Tietääkö joku onko olemassa juridinen ennakkopäätös siitä, että Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan (Von den Jüden und ihren Lügen) olisi leimattu lainvastaiseksi. 2014 eräs eestiläinen ryhmä julkaisi teoksesta eestin ja venäjänkieliset laitokset mutta ilmeisesti suomenkielisen laitoksen julkaisu jäi aikeeksi, kun jotkut tahot viestivät heille, että mahdollinen julkaisu katsottaisiin kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Olisi ollut hyvä katsoa tuokin bluffi loppuun ja testata sen pitävyys kaikissa oikeusasteissa.
Samana vuonna Luther on Wikin mukaan julkaissut myös teoksen “Shemhamforaksesta ja Kristuksen suvusta”. Muistini mukaan se ei sisälly tuolle Luther CD:lle… Tämä opus on itselleni tyystin tuntematon.
Ei tuota kai ole kiellettyä lukemasta. Onhan se yliopiston kirjaston sivuilla avoimesti luettavissa ilmeisesti “tutkimuskäyttöä” varten. Mitenkähän kävisi jos joku päättäisi ottaa siitä uuden painoksen ja alkaa jakaa sitä laajemmin?
Ensimmäinen osa kirjasta on ihan kohtuullisen standardia kristillistä Raamatun messiaanista tulkintaa, mutta jälkimmäinen osa melko keskiaikaista “cuius regio, eius religio” - ajattelua, jota ei ainakaan voi kovin nykyaikaisesta mausta syyttää.
Ongelma ko. kirjan arvostelussa on se, että ajattelemme näistä uskonnon ja politiikan suhteista useasti eri tavalla kuin yleisesti tuohon aikaan. Siksi sen soveltaminen esim. Natsi-Sakassa oli aika anakronistista. Ei tämä mikään puolustus ole, vaan yritys ymmärtää kirjaa ajanhistorian tapojen kannalta. Toki tämä on vain yksi näkökulma asiaan.
Toinen näkökulma krijaan on se, että Luther itse selittää muistaakseni ko.kirjan kirjoittamisen motiiveikseen suuttumuksen siitä, että juutalaiset yrittivät käännyttää häntä ja pilkkaisivat kristillisiä asioita. Suuttumus ei liene kovin hyvä motiivi kirjoittaa kirja. Luther muistaakseni sanoi saarnaavansakin parhaiten kun oli suuttunut. Mitä tästä pitäis ajatella? Hänen kristillinen oppinsa voi olla ainakin pääosin ok, mutta kiivauden ja rahvaanomaisen ilmaisutavan suhteen ei häntä voine esimerkiksi ottaa olletikin, että se oli ilmeisesti ajan tapa myös akateemisessa keskustelussa.
Ei kai se nyt kuitenkaan keskiaikaista ajattelu ole, kun vasta reformaattorit sen kunnolla lanseerasivat ja sen juuretkin ovat kai enemmän renessanssin ajassa kuin keskiajassa.
Joo kyllähän sitä ennenkin pakotettiin. Ainakin kataarit jopa alueita valloittaen. Tarkoitin kuitenkin tuota ajatusmallia, että maallinen hallitsija saa määrätä uskonasioista. Se syntyi ennen uskonpuhdistusta, mutta muistaakseni vasta keskiajan jälkeen.
Monopolitilanteessa moinen ei tosiaan tullut kysymykseenkään. Ja jos joku ruhtinas suosi väärää sakkia niin sitten kävi kuten kataarimestoille. Reformaation myötähän maallinen voimatasapaino muuttui siten, että tuo ajatusmalli tuli käytännössä mahdolliseksi ja tarpeelliseksikin. Minun pointtini on se, että kyseessä ei ollut mikään uusi aate vaan käytännön järjestely.
Minun pointttini on se, että nimenomaan tuo aate syntyi keskiajan jälkeen. Tätä ajatustavan muutosta selitettiin videossa, jonka linkitin toiseen ketjuun. Uskonpuhdistuksen aikana se tuli joissain paikoin sitten käytännöksi.
Tohtori Hahn puhuu siis siitä ajatustavan muutoksesta, joka tapahtui. Ja sen syistä. Käytännön järjestelyt yleensä seuraavat tällaisia muutoksia ehkä pitkänkin ajan päästä. Harvoin tapahtuu niin päin, että ihan ex tempore muutetaan käytäntöjä, joka sitten heijastuisi yleiseen aatemaailmaan.
Joka tapauksessa tämä osa Lutherin ajattelusta ei ole keskiaikaista. Tai voidaan tietysti ajatella niin, että kaikkki olisi yhtä kehittyvää jatkumoa ilman mitään murroskohtia, jolloin myös meidän ajattelumme tässä on keskiaikaista.
Termi on ilmeisesti uskonsotien jälkeiseltä ajalta, mutta kyllähän koko keskiajan Europpassa uskonto ja valtio toimi niin paljon yhdessä, että käytännössä sama periaate toimi. Toki alueelliset ruhtinaat ja kuninkaat yrittivät saada omaa vapauttaa roomalaiskatolisen kirkon kontrollia vastaan ja tällöin eriuskoisillakin oli karkoitettuina paikkoja mihin mennä. Miksi muuten Euroopassa olisi ei-katolisten oikeuksia rajoitettu ja heitä jopa vainottu ja juutalaisia karkoitettu (toki väestöryhmien välisten ongelmien vuoksi) eri maista Euroopassa ellei tämä ajattelu olisi ollut käytännössä voimassa keskiajalla?
Miten meidän ajattelumme on tässä samanlaista? Kyllä kai suurimmassa osassa maailmaa toisenlaisista kansallis-uskonnollisi-poliittisista trendistä huolimatta on uskonnon vapaus ainakin lakipykälissä olemassa ehkä muslimimaailmaa lukuunottamatta.
Keskiaikainen näkemys oli, että hallitsijan tulee olla uskollinen kirkolle. Hallitsija, joka rikkoi kristinuskoa vastaan voitiin erottaa.
Cuius regio, eius religio -periaatteessa tämä on käännetty toisin päin. Hallitsija saa määrätä uskosta ja sen pitää olla hänen oman valtansa alainen asia.
Tarkemmin ajetellen: toki roomalaskatolinen kirkko piti oikeutenaan määrätä ruhtinaiden ja kuninkaiden kruunaamisesta väärennettyyn asiakirjaan vedoten ja pyrki muutenkin hallitsemaan heitä. Siinä mielessä ei ollut kyse cuius regio eius religio -ajattelusta. Laajemmin ajatellen katolinen Eurooppa oli katolinen ja islamilainen maailma islamilainen jne. Uskonto oli joka tapauksessa määräävä tekijä kansalaisuuden (jos tällaista termiä voidaan vielä tuossa vaiheessa käyttää) tai ainakin täysvaltaisten oikeuksien kannalta eri alueilla, vaikka eriuskoisia siedettiinkin tiettyy määrään asti, Tietty määrä täyttyi usein silloin kun eriuskoisten ryhmien määrä ja vaikutusvalta yhteiskunnassa nousi vallassa olevan uskonnollisen ryhmän eli roomalaiskatolisten kannalta liian suureksi.
Samanlaista käytäntöä näkyy nykyään esim. Kiinassa, jossa tietyillä alueilla kristittyjä tai vaikka falung kong porukkaa vainotaan koska näiden lukumäärä ja vaikutusvalta on tullut niin suureksi, että vallassa oleva ideologia kokee sen kilpailijaksi ja uhkaksi omalle vallalleen. Näin myös hindulaisessa Intiassa, jossa kristittyjen määrä kasvaa.
Paavi ei tietysti voinut sallia keretteläisiä hallitsemaan kristittyjä. Tämä on aivan ymmärrettävää. Samaa kuviota kyllä toistui protestanttisissa maissakin. Paavi pyrki myös puolustamaan kirkon itsenäisyyttä maallisia hallitsijoita vastaan, jotka pyrkivät saattamaan kirkon omien poliittisten valtapyrkimystensä edistäjäksi.
Termeistä, niiden sisällöstä ja iästä voidaan keskustella, mutta Lutherin ajattelu ei siinä mielessä ollut kovin uutta, että hän näyttää ajatelleen tässä asiassa jollain tavalla keskiaikaisesti eli että kristinuskon tuli olla määräävä uskonto ja jos toinen uskonnollinen ryhmä ei siihen suostunut (ollen esim. omaan uskoon käännyttävä tai valtauskonnon kannattjia taloudellisesti hyväksikäyttävä tai mitä näitä syytteitä sitten juutalaisia vastaan onkaan ollut), sen oli syytä lähteä muualle. Lieneekö tämä tulkinta oikea?
vasta keskiajan jälkeen.