Minulla on Anskutin juuri toisin päin: Jumalan olemassaoloa en epäile koskaan, mutta teistien hajanaisuus maailmassa on kyllä omiaan kertomaan että jossain on ihmisenkin kädenjälki nähtävissä.
Se että pitää opin ja normit keskiössä mutta epäilee Jumalaa on juuri se mitä minä en tee - minä pidän Jumalan keskiössä ja epäilen ihmisten täydellisiä oppisysteemejä. Näin jos kärjistän.
Moderaattorilisäys: Tämä ketju on pilkottu toisesta keskustelusta. Tässä ketjussa on tarkoitus keskustella oppijärjestelmien luonteesta ja asemasta klassisen kristinuskon sisällä.
Voit aivan vapaasti ajatella noin, koska on tietysti itsestäänselvää, että Raamatulla on oma syntyhistoriansa: sen kirjat on kirjoitettu n. 1000 vuoden aikana tietyissä historiallisissa ajoissa ja paikoissa, tiettyjen yhteisöjen keskuudessa ja tiettyjen yksilöiden toimesta. Totta kai sen kirjoissa on “historian havinaa ja ihmisen kädenjälkeä” mukana, eihän muuten voisi ollakaan, kun se on ihmisten kirjoittama. Aivan samalla tavalla siinä näkyy sen syntyhistorian käsityksiä, motiiveja, tuntemuksia ymv. kuin oman aikammekin uskovien kirjoituksissa näkyvät meidän ajallemme tyypilliset ilmiöt.
Ei pidä liikaa ajatella, että Jumalan olemassa olo ja kristinuskon uskottavuus lepäisi uskovien ihmisten tekojen ja sanojen varassa. Kristinusko perustuu eri aikoina saatuihin kokemuksiin elävän Jumalan olemassa olosta ja siitä, kuinka hän on teoillaan ilmoittanut itsensä tietyissä historian tilanteissa. Tämä on jumalallinen ilmoitus. Se, kuinka ihmiset sitten sanoittavat näistä jumalallisista tapahtumista saamiaan kokemuksia, ymmärrystä ja tuntemuksia, on toinen juttu - ja siinä on aina väistämättä sitä inhimillistä “astian makua” mukana. Sitä ei voi välttää. Ajattelepa vaikka näin: entä jos itse olisit todella saanut omin silmin todistaa kaikki Raamatussa kuvattavat jumalalliset ihmetapahtumat - millaisia sanallisia kuvauksia itse osaisit niistä laatia? Olisivatko sinun kuvauksesi täydellisen loogisia, ristiriidattomia, vastaansanomattoman uskottavia? Jäisikö sinun laatimiisi kirjallisiin selostuksiin aukkoja tai olisiko niissä inhimillistä “historian havinaa” mukana? Mutta ennen kaikkea: kumman varassa Jumalan uskottavuus lepää: Sinun laatimiesi kirjoitusten, vaiko itse niiden Jumalan ihmeellisten tekojen varassa?
Olennaista ei ole se, että ovatko esim. evankelistojen laatimat kertomukset Jeesuksen teoista kaikissa kohdin sataprosenttisen identtiset. Olennaista on se, että Jeesus oli olemassa, eli, kuoli ja nousi kuolleista, paransi ja teki ihmeitä, valitsi apostolit ja perusti kirkon ja varusti sen Pyhällä Hengellään ja toimii sen keskuudessa yhä tänäkin päivänä, minkä miljoonat ihmiset ovat kokeneet todeksi eläessään rukouselämäänsä kirkossa jne. Raamatun kirjoitusten inhimillisen syntyhistorian puolen hyväksyminen ei suinkaan rapauta uskoa, vaan se päinvastoin auttaa samastumaan pyhien profeettojen ja apostolien elämään entistä paremmin: he eivät olleet mitään yliluonnollisia mielikuvitusolentoja vaan lihaa ja verta olleita ihmisiä, joilla oli oma luonteensa, temperamenttinsa ja henkilöhistoriansa niin kuin sinullakin on.
No, esim. Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus on oppisysteemi, joka nauttii kyseenalaistamattomuuden suojaa tällä foorumilla. Voi sitä toki epäillä, mutta tehtäköön se jossain muualla kuin täällä.
Minulla ei ole tarvetta kyseenalaistaa jotain tiettyä oppisysteemiä toisten uskoa häiritsevällä tavalla enkä ole sitä varten tällä foorumilla kirjoittamassa. Pyrin pysymään yleisellä tasolla.
On päivänselvää että uskontunnustuksia tarvitaan, mutta mielestäni on rehellisyyttä myöntää ettei mikään ihmisen teksti voi koko Jumalan suuruutta vangita.
Sinä olet toistuvasti väittänyt, että tätä keskustelua ei voitaisi käydä klassisen kristinuskon kontekstissa. Kysymällä “mikä perinteinen suuri kirkkokunta väittää päinvastaista” osoitat itse, että olet ollut väärässä.
Koetko, TV2, tämän inttämisen rakentavaksi? Minä en. Tästä ei ole mitään hyötyä eikä mikään mene maailmassa eteenpäin. Viesteistäsi voi halutessaan lukea sellaisen position, että sinusta ei ole kiva, että minä olen tällä foorumilla. Päätän olla lukematta ja jätän inttämisen tähän. Moderaattori on linjauksensa tehnyt.
Minun mielestäsi avauksesi ei pitäydy klassisen kristinuskon raameissa, ja sen takia olen sitä mieltä, että se ei kuulu tänne. Tätä olen yrittänyt perustella. Sinä olet se, joka tässä on ottanut asian henkilökohtaisesti.
Selkeästikin tässä keskustelussa on lähdetty harjoittamaan moderointikeskustelua ketjun sisällä. Jatkossa pyydetään kirjoittajia käyttämään liputustoimintoa ja esittämään moderointipyynnöt moderointiehdotuksia koskevassa ketjussa. Koska koko ketjun luonne näyttää olevan lähinnä yleistä meta-nokittelua, tämä ketju lukitaan. Samasta aiheesta voi perustaa uuden ketjun. Aloitusviestiin tulee panostaa, samoin siihen, ettei eri tavoin ajattelevia leimata, erityisesti kirkkopoliittisilla leimoilla (liberaali, konservatiivi, jne.). Samoin keskustelu keskustelun klassisuudesta ei kuulu itse ketjuun, vaan moderointiketjuun.