Papiston palkkausjärjestelyt

Laitetaan tämä nyt tännekin: Piispan tiedote | Katolinen kirkko Suomessa

Ehkä viimeaikainen kritiikki hiippakunnan tiedotuslinjaa kohtaan on tepsinyt, sillä nyt oli jo varsin hyvää tekemistä. Kyseessä on siis Helsingin katolisen hiippakunnan talous, joka on ollut kuralla enemmän tai vähemmän aina, mutta joka on nyt kokenut kaksi merkittävää lisärasitetta.

Suomen viranomaiset eivät oikein saaneet katolista käsitystä mahtumaan raameihinsa ja niin tämä byrokratian ja AY-liikkeiden suurvalta vaatii, että jokaiselle hiippakunnan papille on tehtävä työsopimus, maksettava palkkaa ja huolehditaan palkan sivukuluista.

Piispa Teemu kirjoittaa:

Olemme kirkkomme alkuajoista lähtien Suomessa olleet siinä käsityksessä, että papit kutsumustehtävässään eivät saa varsinaista palkkaa. Papeille on meidän päiviimme asti annettu elanto – asunto ja ruoka ja sen lisäksi taskurahaa. Tämän rahan Saksan katoliset papit solidaarisuudesta lahjoittavat omista tuloistaan niille papeille, joilla on heikompi taloudellinen tilanne. Kukaan pappi ei ole valittanut tästä järjestelystä. Eihän pappi yleensä pidä tehtäväänsä ammattina, vaan on hengellisessä työssä, ei ansaitakseen rahaa, vaan antaakseen panoksen evankeliumiin perustuvalle tehtävälle ihmisten hyväksi. Kappalaisista piispoihin, kaikki saavat saman elannon.
(…)
Työsuojelutarkastaja antoi lausunnon ja raportin, joissa hän totesi, että papisto ja myös urkurit ovat työsuhteessa olevia työntekijöitä. Terminä papeille olisi palvelussuhde, mikä julkisyhteisöissä tarkoittaa työsuhdetta. 1.10.2017 mennessä meidän tulee järjestää palkkaus ja kaikki ne maksut, jotka kuuluvat palkkauksen yhteyteen. Meillä on 24 pappia, joiden on tehtävä hiippakunnan kanssa työsopimus.
(…)
Palkkausasioista syntyy vuosittain 0,5 miljoonan euron lisärahantarve (palkka, ennakkopidätykset, sosiaalikulut, terveyskulut, vakuutukset, eläkesäästöt). Lisäksi tulevat hallintokulut.

Hiippakunnan talous oli jo ennen tätä lisäkulua (vuonna 2015 tai -16) noin 200 000 euroa alijäämäinen.

Toinen asia koskee hiippakunnan leirikeskus Stella Marista, jossa on vakava homeongelma. Koska rahaa ei ole, kappeli ja yksi rakennuksista joudutaan purkamaan. Tonttia ei myydä, vaan “jäädään odottamaan parempia aikoja” josko jotain saataisiin joskus rakennettua tilalle. Kovin skeptinen olen tätä “parempien aikojen” odottelua kohtaan.

Ainut pitkäkestoinen tapa hoitaa hiippakunnan rahoitusvaje on jäsenistöltä. Nyt katolilaiset maksavat hiippakunnalle vuosittain jäsentä kohden alle 7€.

Valtion antama tuki pitäisi saada huomattavasti korkeammaksi, avustuksia on saatava enemmän ulkomailta, samoin omista seurakunnista. Tärkeintä olisi hiippakuntalaisten tietoisuus siitä, että olemme kirkkona heidän tuestaan riippuvaisia. Olisi hienoa, jos hiippakuntalaiset maksaisivat 1 % tuloistaan kirkolle vapaaehtoisena jäsenmaksuna. Se auttaisi meitä huomattavasti.

Tästä on pakko antaa vähän pyyhkeitä piispallemme. “Olisi hienoa, jos…”. Tuntuu, ettei talouden parantamiseksi tehdä yhtään mitään. Luotetaan Saksasta saatavaan tukeen, ja “toivotaan”, että hiippakuntalaiset alkaisivat itse jyvittämään kuukausittain jotain tiettyä prosenttiosuutta tuloistaan. Samaa asiaa on “toivottu” melko pitkään, eikä se ole toivomisella korjaantunut.

Jäsenmaksun maksamisesta pitäisi tehdä idioottivarmaa. Laitetaan maksulappu kotiin, jossa saa valita maksaako 10, 20, 50, 100 vai 200 euroa kuukaudessa. Se sitten menemään automaattisesti omalta tililtä kuukausittain. Tai jokin vastaava systeemi, mikä on tavalliselle pulliaiselle mahdollisimman helppo tapa.

Asioista pitäisi viestiä vielä jämäkämmin. Tuntuu, ettei katolinen kirkko oikein uskalla puhua rahasta. Katolinen kirkko voisi vaikkapa omaksua poliisiautoistakin tutun sloganin: “harmaa talous, musta tulevaisuus”. Sillä siltä nämä tulevaisuusnäkymät talouden osalta vaikuttavat.

Yleensä hiippakunnan taloutta käsiteltäessä jaksetaan mainita kuinka talousongelmat poistuisivat jos katolisella kirkolla olisi oikeus kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä. Tästä epärealistisesta haihattelusta olisi päästävä mitä pikimmin eroon. Verotusoikeutta ei ole tulossa.

Kuulin jo viime talvena, että hiippakunnan talousneuvosto olisi hankkimassa maksupäätteitä kirkkoihin. Nämä olisivat vastaus hupeneviin kolehtituloihin, kun ihmiset eivät enää kanna käteistä rahaa mukanaan. Maksupäätteiden piti tulla “kevään aikana”. Ei ole näkynyt ainakaan niissä kirkoissa, joissa olen itse käynyt.

Positiivista siis kuitenkin on se, että nyt oli suhteellisen onnistunut, napakka tiedote asioiden todellisesta tilasta.

2 tykkäystä

Typerä byrokratian kukkanen, mutta eikö tämän voi ratkaista määräämällä papit maksamaan byrokratian vuoksi maksettu palkka hiippakunnalle?

Jotain sen tapaista taisi vaatia joku Paavalikin, toki aikansa käsittein ja oman aikansa byrokratiatason mukaisesti.[quote=“Isidorus, post:78, topic:979”]
Asioista pitäisi viestiä vielä jämäkämmin. Tuntuu, ettei katolinen kirkko oikein uskalla puhua rahasta.
[/quote]

Mulla on aina ollut jotenkin ikävä fiilis sellaisista kirkoista, joissa puhutaan kovasti rahasta ja kinutaan lahjoituksia. Nykyisessä yhteisössä olen oppinut näkemään myös rahasta puhumisen hyviä puolia, mutta vieläkin se jotenkin tökkii. Kai sen välttämättömyys on kuitenkin myönnettävä. Realiteetit on pakko tunnustaa.

Olisiko työsuojeluviranomainen sitten tyytyväinen tällaiseen ratkaisuun?

Voisihan sen varmaankin ottaa vaikkapa vuokrana, kun hiippakunta papeille asumisen tarjoaa. Tästä kuulin jotain epämääräistä huhua aiemmin, että tämä “työsuhdeasunto” olisi tulkittu papin palkaksi ja sen takia pitäisi maksaa palkan sivukulut tai miten sitä työsuhdeasuntoa nyt verotuksessa kohdellaankaan. Oma kykyni ymmärtää tarpeetonta byrokratiaa on kovin rajallinen, eikä verotus, työsuojelu ja siihen liittyvät viranomaispäätökset ole vahvinta alaani.

Mutta oli niin tai näin, kuluja ja turhaa työtä syntyy kuitenkin. Ja katolinen kirkko toivoo lisärahoitusta valtiolta… Melkoinen oravanpyörä.

En tiedä työlainsäädännöstä mitään, mutta ei kai ne uskonnollisiin määräyksiin voi puuttua?

Joo, nyt maalataan melkoisen leveällä pensselillä.

Papit on pidetty lämpimänä tarjoamalla rahaa vaatteisiin ja katto pään päälle. On myös tarjottu päivän ruokailut.

Papit ovat valinneet selibaatin “taivasten valtakunnan tähden”, josta Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus taisi jotain lausua. Heillä ei siis ole perhettä elätettävänään. Ketään ei ole pakotettu papiksi ja kukaan papeista ei ole valittanut aiheesta.

Sen takia siitä varmaan katolisessa kirkossa onkin vaiettu. Se on kuitenkin tosiasia, että jos rahaa ei saada ja talous on jatkuvasti alijäämäinen, joudutaan kiinteää omaisuutta realisoimaan vain juoksevien kulujen kattamiseksi, eikä se ole pitkäkestoinen tie.

3 tykkäystä

No nyt menee ihan puhtaasti mutuilun puolelle, mutta:

a) Jos työsuojelu sanoo, että papeille pitää maksaa, he kai olettavat, että papit saavat rahaa. Jos tehtäisiin pikapäätös, että palkka on tilitettävä takaisin kirkolle, olisi työsuojelu varmasti asiassa aloitteellinen. (Mistä he edes keksivät tulla syynäämään katolisen kirkon työoloja, kun kukaan ei ole minnekään valittanut?) Eri asia varmaankin olisi, jos papit olisivat sitoutuneet tällaiseen järjestelyyn alusta lähtien.

b) En tiedä miten kirkkolaki suhtautuisi tällaiseen. Hiippakuntapapit eivät kuitenkaan ole sitoutuneet köyhyyteen, joten voitaisiinko papeilta vaatia palkka takaisin kirkolle? Se on eri asia, jos palkkaa ei alunperinkään makseta.

Edit: c) Papit voisivat varmaankin vapaaehtoisesti luovuttaa palkkansa kirkolle. Luultavasti kaikki suostuisivat, kun ovat nykymenoon olleet tyytyväisiä. Tästä kuitenkin jää työnantajalle, eli kirkolle, työnantajan maksamat palkan sivukulut. Lisäksi, koska pappien voisi nykyisessäkin käytännössä tulkita suostuneet vapaaehtoisesti omiin työoloihinsa ja palkattomuuteensa, miksi tämä ratkaisu kelpaisi viranomaiselle?

Ei tietenkään, koska heillä on kutsumus ja he uskovat vakaasti katolisen kirkon auktoriteettiin ja oikeellisuuteen. Uskonnollisessa ja järjestötoiminnassa on mukana paljon sellaisia ihmisiä, jotka olisivat valmiit vaikka maksamaan siitä, että pääsevät tekemään tärkeäksi kokemaansa työtä. Ihmisten innokkuutta ja vakaumusta ei kuitenkaan saa hyväksikäyttää.

Verot pitää tietysti maksaa asianmukaisesti. Antakaa keisarille mikä keisarin on, sanoi Jeesus. Palkanmaksun ja verojen kanssa venkoilu rikkoo ties kuinka montaa raamatunkohtaa vastaan, mm. rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä, mutta myös tällaisia suoria täsmäohjeita.

Ihan oikeasti?

Onneksi viranomainen pelastaa pappiparat katolisen kirkon hyväksikäytöltä! Eiväthän he voi itse ymmärtää mihin ovat sitoutuneet.

Eiväthän he ole kuin useamman vuoden koetelleet kutsumustaan seminaarissa, josta on milloin tahansa voinut lähteä kälppimään. Esimerkiksi Pyhän Henrikin nykyinen kirkkoherran on tainnut jossakin haastattelussa mainita, että hän lähti seminaarista vuodeksi. Uskonnonvapauden kaiketi on tarkoitus turvata uskonnon harjoittaminen. On siis mahdollista, että jotkut ovat tarpeeksi hulluja tai hurskaita lähteäkseen vapaaehtoisesti palvelemaan muita ihmisiä ja Jumalaa. Jotkut lähtevät hiippakuntiin, toiset sääntökuntiin ja osa luostareihin. Vai pitäisikö nyt munkit ja nunnat pistää myös verolle. Siellähän he vain (rukoilevat ja) tekevät työtä?

En tiedä, mutta olen vakuuttunut, että kirkko maksaa arvonlisäverot, kiinteistöverot ja kaikki muutkin verot, jotka sen on maksettava. (Saako katolinen kirkko ehtoollisviinin verovapaasti?) Samoin kirkko on varmasti huolehtinut jokaisen työsuhteessa olevan ihmisen palkkauksesta ja palkan sivukuluista. Näitäkin ihmisiä kuitenkin on muutama, esimerkiksi Katolisen tiedotuskeskuksen palveluksessa. Milloin siis on “venkoiltu palkanmaksun ja verojen kanssa”. Melkein tekisi mieli liputtaa tuollainen mustamaalaaminen. Varsinkin, kun kirkko on vain todennut, että lisäkuluja syntyy. Kirkko siis pyrkii toteuttamaan nämä uudetkin, melko järjettömät, päätökset.

Kyse on siitä, miten pappien asemaa tulkitaan. Oletko todella sitä mieltä, että suomalainen, oletettavasti melko maallistunut viranomainen, jonka ymmärrys katolisen kirkon luonteesta voidaan varmasti kyseenalaistaa, tietää asian paremmin kuin kirkko itse? Jos niin, uskosi viranomaistoimintaan on ihailtavaa.

Miten sinä rahoittaisit syntyneet lisäkulut, kun jo muutenkin ollaan oltu lähes konkurssissa?

5 tykkäystä

Kun tehdään jotain työtä, ja saadaan siitä jotain vastineeksi, on kyseessä työsuhde. Silloin pitää maksaa asiaankuuluvat verot ja sivukulut, tehdä työsopimus ja huolehtia työntekijän oikeuksista. Näin tämä yhteiskunta pyörii ja se on kaikkien etu. Katolisen kirkon luonne (jota suomalainen viranomainen ei tosin luultavasti kovin hyvin ymmärrä) ei muuta tällaisia perusasioita miksikään. Ei vaan voi.

Eikä se ole mikään perustelu huonolle kohtelulle, että kyllä nämä tietää mihin on ryhtymässä eikä sitäpaitsi muuhun ole rahaa. Suomessa on sellaiset systeemit, että tietyissä asioissa ei ole luvallista luopua omista oikeuksistaan edes vapaaehtoisesti. Hyvä niin, koska työnhakijoita riittää ja vapaaehtoinen järjestely muuttuisi käytännössä äkkiä pakolliseksi työn saamiselle, jos tällainen menettely hyväksyttäisiin. Ja mitä rahaan tulee, niin toiminta pitää järjestää ja mitoittaa niin, että se pystytään toteuttamaan sillä määrällä työntekijöitä, mihin on varaa. Lisäksi voidaan käyttää vapaaehtoisia. Missään tapauksessa lisäkuluja ei pidä rahoittaa kutsumustietoisten, kuuliaisten ja mahdollisesti oikeuksistaan tietämättömien (eikös monet katoliset papit ole ulkomaalaistaustaisia?) työntekijöiden selkänahasta.

1 tykkäys

No ei kyllä ole. Suomalaista yhteiskuntamallia ei ole mitään syytä dogmatisoida. Ajatus että katolinen Helsingin hiippakunta nuivii pappejaan poiketessaan suomalaisen yhteiskunnan käytännöistä on älyttömän pöljä.

3 tykkäystä

Niin siis millainen menettely? Se, että yhden pienen hiippakunnan 24 pappia eivät olisi työsuhteessa hiippakuntaan ei vaikuta laajemmin yhteiskunnassa yhtään mihinkään. Ei ole vaikuttanut tähänkään asti. Tämä on jo jonkinlainen kaltevan pinnan argumentoinnin mestaruustason suoritus.

Kyse on papeista. Uskonnollisilla yhteisöillä lienee oikeus valita sellaisia pappeja kuin haluavat. Aika oleellinen osa uskonnonvapautta. Katolinen kirkko valitsee pappinsa sellaisten pääsääntöisesti naimattomien miesten joukosta, jotka kokevat tehtävään jumalallisen kutsun, jota sitten tarkasti tutkitaan ja koetellaan. Esimerkiksi tutkitaan sitä, onko kutsu aito ja mihin se suuntautuu; hiippakuntapapiksi, sääntökuntalaiseksi (mihin niistä) vai luostariin. Papit ovat opiskelleet pitkään seminaarissa, sitoutuvat selibaattiin, piispan kaitsentaan ja rukoilemaan tietyt rukoukset päivässä. Pappi ei saa jättää kuulematta rippiä jos sitä pyydetään ja niin edelleen. Ei siinä ole kyse mistään perinteisestä työsuhteesta. Kyllä kaikki tietävät mihin ryhtyvät.

Uskonnonvapaus asettaa muitakin etuoikeuksia. Nämä näkyvät myös ev.lut. puolella. Esimerkiksi ev.lut. kirkko voi vaatia, että talousjohtajan pestiä täytettäessä palkattavan on oltava kirkon jäsen, vaikka julkisella puolella tällaista rajausta ei saa tehdä. Myöskään luterilaiseksi papiksi ei kuka tahansa pääse. Ovatko nämä uskonnonvapauden nojalla hyväksyttäviä erityisoikeuksia ja -vapauksia yhteiskunnan normaaleihin käytäntöihin vai eivät? Jos nämä ovat hyväksyttäviä, miksei katolisen kirkon käytännöt ole? Vai kaikki muuko menee; selibaatti ja muut rajut vaatimukset, mutta papista huolehtiminen ei riitä, vaan hänen tahtonsa vastaisesti on luotava teennäinen työsuhde? Mikä tarkoittaa sitä, että kaikki jatkuu kuten ennenkin, paitsi että pappien työtaakka lisääntyy entisestään, jotta taloudellisiin haasteisiin saadaan vastattua.

Vai luuletko, että pappien työtaakkaa helpottaa se, että hiippakunnan taloudelliset toimintaedellytykset entisestään kurjistuvat? Sekö ei riitä, että pappi ajaa Pietarsaareen ja Vaasaan viikoittain Tampereelta, vai pitäisikö sekin tehdä Helsingistä käsin? Sillä jos papeista aiheutuu liikaa kuluja, on selvää, että pappeja lähetetään pois Suomesta. Suomi on kuitenkin valtavan laaja maa ja katolilaisia tavataan ympäri Suomen, vaikka suurin osa toki pääkaupunkiseudulla asustaakin. Onhan se täysin uskonnonvapauslain hengen mukaista kurjistaa entisestään diasporassa asuvien katolilaisten mahdollisuuksia harjoittaa uskontoaan. Ymmärrät varmasti, että eukaristia ja rippi ovat melkoisen suuressa roolissa uskossamme. Messun viettäminen ja ripin kuuleminen taas vaatii papin. On siis todella raju isku, jos säännölliset papin vierailut entisestään harvenevat.

Voidaan siis käyttää vapaaehtoisia, mutta vapaaehtoisesti ei saa olla katolinen pappi? Entä jos papit, jotka ovat Suomen kansalaisia, ilmoittautuisivat työttömiksi. Voisivatko he sitten tarjoutua hiippakunnalle vapaaehtoisiksi?

Papeista pyritään huolehtimaan mahdollisimman hyvin. Eivät he mitään orjia ole. Tämä päätös vain vaikeuttaa hiippakunnan kykyä huolehtia papistosta ja jäsenistöstään. Siten tällä ”työsuojelulla” vain lisätään työtaakkaa. Tilanne on sama kuin liian kova veroaste. Jossain vaiheessa Lafferin käyrä puree ja verotulot todellisuudessa kääntyvät laskuun. Päätös näivettää kirkon toimintaa ja on siten uskonnonvapauden kannalta kyseenalaista. Tässä suhteessa toki vain jatketaan historiamme vähemmän kunniakkaita perinteitä.

6 tykkäystä

Tämä on muuten hauska, että kohtahan (vai onko jo nyt) Helsingissä on kaksi piispa Teemua. Joutunee välillä selventämään, kummasta on kyse.

1 tykkäys

Evlut kansankirkossa on kyllä helppo olla puhumatta rahasta ja varsinkin olla kinuamatta lahjoituksia, kun verottaja hoitaa kolehdin keräämisen.

3 tykkäystä

Varmaan joku pätevä työlainsäädäntöön ja verotukseen perehtynyt juristi osaisi junailla tähän sellaisen ratkaisun, joka tulisi halvimmaksi katoliselle kirkolle Suomessa ja johon papit voisivat olla tyytyväisiä.

1 tykkäys

Kai nyt jotain painoa voi laittaa myös yksilön vapaudelle tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja.

Verot jostain muutaman sadan euron arvoisista luontaiseduista ovat nolla prosenttia. En tiedä tarviiko niistä maksaa sosiaalivakuutusmaksuja yms, mutta siinäkin puhuttaisiin vain 7,75% etuuden arvosta.

1 tykkäys

Varmaan sinun ajattelua helpottaisi, että katsoisit katolisten pappien vapaaehtoisesti palvelevan kirkkoa eikä tekevän “työtä” suomalaisessa juridisessa mielessä.

3 tykkäystä

Jos asiaa käsiteltäisiin vain työoikeuden kannalta, valitus ei varmaan menestyisi. Jos haluaisi valittaa, mitä näköjään katolinen kirkko ei ole tekemässä, pitäisi vedota uskonnonvapauteen.

Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan uskonnonvapauteen sisältyy uskonnollisten yhdyskuntien oikeus järjestää asioitaan omien oppiensa ja perinteidensä mukaan, eikä valtio saa aiheettomasti puuttua näihin. Erityisesti sellaiset asiat kuten kenellä on oikeus toimia pappina ja millaisia velvollisuuksia papeilla on ovat yhdyskunnan omia asioita.

Ihmisoikeustuomioistuin on esimerkiksi tulkinnut, että uskonnollisella yhdyskunnalla on joissakin tapauksissa oikeus irtisanoa työntekijöitä yhdyskunnan opin vastaisesta käytöksestä, vaikka yleisen lain mukaan sellaista ei voisi tehdä. Romanian ortodoksisella kirkolla oli uskonnonvapauden perusteella oikeus kieltää viranhaltijoiden ammatillinen järjestäytyminen, koska se uhkasi kirkon oikeutta järjestää asiansa kirkon perinteiden mukaan, joihin kuuluu hierarkkinen järjestys ja kuuliaisuussuhde piispaan.

Pidän kohtalaisen selvänä, että jos sääntökuntalaisia vaadittaisiin tekemään työsopimus, kyse olisi ihmisoikeuden loukkauksesta. Hippakuntapappien tapauksessa asia on epäselvempi, koska joissakin maissa papit toimivat työsuhteessa, eikä kirkko ole vastustanut tätä ja esittänyt sitä kirkon opin vastaisena. Pelkät taloudelliset syyt eivät kuulu uskonnonvapauden ydinalueeseen. Toisaalta on myös teologisia syitä sille, että papit eivät olisi tavallisessa työsuhteessa.

Siitä ei minusta ole epäilystä, jos papeille nyt tehdään työsopimukset ja toimitaan kuin kyse olisi työsuhteesta, jälkikäteen asiaa ei voi enää muuttaa. Silloin ei voi että uskottavasti väittää, että kirkon opetus vaatisi muunlaista järjestelyä.

1 tykkäys

Isidoruksen ihmettelyyn, mistä tämä tarkastustarve nyt keksittiin, voin vastata, että he kävivät oman kertomansa mukaan läpi kaikki uskonnolliset yhteisöt.

Sinänsä tuossa tähänastisesta tilanteessa oli esim sellainen epäoikeudenmukainen piirre, että palkan sivukuluja ei ole maksettu, mutta kuitenkaan hiippakunta ei ole tarjonnut terveydenhuoltoa, vaan on käytetty “maksutta” julkisia sairaaloita.

Palkan palauttaminen hiippakunnalle tuskin tulee kysymykseen, koska jatkossa papit eivät voi enää syödä tai hankkia muita henkilökohtaisia tavaroitaan seurakunnan piikkiin.

Vapaaehtoiset tekevät vastikkeetonta työtä tai saavat jonkin hyvin pienen vastikkeen, kuten yhden aterian tai ilmaisen sisäänpääsyn muuten maksulliseen tilaisuuteen. Eri asia.

Suomessa työttömät eivät saa tehdä vapaaehtoistyötä (tai jäädä siitä kiinni), koska heidän tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä. Tämä on merkittävä epäkohta byrokratiassa, koska vapaaehtoistyö voi parhaimmillaan olla jopa sellainen asia, jonka kautta järjestyy mahdollisuuksia palkkatyöhön.

Eikö katoliselle kirkolle sitten olisi mahdollista käyttää oto-pappeja syrjäseuduilla?