Abortteja ehkäisevä työ

Juuri noin, siksi pyhän isän Augustinuksen siitinelokasvatus on mitä parhainta abortteja ehkäisevässä työssä, koska Augustinus katsoi yhdynnän olevan puhtaasti rationaalinen teko, jonka ainoa tarkoitus on lasten siittäminen ilman seksuaalista nautintoa ja muita tarpeettomia mielenliikutuksia. :slight_smile:

En saa selvää, onko viestisi huumorisävyinen, @anon16658064, vai oletko oikeasti tuota mieltä. Jos olet oikeasti tuota mieltä, olen pöyristynyt. Tuollainen maailmankatsomus herättää minussa, myötähäpeää, sääliä ja lievää pahoinvointia, maailman pahuus on minusta jotain tuollaista.
Sitten seuraavaksi herää uteliaisuus, kenen näkemys täällä maailmassa oikeasti vastaa todellisuutta.

No tottakai olen oikeasti tuota mieltä, jos pitäydymme pyhän isän Augustinuksen siitinelokasvatukseen abortteja ehkäisevässä työssä.

Pyhä Augustinus ei onneksi sanele koko todellisuuden rakennetta, eikä edes kirkon opetusta, vaikka hän onkin rakkain pyhäni jota muistan lähes päivittäin.
Eli et ole tuota mieltä koska luulenpa että emme pitäydy ko. pyhän opetukseen.
Tämä on ilmeisesti jotain kieron jahkailevaa savolaisuutta…

Olen ymmärtänyt, että kirkkoisät eli pyhät isät ovat klassisen kristinuskon alkuvaiheen ensimmäisiä ja vaikutusvaltaisimpia teologeja ja kirjoittajia, jotka ovat luoneet pohjan koko kristinuskon teologialle. Pyhistä isistä Augustinus (354 - 430) katsoi seksin myös avioliitossa olevan syntiä, mikäli se ei avoimesti mahdollista hedelmöittymistä. Myös pyhä isä Origenes (185 - 254) oli suurinpiirtein tuota mieltä, ja kuohitsi itsensä tehdessään totista totta Jeesuksen opetuksista avioliittoon kelpaamattomista taivaan valtakunnan tähden (Matt. 19: 12).

Mikä auktoriteetti näillä opetuksilla on Kirkon elämässä tänään vuonna 2018?

Jaa-a, olen väärä henkilö vastaamaan siihen mikä auktoriteetti näillä opetuksilla on. Oman mielipiteeni niiden auktoriteetista voin tietysti ilmaista. Minun mielestäni niillä ei ole minkäänlaista varsinaista auktoriteettia mutta hengellisesti kyllä ainakin sellainen merkitys, että vanhojen kunnioitettujen teologien ja pappien, opetusta kannattaa lukea nykyisen opetuksen kanssa rinnan, varsinkin jos tuntee hengelliseksi rakentumisekseen vetoa jonkin tietyn pyhän kirjoituksiin.
Pidän itse tärkeänä että kunkin ajan voimassaolevaa opetusta kunnioitetaan vaikkei oltaisi samaa mieltä ja uudet oman elämän aikana voimaantulevat opetukset otetaan nöyrästi vastaan, ja hartaudella opitaan historiallisesta perinteestä. Näistä kolmesta yritän pitää tasapainoista kokonaisuutta, mutta nämäkin toimivat parhaiten kun tärkeimpänä opetuksena pidetään osallistumista liturgisiin toimituksiin ja eukaristiaan. Auktoriteetti on tietysti kuitenkin opetusviralla, mielipiteen vapaus ja sen ilmaisuvapaus on kuitenkin muillakin kuin opetusviran jäsenillä.

Minulla on romanttisehko ajatus siitä että lopulta aikojen lopussa, kaikki kirkon touhu ja sähläys muodostaa kauniin totuuden kokonaisuudessaan. Yhdessä ajan hetkessä on vain osatotuus näkyvissä, tärkeä osatotuus, tälle hetkelle merkityksellinen, vaikkei yksittäinen ihminen olisikaan samaa mieltä sen kanssa. Yksittäisten ihmisten mielipiteilläkin on arvokas merkitys vaikkei niillä auktoriteettiasemaa olekaan.

Origeneen teko ja muiden vastaavat teot, on tuomittu sen ajan kirkollisten auktoriteettien toimesta.
Askeesin vuoksi ei ole sallittua vahingoittaa itseään fyysisesti. Tämä on myös nykyistä opetusta, auktoriteetilla tai ilman.

Katolinen kirkko ei lue Origenesta kirkkoisien eli pyhien isien joukkoon, koska osa hänen opetuksistaan oli harhaoppisia, mutta ortodoksinen kirkko lukee hänet kirkkoisäksi.

Kyllä jo nykyään. Origeneesta on tullut lännessäkin melkein kosher.
Välillä ei niin arvostettu hänen kirjoituksiaan, mutta nykyään esiintyy lainauksia Origeneelta Vatikaanin dokumenteissa ym.
Katolisen kirkon katekismus siteeraa Origenesta kuusi kertaa.

https://books.google.fi/books?id=Acgufg17lk4C&pg=PA3&lpg=PA3&dq=ccc+cite+origenes&source=bl&ots=FMHd90PamF&sig=4uMAJ8Cj3xombyfHd_Am2zfHuqI&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwia_pnWlKHdAhUliaYKHWy4BS4Q6AEwAXoECAkQAQ#v=onepage&q=ccc%20cite%20origenes&f=false

Mielestäni siitinelokasvatuksessa perhesuunnittelu ja raskauden ehkäisy sekä syntyvyyden sääntely luonnollisesti kuuluu osana abortteja ehkäisevään työhön. Olen ymmärtänyt, miten luonnollinen perhesuunnittelu on ainoa katolisen kirkon moraalisesti hyväksymä syntyvyyden sääntelyn menetelmä. Toisaalta MTV3:n uutisten mukaan hänen pyhyytensä paavi Franciscus vaati vuonna 2013 katolista kirkkoa unohtamaan pakkomielteiset oppinsa abortista, ehkäisystä ja homoseksuaalisuudesta.

"Luonnollinen perhesuunnittelu (LPS; engl. Natural Family Planning tai NFP) on termi, jolla tarkoitetaan moderneja, tarkkoja ja luotettavia tieteeseen perustuvia perhesuunnittelun menetelmiä. Se on siis eri asia kuin ns. rytmi- tai kalenterimetodi, jossa ovulaation tapahtumishetki yritetään määrittää naisen oletetun kuukautiskierron pituuden perusteella. Sen sijaan nykyaikaisen luonnollisen perhesuunnittelun toimivuus on todistettu sekä tutkimuksissa että käytännössä.

Luonnollinen perhesuunnittelu perustuu tieteellisiin tutkimuksiin naisten hedelmällisyydestä ja kuukautiskierroista. 1900-luvulta lähtien lääkärit ovat tiennet naisen kehon erittämän liman (valkovuoto) yhteydestä hedelmällisyyteen. 1920-luvulla alettiin ymmärtää myös aamulämpöjen yhteyttä hedelmällisyyteen. Näiden havaintojen tulkitsemisen alkeita alettiin kuitenkin opettaa vasta 1950-luvulla ja sen jälkeen tutkimus ja opetus ovat menneet hurjasti eteenpäin.

Luonnollisen perhesuunnittelun metodeja ovat ns. lämpötilametodi (Basal Body Temperature method), joka perustuu naisen aamulämpöjen mittaamiseen ja kirjaamiseen, ovulaatiometodi, jossa seurataan kohdunkaulan erittämän liman määrää ja laatua sekä ns. symptotermaalinen menetelmä (Sympto-Thermal Method), joka yhdistää kaksi edellistä metodia. Lisäksi siinä käytetään myös muita havaintoja, kuten esim. kohdunkaulan muutoksia kierron eri vaiheessa."

Lähde: Katolinen kirkko Suomessa - Luonnollinen perhesuunnittelu.

Rakas trollimme vauhdissa taas… :joy:

En minä ole sen enempää trolli kuin sinäkään. Ovatko mielestäsi pyhistä isistä Augustinuksen opetukset yhdynnästä sen olevan puhtaasti rationaalinen teko, jonka ainoa tarkoitus on lasten siittäminen ilman seksuaalista nautintoa, ja syntiä, mikäli se ei avoimesti mahdollista hedelmöittymistä ketjun teemassa nykylääketieteen valossa harhaoppia? Mikä auktoriteetti mielestäsi Augustinuksen opetuksilla on Kirkon elämässä tänään vuonna 2018 lääketieteen valossa nautinnolliseen avioseksiin ja ehkäisyvälineisiin raskauden ja aborttien ehkäisyyn? Saavatko mielestäsi kristityt käyttää raskauden ehkäisyä perhesuunnittelussa nautinnolliseen avioseksisiin ehkäisyvälineitä, joiden valikoima kattaa hormoni- ja kuparikierukat, ehkäisykapselit, -pillerit, -renkaat ja kondomit?

Väitteet kieltämättä kuulostavat trollaukselta. Augustinuksen opetukset aihepiirissä ainakin niiltä osin kuin itse olen niitä lukenut, ovat aika kaukana järkiseksi-tavoitteista, joissa opetettaisiin yhdynnän olevan “puhtaasti rationaalinen teko”. Augustinus on opettanut monenlaista asiaa myös järjestä ja rationaalisuudesta. Mutta ei Augustinuksella sellaista ihannetta tainnut olla, että yhdynnän tulisi olla vain järjen käyttöä.

Mitkä Augustinuksen teoksista olet lukenut? Missä lukemistasi teoksista Augustinus (muka) opettaa yhdynnän olevan “puhtaasti rationaalinen teko”?

Augustinus piti kyllä useissa kirjoituksissaan himoa synnillisenä asiana myös kristittyjen keskinäisen avioliiton sisällä (esim. De bono coniugali; tosin jos haluaa asioita jotenkin suhteuttaa, voi ehkä todeta, että hän luokitteli liiallisen nauramisen ja epäystävällisten sanavalintojen käytönkin samaan kategoriaan). Augustinuksen puheenvuoroissa synnin tulosta maailmaan on taustalla läsnä mm. 1. Moos 3, josta hän tulkitsi paratiisissa tapahtuneesta synnistä olleen seurauksena sekä synnytyskivut että himon. 1. Moos 3:16: “Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.” Augustinus katsoi alkuperäisen sukupuolisen kanssakäymisen paratiisissa olleen jollain tavalla ihmisten itsensä hallinnassa olevaa, kaunista syvää yhteyttä, ilman sellaista himoa, jota ihminen itse ei pystyisi hallitsemaan. Syntiinlangennut maailma oli erilainen, koska syntiinlangenneessa maailmassa elävillä oli mm. himoja.

Ihmiset ovat syntiinlankeemuksen jälkeen Augustinuksen mukaan olleet perisynnin vaikutuksen alaisia. Perisynti, josta pienikään lapsi ei ole vapaa, on yksi syistä, joilla Augustinus perustelee kasteen tarpeen jo varhain lapsena.