Minusta synninpäästö on ehtoollisen jälkeen tärkein osa messua.
Mielestäni on hyvä aina muistuttaa Jeesuksen sovitustyön suomasta synninpäästöstä.
Tärkeä on toki myös synnintunnustus ennen synninpäästöä, siinä on hyvä hetki pohtia viimeisimpiä uusia syntejään, mitä on tehnyt edellisen synninpäästön jälkeen. Tuskin on ollut kertaakaan, ettei jotakin omasta syntirepusta löytyisi.
Ehtoollinen on aina koskettava, liikuttava. Yleensä itken.