Minulta ei kysytty, kun lapseni päiväkoti meni luterilaiseen kirkkoon jumalanpalvelukseen. Ottivat vain muitta mutkitta poikani mukaan. Koko perheemme on ortodoksinen, joten se oli ensimmäinen kerta lapselleni luterilaisuuteen tutustumisessa. Minusta olisi pitänyt kysyä. Kysyiväthän he muiltakin toisuskoisilta. Tapauksesta on aikaa. Poikani on nyt 21-vuotias.
Koetko luterilaiset “toisukoisiksi” vs ortodoksit ?
Kuten olen joskus aikaisemmin sanonut, kaikki 4 lastani ovat ortodokseja, sekä heidän lapsensa, itse olen luterilainen, silti uskomme tyttärieni kanssa samaan Jumalaan, Jeesukseen, sekä Pyhään Henkeen.
6 tykkäystä
Miten usko voi olla yhteinen tai osallisuutta samasta, jos ehtoollisyhteys puuttuu?
Luterilaiset ovat ort. näkökulmasta katsottuna toisuskoisia, koska ehtoollisyhteyttä heidän kanssaan ei ole ja oppi sekä käytännöt ovat erilaisia.
1 tykkäys
Voitko avata tätä ehtoollisyhteyttä hiukan ?
Mikäli sinä et koe ehtoollisyhteyttä saman Jumalan kanssa, eikö ongelma ole juuri sinulla itselläsi ?
Mikäli luterilaiset ovat toisuskoisia tunnustuksien ja Raamatun valossa, ehkä ongelma on edelleen sinulla ?
Ehtoollisyhteyden edellytyksenä on nimenomaan uskon ja opin yhteisyys - jos niissä on liian suuria eroja, silloin on kyse eri uskosta. Yhteys ei ole mikään tunne- tai kokemusasia, vaan siinä on kyse konkreettisista seikoista, jotka tehdään tai uskotaan joko tietyllä tavalla tai sitten toisella tavalla.
Raamattu tai maallisten saksalaisten ruhtinaiden dokumentit eivät sitä päätä, mihin kirkossa uskotaan ja miten sen keskuudessa toimitaan. Sen sijaan jakautumattoman kirkon aikaisilla kirkon tekemillä päätöksillä ja traditioilla on huomattavan suuri painoarvo arvioitaessa sitä, mikä ylipäänsä on apostolisen kirkon oikeaoppista kristinuskoa ja mikä ei.
Mitä minuun tulee, niin minulla on varmasti moniakin ongelmia, mutta ne eivät kuulu tähän keskusteluun. On ilman muuta ongelmallista, jos perhe ei pysty osallistumaan yhdessä pyhälle ehtoolliselle.
1 tykkäys
Vanha kirkko, tai siis tarkemmin sanoen ekumeenisten kirkolliskokousten päätökset tekevät eron kahden kommuunion asteen välillä. On kommuunio rukouksissa, joka tarkoitti sitä, että sai osallistua ns. uskovien rukoukseen katekumeenien rukouksen jälkeen. Sitten oli kommuunio uhrissa, mikä tarkoitti ehtoollisyhteyttä. Väitteesi sisältää ajatuksen, että niillä, joilla oli kommuunio rukouksissa, mutta ei uhrissa, eivät olleet osallisia samasta Jumalasta, vaan jostain muusta.
Kyllä minä tuon ymmärrän, ja esim. kastamattomat katekumeenit ja epitimiaansa (siis joilta on jostain syystä evätty ehtoollisyhteys kurinpidollisten, parantavien tmv. seikkojen takia) kärsivät kirkon jäsenet ovat toki osallisia kirkon yhteisestä uskosta vaikka eivät vielä tai väliaikaisesti ulkopuolelle suljettuina pääsisikään sakramenteista osallisiksi.
Tässä keskustelussa oli nyt kuitenkin kyse hieman muusta - siitä erosta, joka vallitsee tilanteessa, jossa yhteisöjen oppi ja käytännöt poikkeavat toisistaan eikä henkilö(i)llä ole aikomustakaan muuttaa uskoaan, omaksumaansa oppia tai hakeutua toiseen usk. yhteisöön. Silloin intentio on pitää eroavaisuudet voimassa olevana asiaintilana. Silloin on aivan perusteltua puhua erilaisesta uskosta tai toisuskoisuudesta suhteessa siihen uskoon, jota Kristuksen perustaman kirkon voidaan historiallisesti osoittaa harjoittaneen ja yhä harjoittavan.
1 tykkäys
Ehtoollisyhteyden puute on inhimillistä vajavaisuutta. Vaikka eri kristillisten kirkkokuntien sakramenttikäsityksessä ja ei keskeisissä opillisissa asioissa olisi eroavaisuuksia, ne johtuvat enemmän ihmisen erilaisista käsityksistä, kuin siitä, ettei tunnustettaisi samaa uskoa yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan.
Jos mielestäsi vain ortodokseilla on alkuperäinen oikea oppi, tarkoittaa se sitten sitä, että sadoilla miljoonilla muilla kristityillä on väärä oppi. Tähän kuuluisivat katolinen kirkko ja kaikki protestanttiset kirkkokunnat muiden muassa.
Kaste- ja ehtoolliskäsityksissä olevat erot eivät saisi erottaa Kristuksen kirkkoa niin hajalleen, että pitäisi alkaa puhua eri uskonnoista. Omasta puolestani jakaisin ehtoollisen niin ortodokseille, katolisille, luterilaisille ja jopa muille protestanteille samassa pöydässä, sillä jos emme täällä mahdu samaan pöytään, niin miten sitten taivaassa? Ja sinne ei mennä johonkin tiettyyn kirkkokuntaan kuulumisen perusteella, vaan yksin uskosta Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen synnit sovitettuina ja Karitsan verellä pestyinä.
2 tykkäystä
Olet siinä oikeassa, että kuuluisi kysyä vanhemmilta ja näin on meidän lasten lasten kohdalla tehtykin.
Kysyin juuri hetki sitten nuoremmalta tyttäreltäni tuota menettelyä ja kyllä molempien kohdalla on kysytty, toinen päiväkodissa (4v) ja toinen koulussa (8v), kumpikin heistä kertoi papalle käynnistään luterilaisessa kirkossa, hyvin positiivisena kokemuksena.
En todellakaan ymmärrä puheitasi toisuskoisista ja kuten aijemmin sanoinkin, meillä tunnustetaan samaa kolmiyhteistä Jumalaa.
Eikö Jeesus sanonut;" siitä teidät tunnistaa opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus" (muistista) ?
Tuollaiset puheet enemmän hajoittaa, kuin rakentaa.
1 tykkäys
Ihan käytössä oleva sana ortodoksien keskuudessa. Siinä ei ole mitään kummallista. Enemmän ihmettelen sinun asennettasi ja yksittäiseen sanaan takertumistasi. .
2 tykkäystä
Ei todellakaan ole kummallista, että ns. ortodoksit käyttävät tuollaisia sanoja yleisesti.
Joo, emme koe olevamme samanuskoisia luterilaisten kanssa.
No mihin te uskotte? Uskontunnustus on ainakin lähes sama, jos ei oteta huomioon sitä mikä jakoi kirkon ja katoliset perustivat omansa.
1 tykkäys
Me uskomme siihen mitä uskontunnustuksessa sanotaan. Luterilaisilla on vähän eri uskontunnustus (meillä ei ole filioque -lisäystä) ja lisäksi luterilaisilla on omia tunnustuskirjoja, joita ortodoksit eivät tietenkään hyväksy. Näiden seikkojen luulisi olevan kaikille foorumilaislle tuttuja. Mielestäni niistä ei tarvitse joka ketjussa keskustella.
1 tykkäys
Yllätyin aidosti tästä Raamatun rinnastamisesta “saksalaisten ruhtinaiden dokumentteihin” - vaikka olenkin jo tottunut siihen, että ortodokseilla on eri näkemyksiä kuin luterilaisilla.
4 tykkäystä
Kyllä, uskon juuri noin: oikea oppi on vain ortodoksisella kirkolla (ja tämä voidaan todistaa tarkastelemalla kirkon päätöksiä ja kirkon historiaa - kirkkohan on historiallinen eikä mikään abstrakti mielikuvitusyhteisö), ja kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän väärässä.
Mitä tulee ehtoolliseen, niin se on ykseyden päämäärä. Ei väline sen saavuttamiseksi. Ei se ole mitään todellista uskon ykseyttä, että esim. helluntailaiset ja luterilaiset laitetaan samaan ehtoollisjonoon ortodoksien kanssa vaikka uskonopit ovat hyvin erilaiset. Ensin pitää saavuttaa aito yksimielisyys, muuten ehtoollinen alistetaan teeskentelyn ja pseudouskon alle sopivan kulissin luomiseksi.
Itselleni “toisuskoinen” antaa kuvan täysin vastakkaisesta Jumalasta, josta kristinuskossa puhutaan, eikä tämä ole saivartelua
.
2 tykkäystä
Toinen meillä käytetty tapa on puhua heterodokseista; on ortodokseja ja on heterodokseja.Mutta tuskinpa koet tuota yhtään sen paremmaksi ilmaisutavaksi.
No mutta kyllähän se on aina kivampi tulla heteroksi nimitellyksi!
2 tykkäystä
No eipä juurikaan.
Ennemmin kiinnitän huomiota Jeesuksen sanoihin, sekä siihen, mitä UT asioista kertoo.
Mikäli et koe loukkaavana, kun kysyn omasta suhteestasi Raamatun opetukseen ?
Apt. Paavali opettaa, että pysyköön kukin siinä asemassa, missä on kutsuttu, etkö sinäkin ollut alunperin luterilainen ?
Voin poistaa viestini, mikäli koet sen loukkaavana ?