Laitetaan tämä nyt tännekin: Piispan tiedote | Katolinen kirkko Suomessa
Ehkä viimeaikainen kritiikki hiippakunnan tiedotuslinjaa kohtaan on tepsinyt, sillä nyt oli jo varsin hyvää tekemistä. Kyseessä on siis Helsingin katolisen hiippakunnan talous, joka on ollut kuralla enemmän tai vähemmän aina, mutta joka on nyt kokenut kaksi merkittävää lisärasitetta.
Suomen viranomaiset eivät oikein saaneet katolista käsitystä mahtumaan raameihinsa ja niin tämä byrokratian ja AY-liikkeiden suurvalta vaatii, että jokaiselle hiippakunnan papille on tehtävä työsopimus, maksettava palkkaa ja huolehditaan palkan sivukuluista.
Piispa Teemu kirjoittaa:
Olemme kirkkomme alkuajoista lähtien Suomessa olleet siinä käsityksessä, että papit kutsumustehtävässään eivät saa varsinaista palkkaa. Papeille on meidän päiviimme asti annettu elanto – asunto ja ruoka ja sen lisäksi taskurahaa. Tämän rahan Saksan katoliset papit solidaarisuudesta lahjoittavat omista tuloistaan niille papeille, joilla on heikompi taloudellinen tilanne. Kukaan pappi ei ole valittanut tästä järjestelystä. Eihän pappi yleensä pidä tehtäväänsä ammattina, vaan on hengellisessä työssä, ei ansaitakseen rahaa, vaan antaakseen panoksen evankeliumiin perustuvalle tehtävälle ihmisten hyväksi. Kappalaisista piispoihin, kaikki saavat saman elannon.
(…)
Työsuojelutarkastaja antoi lausunnon ja raportin, joissa hän totesi, että papisto ja myös urkurit ovat työsuhteessa olevia työntekijöitä. Terminä papeille olisi palvelussuhde, mikä julkisyhteisöissä tarkoittaa työsuhdetta. 1.10.2017 mennessä meidän tulee järjestää palkkaus ja kaikki ne maksut, jotka kuuluvat palkkauksen yhteyteen. Meillä on 24 pappia, joiden on tehtävä hiippakunnan kanssa työsopimus.
(…)
Palkkausasioista syntyy vuosittain 0,5 miljoonan euron lisärahantarve (palkka, ennakkopidätykset, sosiaalikulut, terveyskulut, vakuutukset, eläkesäästöt). Lisäksi tulevat hallintokulut.
Hiippakunnan talous oli jo ennen tätä lisäkulua (vuonna 2015 tai -16) noin 200 000 euroa alijäämäinen.
Toinen asia koskee hiippakunnan leirikeskus Stella Marista, jossa on vakava homeongelma. Koska rahaa ei ole, kappeli ja yksi rakennuksista joudutaan purkamaan. Tonttia ei myydä, vaan “jäädään odottamaan parempia aikoja” josko jotain saataisiin joskus rakennettua tilalle. Kovin skeptinen olen tätä “parempien aikojen” odottelua kohtaan.
Ainut pitkäkestoinen tapa hoitaa hiippakunnan rahoitusvaje on jäsenistöltä. Nyt katolilaiset maksavat hiippakunnalle vuosittain jäsentä kohden alle 7€.
Valtion antama tuki pitäisi saada huomattavasti korkeammaksi, avustuksia on saatava enemmän ulkomailta, samoin omista seurakunnista. Tärkeintä olisi hiippakuntalaisten tietoisuus siitä, että olemme kirkkona heidän tuestaan riippuvaisia. Olisi hienoa, jos hiippakuntalaiset maksaisivat 1 % tuloistaan kirkolle vapaaehtoisena jäsenmaksuna. Se auttaisi meitä huomattavasti.
Tästä on pakko antaa vähän pyyhkeitä piispallemme. “Olisi hienoa, jos…”. Tuntuu, ettei talouden parantamiseksi tehdä yhtään mitään. Luotetaan Saksasta saatavaan tukeen, ja “toivotaan”, että hiippakuntalaiset alkaisivat itse jyvittämään kuukausittain jotain tiettyä prosenttiosuutta tuloistaan. Samaa asiaa on “toivottu” melko pitkään, eikä se ole toivomisella korjaantunut.
Jäsenmaksun maksamisesta pitäisi tehdä idioottivarmaa. Laitetaan maksulappu kotiin, jossa saa valita maksaako 10, 20, 50, 100 vai 200 euroa kuukaudessa. Se sitten menemään automaattisesti omalta tililtä kuukausittain. Tai jokin vastaava systeemi, mikä on tavalliselle pulliaiselle mahdollisimman helppo tapa.
Asioista pitäisi viestiä vielä jämäkämmin. Tuntuu, ettei katolinen kirkko oikein uskalla puhua rahasta. Katolinen kirkko voisi vaikkapa omaksua poliisiautoistakin tutun sloganin: “harmaa talous, musta tulevaisuus”. Sillä siltä nämä tulevaisuusnäkymät talouden osalta vaikuttavat.
Yleensä hiippakunnan taloutta käsiteltäessä jaksetaan mainita kuinka talousongelmat poistuisivat jos katolisella kirkolla olisi oikeus kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä. Tästä epärealistisesta haihattelusta olisi päästävä mitä pikimmin eroon. Verotusoikeutta ei ole tulossa.
Kuulin jo viime talvena, että hiippakunnan talousneuvosto olisi hankkimassa maksupäätteitä kirkkoihin. Nämä olisivat vastaus hupeneviin kolehtituloihin, kun ihmiset eivät enää kanna käteistä rahaa mukanaan. Maksupäätteiden piti tulla “kevään aikana”. Ei ole näkynyt ainakaan niissä kirkoissa, joissa olen itse käynyt.
Positiivista siis kuitenkin on se, että nyt oli suhteellisen onnistunut, napakka tiedote asioiden todellisesta tilasta.