Luterilainen etsii VT:sta (tai vaikka Tooran Pentateukista) Kristusta, noin lyhyesti asia ilmaisten. Sana “Pentateukki” tulee kreikankielen sanoista penta , viisi, ja teuchos , kirjakäärö. Näin ollen “Pentateukki” merkitsee viittä kirjakääröä (5 Mooseksen kirjaa), jotka sisältävät ensimmäisen osan kolmiosaisesta juutalaisesta kaanonista.
Itse asiassa Kristus on kristitylle tai messiaaniselle juutalaiselle läsnä jo VT:n ensimmäisessä sanassa, joka hepreaksi on bereshit.
“{bə·rê·šîṯ: [בראשית]} “Alussa Jumala loi”… voidaan suomentaa myös näin: " Esikoisessaan (tai esikoisensa kanssa) Jumala loi taivaan ja maan.
Junkkaalan Eero selventää aihetta;
Raamatun ensimmäinen sana (1. Moos. 1:1) - YouTube
Lutherin mukaan Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet ”opastavat meidät profeettojen ja Mooseksen kirjoihin Vanhassa testamentissa niin, että voisimme lukea ja itse nähdä, miten Kristus on kääritty kapaloihin ja pantu seimeen makaamaan, eli miten hän sisältyy profeettojen kirjoituksiin”. Luther ajatteli myös, että Kristuksen kuunteleminen Uuden testamentin julistamassa evankeliumissa on edellytys sille, että ihminen näkisi, ”miten kauniisti koko Vanha testamentti on viritetty yksinomaan häneen ja avautuu niin kauniisti, että ihmisen on pakko antautua uskon vangiksi. Silloin hän ymmärtää, miten totta ovat ne sanat, jotka Kristus lausuu: ’Mooses on kirjoittanut minusta. Jos te uskoisitte häntä, te uskoisitte myös minua.’ (Joh. 5:46)”
Raamatun eri kirjoissa laki tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita, kuten Mooseksen lakia tai ylipäätään Jumalan sanaa. Paavalia lukiessa välillä voi olla vaikea seurata, mitä näkökulmaa hän milloinkin painottaa kirjoittaessaan laista. Luther tarkoitti lailla yleisesti ottaen kaikkia Jumalan asettamia vaatimuksia. Jumalan ilmoittamat ja Raamattuun kirjatut käskyt ovat laki.
Luterilaisuudessa lailla on kolme käyttöä;
Ensimmäinen lain käyttö on se, kun yhteiskunnassa pyritään toimimaan Jumalan luomisessa asettaman järjestyksen mukaan. Tällöin valtiovalta voi uhata myös rangaistuksilla niitä, jotka vaikkapa uhkaavat ihmishenkeä. Tämä on yhteiskunnallinen lainkäyttö. Toinen lainkäyttö tunnetaan hengellisenä lainkäyttönä. Siinä Jumalan laki osoittaa syntimme, kun vanha ihmisemme ei tahdo rakastaa Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään kuten itseään. Näin laki osoittaa, että emme itsessämme ole Jumalan edessä kelvollisia. Tarvitsemme evankeliumia, joka julistaa, että Kristus on puolestamme täyttänyt lain ja kärsinyt synnin rangaistuksen. Kolmas lainkäyttö on osoittaa, miten armahdetun kristityn pitäisi elää. Meitä ei ole vapautettu tuomiosta rikkomaan lisää. Meidät on vapautettu elämään Kristuksen muotoista elämää; harjoittelemaan iankaikkista ylösnousemuselämää jo tässä ajassa. Meidät on kutsuttu harjaantumaan kristillisissä hyveissä.
Jumalan lain kolmannen käytön syventävä oppimäärä löytyy Tunnustuskirjojen Yksimielisyyden ohjeesta;
" Meidän on vältettävä jokaista virhetulkintaa, mikäli mahdollista, ja opetuksessa säilytettävä selvä ero lain tekojen ja Hengen vaikutusten välillä. Siksi on varsin tarkasti pidettävä mielessä, että aina puhuttaessa Jumalan lain mukaisista hyvistä teoista - nehän yksin ovat hyviä - “laki” merkitsee nimenomaan Jumalan muuttumatonta tahtoa, jonka mukaan ihmisten on elettävä. Siitä huolimatta on eroa teoilla ja teoilla, koska on olemassa eroa niitten ihmisten kesken, jotka koettavat noudattaa lakia ja Jumalan tahtoa. Uudestisyntymättömänä ihminen noudattaa lakia ja tekee tekoja käskystä, rangaistuksen pelosta tai palkan toivossa. Sellainen ihminen on yhä “lain alla”; pyhä Paavali käyttää hänen teoistaan nimitystä “lain teot”, sillä hän on orjan tavoin lain pakkovallassa. Sellaiset ovat Kainin kaltaisia pyhimyksiä.
Mutta kun Jumalan Henki synnyttää ihmisen uudesti ja vapauttaa hänet laista, kun ihminen pääsee vapaaksi piiskurista ja Jumalan Hengen johdettavaksi, (Room. 8:14 silloin hän elää lakiin kirjatun Jumalan tahdon mukaisesti ja tekee kaiken alttiisti ja iloisesti, sikäli kuin hän on uudestisyntynyt. Niitä tekoja ei ole oikein sanoa lain teoiksi, vaan ne ovat Hengen tekoja eli hedelmiä; niissä vaikuttaa se mistä pyhä Paavali käyttää nimityksiä “mielen laki” (Room. 7:23 1 Kor. 9:21 Room. 6:14) ja “Kristuksen laki”. Sellaiset ihmiset eivät Paavalin sanan mukaan ole enää lain vaan armon alla (Room. 8:2).
https://tunnustuskirjat.fi/yo/6.html