Papiston palkkausjärjestelyt

Ihan oikeasti?

Onneksi viranomainen pelastaa pappiparat katolisen kirkon hyväksikäytöltä! Eiväthän he voi itse ymmärtää mihin ovat sitoutuneet.

Eiväthän he ole kuin useamman vuoden koetelleet kutsumustaan seminaarissa, josta on milloin tahansa voinut lähteä kälppimään. Esimerkiksi Pyhän Henrikin nykyinen kirkkoherran on tainnut jossakin haastattelussa mainita, että hän lähti seminaarista vuodeksi. Uskonnonvapauden kaiketi on tarkoitus turvata uskonnon harjoittaminen. On siis mahdollista, että jotkut ovat tarpeeksi hulluja tai hurskaita lähteäkseen vapaaehtoisesti palvelemaan muita ihmisiä ja Jumalaa. Jotkut lähtevät hiippakuntiin, toiset sääntökuntiin ja osa luostareihin. Vai pitäisikö nyt munkit ja nunnat pistää myös verolle. Siellähän he vain (rukoilevat ja) tekevät työtä?

En tiedä, mutta olen vakuuttunut, että kirkko maksaa arvonlisäverot, kiinteistöverot ja kaikki muutkin verot, jotka sen on maksettava. (Saako katolinen kirkko ehtoollisviinin verovapaasti?) Samoin kirkko on varmasti huolehtinut jokaisen työsuhteessa olevan ihmisen palkkauksesta ja palkan sivukuluista. Näitäkin ihmisiä kuitenkin on muutama, esimerkiksi Katolisen tiedotuskeskuksen palveluksessa. Milloin siis on “venkoiltu palkanmaksun ja verojen kanssa”. Melkein tekisi mieli liputtaa tuollainen mustamaalaaminen. Varsinkin, kun kirkko on vain todennut, että lisäkuluja syntyy. Kirkko siis pyrkii toteuttamaan nämä uudetkin, melko järjettömät, päätökset.

Kyse on siitä, miten pappien asemaa tulkitaan. Oletko todella sitä mieltä, että suomalainen, oletettavasti melko maallistunut viranomainen, jonka ymmärrys katolisen kirkon luonteesta voidaan varmasti kyseenalaistaa, tietää asian paremmin kuin kirkko itse? Jos niin, uskosi viranomaistoimintaan on ihailtavaa.

Miten sinä rahoittaisit syntyneet lisäkulut, kun jo muutenkin ollaan oltu lähes konkurssissa?

5 tykkäystä

Kun tehdään jotain työtä, ja saadaan siitä jotain vastineeksi, on kyseessä työsuhde. Silloin pitää maksaa asiaankuuluvat verot ja sivukulut, tehdä työsopimus ja huolehtia työntekijän oikeuksista. Näin tämä yhteiskunta pyörii ja se on kaikkien etu. Katolisen kirkon luonne (jota suomalainen viranomainen ei tosin luultavasti kovin hyvin ymmärrä) ei muuta tällaisia perusasioita miksikään. Ei vaan voi.

Eikä se ole mikään perustelu huonolle kohtelulle, että kyllä nämä tietää mihin on ryhtymässä eikä sitäpaitsi muuhun ole rahaa. Suomessa on sellaiset systeemit, että tietyissä asioissa ei ole luvallista luopua omista oikeuksistaan edes vapaaehtoisesti. Hyvä niin, koska työnhakijoita riittää ja vapaaehtoinen järjestely muuttuisi käytännössä äkkiä pakolliseksi työn saamiselle, jos tällainen menettely hyväksyttäisiin. Ja mitä rahaan tulee, niin toiminta pitää järjestää ja mitoittaa niin, että se pystytään toteuttamaan sillä määrällä työntekijöitä, mihin on varaa. Lisäksi voidaan käyttää vapaaehtoisia. Missään tapauksessa lisäkuluja ei pidä rahoittaa kutsumustietoisten, kuuliaisten ja mahdollisesti oikeuksistaan tietämättömien (eikös monet katoliset papit ole ulkomaalaistaustaisia?) työntekijöiden selkänahasta.

1 tykkäys

No ei kyllä ole. Suomalaista yhteiskuntamallia ei ole mitään syytä dogmatisoida. Ajatus että katolinen Helsingin hiippakunta nuivii pappejaan poiketessaan suomalaisen yhteiskunnan käytännöistä on älyttömän pöljä.

3 tykkäystä

Niin siis millainen menettely? Se, että yhden pienen hiippakunnan 24 pappia eivät olisi työsuhteessa hiippakuntaan ei vaikuta laajemmin yhteiskunnassa yhtään mihinkään. Ei ole vaikuttanut tähänkään asti. Tämä on jo jonkinlainen kaltevan pinnan argumentoinnin mestaruustason suoritus.

Kyse on papeista. Uskonnollisilla yhteisöillä lienee oikeus valita sellaisia pappeja kuin haluavat. Aika oleellinen osa uskonnonvapautta. Katolinen kirkko valitsee pappinsa sellaisten pääsääntöisesti naimattomien miesten joukosta, jotka kokevat tehtävään jumalallisen kutsun, jota sitten tarkasti tutkitaan ja koetellaan. Esimerkiksi tutkitaan sitä, onko kutsu aito ja mihin se suuntautuu; hiippakuntapapiksi, sääntökuntalaiseksi (mihin niistä) vai luostariin. Papit ovat opiskelleet pitkään seminaarissa, sitoutuvat selibaattiin, piispan kaitsentaan ja rukoilemaan tietyt rukoukset päivässä. Pappi ei saa jättää kuulematta rippiä jos sitä pyydetään ja niin edelleen. Ei siinä ole kyse mistään perinteisestä työsuhteesta. Kyllä kaikki tietävät mihin ryhtyvät.

Uskonnonvapaus asettaa muitakin etuoikeuksia. Nämä näkyvät myös ev.lut. puolella. Esimerkiksi ev.lut. kirkko voi vaatia, että talousjohtajan pestiä täytettäessä palkattavan on oltava kirkon jäsen, vaikka julkisella puolella tällaista rajausta ei saa tehdä. Myöskään luterilaiseksi papiksi ei kuka tahansa pääse. Ovatko nämä uskonnonvapauden nojalla hyväksyttäviä erityisoikeuksia ja -vapauksia yhteiskunnan normaaleihin käytäntöihin vai eivät? Jos nämä ovat hyväksyttäviä, miksei katolisen kirkon käytännöt ole? Vai kaikki muuko menee; selibaatti ja muut rajut vaatimukset, mutta papista huolehtiminen ei riitä, vaan hänen tahtonsa vastaisesti on luotava teennäinen työsuhde? Mikä tarkoittaa sitä, että kaikki jatkuu kuten ennenkin, paitsi että pappien työtaakka lisääntyy entisestään, jotta taloudellisiin haasteisiin saadaan vastattua.

Vai luuletko, että pappien työtaakkaa helpottaa se, että hiippakunnan taloudelliset toimintaedellytykset entisestään kurjistuvat? Sekö ei riitä, että pappi ajaa Pietarsaareen ja Vaasaan viikoittain Tampereelta, vai pitäisikö sekin tehdä Helsingistä käsin? Sillä jos papeista aiheutuu liikaa kuluja, on selvää, että pappeja lähetetään pois Suomesta. Suomi on kuitenkin valtavan laaja maa ja katolilaisia tavataan ympäri Suomen, vaikka suurin osa toki pääkaupunkiseudulla asustaakin. Onhan se täysin uskonnonvapauslain hengen mukaista kurjistaa entisestään diasporassa asuvien katolilaisten mahdollisuuksia harjoittaa uskontoaan. Ymmärrät varmasti, että eukaristia ja rippi ovat melkoisen suuressa roolissa uskossamme. Messun viettäminen ja ripin kuuleminen taas vaatii papin. On siis todella raju isku, jos säännölliset papin vierailut entisestään harvenevat.

Voidaan siis käyttää vapaaehtoisia, mutta vapaaehtoisesti ei saa olla katolinen pappi? Entä jos papit, jotka ovat Suomen kansalaisia, ilmoittautuisivat työttömiksi. Voisivatko he sitten tarjoutua hiippakunnalle vapaaehtoisiksi?

Papeista pyritään huolehtimaan mahdollisimman hyvin. Eivät he mitään orjia ole. Tämä päätös vain vaikeuttaa hiippakunnan kykyä huolehtia papistosta ja jäsenistöstään. Siten tällä ”työsuojelulla” vain lisätään työtaakkaa. Tilanne on sama kuin liian kova veroaste. Jossain vaiheessa Lafferin käyrä puree ja verotulot todellisuudessa kääntyvät laskuun. Päätös näivettää kirkon toimintaa ja on siten uskonnonvapauden kannalta kyseenalaista. Tässä suhteessa toki vain jatketaan historiamme vähemmän kunniakkaita perinteitä.

6 tykkäystä

Tämä on muuten hauska, että kohtahan (vai onko jo nyt) Helsingissä on kaksi piispa Teemua. Joutunee välillä selventämään, kummasta on kyse.

1 tykkäys

Evlut kansankirkossa on kyllä helppo olla puhumatta rahasta ja varsinkin olla kinuamatta lahjoituksia, kun verottaja hoitaa kolehdin keräämisen.

3 tykkäystä

Varmaan joku pätevä työlainsäädäntöön ja verotukseen perehtynyt juristi osaisi junailla tähän sellaisen ratkaisun, joka tulisi halvimmaksi katoliselle kirkolle Suomessa ja johon papit voisivat olla tyytyväisiä.

1 tykkäys

Kai nyt jotain painoa voi laittaa myös yksilön vapaudelle tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja.

Verot jostain muutaman sadan euron arvoisista luontaiseduista ovat nolla prosenttia. En tiedä tarviiko niistä maksaa sosiaalivakuutusmaksuja yms, mutta siinäkin puhuttaisiin vain 7,75% etuuden arvosta.

1 tykkäys

Varmaan sinun ajattelua helpottaisi, että katsoisit katolisten pappien vapaaehtoisesti palvelevan kirkkoa eikä tekevän “työtä” suomalaisessa juridisessa mielessä.

3 tykkäystä

Jos asiaa käsiteltäisiin vain työoikeuden kannalta, valitus ei varmaan menestyisi. Jos haluaisi valittaa, mitä näköjään katolinen kirkko ei ole tekemässä, pitäisi vedota uskonnonvapauteen.

Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan uskonnonvapauteen sisältyy uskonnollisten yhdyskuntien oikeus järjestää asioitaan omien oppiensa ja perinteidensä mukaan, eikä valtio saa aiheettomasti puuttua näihin. Erityisesti sellaiset asiat kuten kenellä on oikeus toimia pappina ja millaisia velvollisuuksia papeilla on ovat yhdyskunnan omia asioita.

Ihmisoikeustuomioistuin on esimerkiksi tulkinnut, että uskonnollisella yhdyskunnalla on joissakin tapauksissa oikeus irtisanoa työntekijöitä yhdyskunnan opin vastaisesta käytöksestä, vaikka yleisen lain mukaan sellaista ei voisi tehdä. Romanian ortodoksisella kirkolla oli uskonnonvapauden perusteella oikeus kieltää viranhaltijoiden ammatillinen järjestäytyminen, koska se uhkasi kirkon oikeutta järjestää asiansa kirkon perinteiden mukaan, joihin kuuluu hierarkkinen järjestys ja kuuliaisuussuhde piispaan.

Pidän kohtalaisen selvänä, että jos sääntökuntalaisia vaadittaisiin tekemään työsopimus, kyse olisi ihmisoikeuden loukkauksesta. Hippakuntapappien tapauksessa asia on epäselvempi, koska joissakin maissa papit toimivat työsuhteessa, eikä kirkko ole vastustanut tätä ja esittänyt sitä kirkon opin vastaisena. Pelkät taloudelliset syyt eivät kuulu uskonnonvapauden ydinalueeseen. Toisaalta on myös teologisia syitä sille, että papit eivät olisi tavallisessa työsuhteessa.

Siitä ei minusta ole epäilystä, jos papeille nyt tehdään työsopimukset ja toimitaan kuin kyse olisi työsuhteesta, jälkikäteen asiaa ei voi enää muuttaa. Silloin ei voi että uskottavasti väittää, että kirkon opetus vaatisi muunlaista järjestelyä.

1 tykkäys

Isidoruksen ihmettelyyn, mistä tämä tarkastustarve nyt keksittiin, voin vastata, että he kävivät oman kertomansa mukaan läpi kaikki uskonnolliset yhteisöt.

Sinänsä tuossa tähänastisesta tilanteessa oli esim sellainen epäoikeudenmukainen piirre, että palkan sivukuluja ei ole maksettu, mutta kuitenkaan hiippakunta ei ole tarjonnut terveydenhuoltoa, vaan on käytetty “maksutta” julkisia sairaaloita.

Palkan palauttaminen hiippakunnalle tuskin tulee kysymykseen, koska jatkossa papit eivät voi enää syödä tai hankkia muita henkilökohtaisia tavaroitaan seurakunnan piikkiin.

Vapaaehtoiset tekevät vastikkeetonta työtä tai saavat jonkin hyvin pienen vastikkeen, kuten yhden aterian tai ilmaisen sisäänpääsyn muuten maksulliseen tilaisuuteen. Eri asia.

Suomessa työttömät eivät saa tehdä vapaaehtoistyötä (tai jäädä siitä kiinni), koska heidän tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä. Tämä on merkittävä epäkohta byrokratiassa, koska vapaaehtoistyö voi parhaimmillaan olla jopa sellainen asia, jonka kautta järjestyy mahdollisuuksia palkkatyöhön.

Eikö katoliselle kirkolle sitten olisi mahdollista käyttää oto-pappeja syrjäseuduilla?

Ko. hiippakunnan yleisvikaari (menikö nimike oikein?) kommentoi mm. ketjun asiaa:

4 tykkäystä

Tähän sellainen tarkennus, että tottakai saavat tehdä ihan mitä haluavat, mm. vapaaehtoistyötä. Rajoituksia tulee vain silloin, jos haluavat saada työttömyyskorvauksia. Mutta jos joku pystyy ja haluaa elää askeettisen pienillä menoilla vapaaehtoistyötä tehden hakematta työttömyyskorvauksia, niin ei kai mikään laki sitä sinänsä kiellä.

Jos joku haluaa tehdä vapaaehtoistyötä ja pystyy elämään ilman tuloja eikä halua olla siinä tilanteessa työmarkkinoiden käytettävissä, hänen statuksena ei silloin ole työtön, vaan hän on työvoiman ulkopuolella.

Kun edellä viitattiin mm. luterilaisen kirkon erioikeuksiin ja kysyttiin, miksi katolinen kirkko ei voisi pappien suhteen saada erioikeuksia - ehkä vosiikin. Kaikki luterilaisen ja ortodoksisen kirkon, samoin kaikki uskonnollisten yhteisöjen erioikeudet on kirjattu jollain tavalla johonkin lakiin. Varmasti katolisella kirkolla voisi myös olla mahdollisuus saada lakiin kirjatuksi jollain tavalla erityinen pappistilanteensa.

Muuten tuo määrittely työsuhteesta, josta Anskutin kirjoitti, pitää paikkansa. Suomessa eletään Suomen lainsäädännön mukaan. Jos siitä perustellusti halutaan poiketa, poikkeus pitää saada kirjatuksi lakiin. Pelkkä vetoaminen uskonnonvapauteen ei riitä, mutta siihen vetoamalla voidaan saada lakiin kirjatuksi, mitä poikkeuksia normaalista lainsäädännöstä sallitaan.

Onhan tässä sekin puoli, että kirkon aineellisista tarpeista huolehtiminen on yksi kirkon käskyistä. Jos suuri osa kirkon jäsenistä ei millään tavalla hoida tätä velvollisuutta, on aivan mahdollista, että he elävät vakavan synnin tilassa. Luultavasti on harvassa ne, joilla on painava syy olla antamatta mitään. Asia pitäisi myös sielunhoidollisista syistä ottaa esiin.

1 tykkäys

Tuollaiset ratkaisut eivät ole realistisia eivätkä käytännöllisiä. Jos saa palkkaa, niin silloin se on saatava pitää itsellä. Vaikka suurin osa suostuisikin tuollaiseen, niin ei tarvittaisi kuin yksi pappi, joka jostain syystä kokisi tarvitsevansa palkkansa itselleen tai esim. sairaiden sukulaistensa avustamiseen tmv., niin käytäntö muodostuisi ongelmalliseksi ja erilaiseksi eri pappien välillä.

Ehkä lähtökohdan pitäisi olla se, että pappeus ja muut uskonnolliset toimet ovat lähtökohtaisesti palkatonta vapaaehtoistyötä, jota tehdään kutsumuksena päivätyön ohella ja josta kenellekään ei saa maksaa muuta palkkaa kuin asunto- ja autoedun tmv.? Olen sanonut aiemminkin mutta toistan silti: minusta esim. ortodoksisten piispojen korkeat palkat ovat kiusallinen epäkohta, josta pitäisi päästä eroon. Piispat ovat yleensä kuitenkin munkkeja, jotka ovat antaneet köyhyyslupauksen. Sellaiselta putoaa pohja pois, jos tyyppi vetää kuusinumeroisia vuosipalkkoja kuten esim. Helsingin metropoliitta. Saa siinä sitten saarnata muille ahneuden vähentämisestä ja elämän yksinkertaistamisesta, jos itsellä on yli puolen miljoonan mummonmarkan vuositulot. Koska piispat ovat yleensä perheettömiä, niin heille riittäisi pienempi palkka kuin seurakuntapapeille, jotka ovat yleensä naimisissa ja perheellisiä ja joiden menotkin siten ovat paljon suuremmat.

Itse koen tämäntyyppisen seurakuntaviestinnän painostavaksi. On varmaan ihan totta, että lihaasyövällä valkoisella hetetomiehellä on liikaa rahaa, mutta toisaalta sosiaalinen pakko ei kyllä tuota pelastusta. Jos joku antaa syyllisyydestä ja pakosta, niin se ei ole mikään hyve.

Onhan siinäkin ero, että mitä kirjoitetaan seurakuntaviestintään ja mitä moraaliteologian käsikirjaan.

1 tykkäys