmin täältä:

Itse asiassa aika monet kirkkoisät kirjoittivat myös historiaa, mukaan lukien sodat, valtataistelut yms. Mutta en tiedä onko kukaan erityisesti juuri näitä heidän kirjoitustensa kohtia on maininnut merkkinä kristillisestä elämästä.

Hyvän tekeminen kuuluu hyvään kristilliseen elämään, mutta jokainen pyrkii siihen omalla tavallaan, eivätkä meidän arvioimme siitä, mikä on todella hyvää ja hyödyllistä, osu välttämättä aina oikeaan.