Ko. hiippakunnan yleisvikaari (menikö nimike oikein?) kommentoi mm. ketjun asiaa:
4 tykkäystä
Tähän sellainen tarkennus, että tottakai saavat tehdä ihan mitä haluavat, mm. vapaaehtoistyötä. Rajoituksia tulee vain silloin, jos haluavat saada työttömyyskorvauksia. Mutta jos joku pystyy ja haluaa elää askeettisen pienillä menoilla vapaaehtoistyötä tehden hakematta työttömyyskorvauksia, niin ei kai mikään laki sitä sinänsä kiellä.
Jos joku haluaa tehdä vapaaehtoistyötä ja pystyy elämään ilman tuloja eikä halua olla siinä tilanteessa työmarkkinoiden käytettävissä, hänen statuksena ei silloin ole työtön, vaan hän on työvoiman ulkopuolella.
Kun edellä viitattiin mm. luterilaisen kirkon erioikeuksiin ja kysyttiin, miksi katolinen kirkko ei voisi pappien suhteen saada erioikeuksia - ehkä vosiikin. Kaikki luterilaisen ja ortodoksisen kirkon, samoin kaikki uskonnollisten yhteisöjen erioikeudet on kirjattu jollain tavalla johonkin lakiin. Varmasti katolisella kirkolla voisi myös olla mahdollisuus saada lakiin kirjatuksi jollain tavalla erityinen pappistilanteensa.
Muuten tuo määrittely työsuhteesta, josta Anskutin kirjoitti, pitää paikkansa. Suomessa eletään Suomen lainsäädännön mukaan. Jos siitä perustellusti halutaan poiketa, poikkeus pitää saada kirjatuksi lakiin. Pelkkä vetoaminen uskonnonvapauteen ei riitä, mutta siihen vetoamalla voidaan saada lakiin kirjatuksi, mitä poikkeuksia normaalista lainsäädännöstä sallitaan.
Onhan tässä sekin puoli, että kirkon aineellisista tarpeista huolehtiminen on yksi kirkon käskyistä. Jos suuri osa kirkon jäsenistä ei millään tavalla hoida tätä velvollisuutta, on aivan mahdollista, että he elävät vakavan synnin tilassa. Luultavasti on harvassa ne, joilla on painava syy olla antamatta mitään. Asia pitäisi myös sielunhoidollisista syistä ottaa esiin.
1 tykkäys
Tuollaiset ratkaisut eivät ole realistisia eivätkä käytännöllisiä. Jos saa palkkaa, niin silloin se on saatava pitää itsellä. Vaikka suurin osa suostuisikin tuollaiseen, niin ei tarvittaisi kuin yksi pappi, joka jostain syystä kokisi tarvitsevansa palkkansa itselleen tai esim. sairaiden sukulaistensa avustamiseen tmv., niin käytäntö muodostuisi ongelmalliseksi ja erilaiseksi eri pappien välillä.
Ehkä lähtökohdan pitäisi olla se, että pappeus ja muut uskonnolliset toimet ovat lähtökohtaisesti palkatonta vapaaehtoistyötä, jota tehdään kutsumuksena päivätyön ohella ja josta kenellekään ei saa maksaa muuta palkkaa kuin asunto- ja autoedun tmv.? Olen sanonut aiemminkin mutta toistan silti: minusta esim. ortodoksisten piispojen korkeat palkat ovat kiusallinen epäkohta, josta pitäisi päästä eroon. Piispat ovat yleensä kuitenkin munkkeja, jotka ovat antaneet köyhyyslupauksen. Sellaiselta putoaa pohja pois, jos tyyppi vetää kuusinumeroisia vuosipalkkoja kuten esim. Helsingin metropoliitta. Saa siinä sitten saarnata muille ahneuden vähentämisestä ja elämän yksinkertaistamisesta, jos itsellä on yli puolen miljoonan mummonmarkan vuositulot. Koska piispat ovat yleensä perheettömiä, niin heille riittäisi pienempi palkka kuin seurakuntapapeille, jotka ovat yleensä naimisissa ja perheellisiä ja joiden menotkin siten ovat paljon suuremmat.
Itse koen tämäntyyppisen seurakuntaviestinnän painostavaksi. On varmaan ihan totta, että lihaasyövällä valkoisella hetetomiehellä on liikaa rahaa, mutta toisaalta sosiaalinen pakko ei kyllä tuota pelastusta. Jos joku antaa syyllisyydestä ja pakosta, niin se ei ole mikään hyve.
Onhan siinäkin ero, että mitä kirjoitetaan seurakuntaviestintään ja mitä moraaliteologian käsikirjaan.
1 tykkäys
Muistetaanpa lesken ropo.
1 tykkäys
[quote=“TV2, post:22, topic:1960”]
Tähän sellainen tarkennus, että tottakai saavat tehdä ihan mitä haluavat, mm. vapaaehtoistyötä. Rajoituksia tulee vain silloin, jos haluavat saada työttömyyskorvauksia. Mutta jos joku pystyy ja haluaa elää askeettisen pienillä menoilla vapaaehtoistyötä tehden hakematta työttömyyskorvauksia, niin ei kai mikään laki sitä sinänsä kiellä.[/quote]
´
Tämä on totta. Mutta toisaalta olen silti oikeassa, jos kerran tarkkoja halutaan olla. Nimittäin, huolimatta siitä mitä kirjoitit, mikään laki ei kiellä työtöntä tekemästä vapaaehtoistyötä. Jos hän tekee, niin häntä ei enää luokitella työttömäksi, mutta lähtökohtaisesti on niin, että laki ei kiellä työtöntä tekemästä vapaaehtoistyötä. 
1 tykkäys
Minusta on mahdollista olla työtön siinä mielessä, että käyttää julkisia työvoimapalveluita (esim. julkista työnvälitystä tai työvoimakoulutuksia), vaikka muusta syystä ei olisi oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Nämä ovat periaatteessa kaksi eri asiaa. Työvoimaviranomaisen tehtävä on antaa lausunto työttömyyskorvauksen työvoimapoliittisista esteistä, mutta työnhakija voi ilmoittaa, että ei tarvitse tällaista lausuntoa, koska ei aio hakea työttömyyskorvausta.
Seitsemän euroa vuodessa? Jos tämä on totta, seurakuntalaisia pitäisi alkaa julkisesti nuhdella siitä, että he antavat liian vähän.
Joo, tietysti tämä riippuu ihan siitä mitä määritelmiä käytetään. Kansantaloustieteessä ja virallisissa tilastoissa käytetään yleensä tuota työtön vs työvoiman ulkopuolella -erottelua.
Eikö termi ole virallisesti työtön työnhakija?
No kuten sanottu, riippuu mitä määritelmää käytetään. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksissa kategoriat ovat: työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat.
On se yksi termeistä. Työnhakija voi olla myös työssäoleva työnhakija tai osa-aikatyössä oleva työnhakija.
Mutta jos katolinen pappi (josta keskusteltiin) tai kuka tahansa muu ilmoittautuisi työttömäksi ja ilmoittaisi samalla tekevänsä niin paljon vapaaehtoistyötä että ei (oikeastaan) hae työtä, niin ei häntä kirjattaisi sen enempää työttömäksi kuin työnhakijaksi.
Työttömäksi voidaan kirjata (ihan tuista riippumatta) vain henkilö, joka hakee kokoaikatyötä ja pystyy siis sellaisen myös ottamaan vastaan.
Työnhakijaksi voidaan kirjata myös osa-aikatyötä hakeva.
Jos ei edes hae työtä, on työvoiman ulkopuolella vaikka olisikin ilman työtä.
Minusta papin suhde kirkkoon rinnastuu ennemminkin luottamustoimeen kuin työhön.
Jään miettimään, että mitenköhän asia toteutetaan Valamossa?