Voit aivan vapaasti ajatella noin, koska on tietysti itsestäänselvää, että Raamatulla on oma syntyhistoriansa: sen kirjat on kirjoitettu n. 1000 vuoden aikana tietyissä historiallisissa ajoissa ja paikoissa, tiettyjen yhteisöjen keskuudessa ja tiettyjen yksilöiden toimesta. Totta kai sen kirjoissa on “historian havinaa ja ihmisen kädenjälkeä” mukana, eihän muuten voisi ollakaan, kun se on ihmisten kirjoittama. Aivan samalla tavalla siinä näkyy sen syntyhistorian käsityksiä, motiiveja, tuntemuksia ymv. kuin oman aikammekin uskovien kirjoituksissa näkyvät meidän ajallemme tyypilliset ilmiöt.
Ei pidä liikaa ajatella, että Jumalan olemassa olo ja kristinuskon uskottavuus lepäisi uskovien ihmisten tekojen ja sanojen varassa. Kristinusko perustuu eri aikoina saatuihin kokemuksiin elävän Jumalan olemassa olosta ja siitä, kuinka hän on teoillaan ilmoittanut itsensä tietyissä historian tilanteissa. Tämä on jumalallinen ilmoitus. Se, kuinka ihmiset sitten sanoittavat näistä jumalallisista tapahtumista saamiaan kokemuksia, ymmärrystä ja tuntemuksia, on toinen juttu - ja siinä on aina väistämättä sitä inhimillistä “astian makua” mukana. Sitä ei voi välttää. Ajattelepa vaikka näin: entä jos itse olisit todella saanut omin silmin todistaa kaikki Raamatussa kuvattavat jumalalliset ihmetapahtumat - millaisia sanallisia kuvauksia itse osaisit niistä laatia? Olisivatko sinun kuvauksesi täydellisen loogisia, ristiriidattomia, vastaansanomattoman uskottavia? Jäisikö sinun laatimiisi kirjallisiin selostuksiin aukkoja tai olisiko niissä inhimillistä “historian havinaa” mukana? Mutta ennen kaikkea: kumman varassa Jumalan uskottavuus lepää: Sinun laatimiesi kirjoitusten, vaiko itse niiden Jumalan ihmeellisten tekojen varassa?
Olennaista ei ole se, että ovatko esim. evankelistojen laatimat kertomukset Jeesuksen teoista kaikissa kohdin sataprosenttisen identtiset. Olennaista on se, että Jeesus oli olemassa, eli, kuoli ja nousi kuolleista, paransi ja teki ihmeitä, valitsi apostolit ja perusti kirkon ja varusti sen Pyhällä Hengellään ja toimii sen keskuudessa yhä tänäkin päivänä, minkä miljoonat ihmiset ovat kokeneet todeksi eläessään rukouselämäänsä kirkossa jne. Raamatun kirjoitusten inhimillisen syntyhistorian puolen hyväksyminen ei suinkaan rapauta uskoa, vaan se päinvastoin auttaa samastumaan pyhien profeettojen ja apostolien elämään entistä paremmin: he eivät olleet mitään yliluonnollisia mielikuvitusolentoja vaan lihaa ja verta olleita ihmisiä, joilla oli oma luonteensa, temperamenttinsa ja henkilöhistoriansa niin kuin sinullakin on.