1. Tim. 2:8 "kohotetut kädet"

  1. Tim. 2:8 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

Mikseivät miehet yleensä rukoile kädet kohotettuina? Miten sinun tunnustuskuntasi selittää tämän jakeen?

Minun mielestäni kaikki jotka ovat ylentäneet sydämensä Jumalan luo (mies -> jumaluuden puoleen kääntynyt osa ihmisessä, niin miehessä kuin naisessa) tehdessään jumalasuhteen inspiroimia (rukous) tekoja (kädet) ja ajatellessaan ajatuksia niin hengellisesti kuin maallisesti.

Nainen (emootioihin, psykologiseen menneisyyteen kiinnittyvä ihmisyys) taas peittää päänsä (kytköksensä maallisuuteen), ja pyrkii kätkemään Jumalan sanat sisäänsä ja tutkiskelemaan niitä siellä, eli kilvoituksen kautta tuntemaan sisäisyyttään Jumalan todellisuuden mukaisesti, ei omien luulojensa, muistojensa ja päähänpinttymiensä mukaisesti.

1 tykkäys

Ortodoksit rukoilevat seisten. Ristinmerkkiä tehdessä käsi kohoaa. Täysin raamatullista siis, ei ongelmaa.

Sama katolilaisilla, niihin kohtiin messussa jossa Kristusruumis rukoilee, kirkkokansa osallistuu seisten.
Kädetkin nousevat ristinmerkkiin.
Mutta en ole kyllä sitä mieltä että tämä on tuon Raamatun opetuksen merkitys, epäilemättä kuitenkin näillä rukousasennoilla liturgiassa kuvataan tätä opetusta. Mielestäni opetuksen liturginen kuva ei riitä, asia on toteuttava oikeassa elämässä.
Jos nämä asiat toteutetaan vain liturgisilla eleillä tullaan siihen tilanteeseen että kansa ylistää Jumalaa huulillaan mutta sen sydän on Jumalasta kaukana.

Nähdäkseni “kädet kohotettuina” on liturgianhistoriallisen tutkimuksen mukaan ns. orans-asento.

1 tykkäys

Ortodoksiset papit pitävät kädet kohotettuina liturgian (ehtoollisjumalanpalveluksen) alkaessa, kun he rukoilevat:

“Taivaallinen Kuningas, Lohduttaja, totuuden Henki, joka paikassa oleva ja kaikki täyttävä, hyvyyden lähde ja elämän antaja, tule ja asu meissä ja puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta sekä pelasta, oi Hyvä, meidän sielumme.
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun kunniaasi.”

Sitten hän siunaa diakonin, jos sellainen on, ja lukee liturgian alkusiunauksen. Ennen liturgiaa toimitetaan tavallisesti kolmas hetki, mutta itse liturgian alkamisen tunnistaa tuosta käsien kohottamisesta ja alkusiunauksesta: “Siunattu on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen valtakunta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen”, kun useimmat palvelukset alkavat alkusiunauksella: “Kiitetty on…”

Myöhemmin liturgiassa pappi rukoilee kädet kohotettuina Kerubiveisun aikana ja ennen ehtoollisen pyhittämistä.

Kohotetuin käsin rukoilemisen perinne

3 tykkäystä

Pyhä Porfirios neuvoo rukoilemaan kädet levitettynä (yksityisessä rukouksessa), erityisesti Jeesuksen rukousta. Ainakaan hän ei mainitse, että tämä ohje koskisi vain miehiä.

1 tykkäys

Messussa ei kuulema passaa kohottaa käsiä - varattu vain papin käyttöön.

1 tykkäys

Tämä! Kun orans-asennosta puhutaan niin se on messussa tarkoitettu vain tiettyjen asioiden ilmaisemiseen.

Oma ymmärrykseni orans asennosta on, että sitä käytetään kun rukoilee ääneen. Hiljaisessa rukouksessa ei.

1 tykkäys

Jotenkin itse totuin (silloin muinoin esi-koronaarisena aikana) rukoilemaan (ääneen) synnintunnustusta kädet tuolla tavoin kohotettuina. Se tuntui luontevalta. Minä en sitä keksinyt, vaan moni muu teki kuorossa ja seurakunnassa saman pappia seuraten.

En tiedä kuinka yleistä tämä on evl-kko:ssa.